Elämäntapojen muuttamisen vaikeudesta (osa 1)

Tämä kirjoitus pohjautuu McKenzien ja Hassedin kirjan "Mindfulness for Life" luvun "Lifestyle enhancement"
faktatietoihin ja omaan pohdintaan sen pohjalta. Oli sen verran hyviä pointteja elämäntapojen muuttamisesta että ajattelin jakaa niitä täällä blogissakin muiden ehkä jotain elämänmuutosta toteuttavien kanssa. Tunnetustihan mikään elämäntapojen muutos, olipa se alkoholinkäytön vähentäminen tai lopettaminen, tupakoinnin lopettaminen, liikunnan harrastamisen ottaminen elämään tai liiallisen syömisen tai ahmimisen kohtuuteen saanti, ei yleensä ole helppoa vaan varsinaista tahtojen taistelua.

Sisäisen taistelun psyykkinen ja aivofysiologinen perusta

Kirjasta löytyi tällainen yksinkertainen, mutta ainakin oman kokemukseni tukema selitys. Eli psyykessämme on 3 erilaista ja eri aivoalueiden hallinnoimaa osaa, jotka voivat toisinaan taistella keskenään siitä, mitä ihminen lopulta tekee:

•  Korkeampi keskus jonka toiminnot tapahtuvat aivokuoressa. Tämä keskus tekee päätöksiä järjellä, miettii mikä on järkevää, terveellistä ja kohtuullista, hyväksi pitkällä aikavälillä. 
• Keskiosa, joka liittyy aivojen limbiseen systeemiin, käsittelee tunteita, kuten rohkeutta, motivaatiota tai päättäväisyyttä. Elämänmuutoksessa tai haastavissa tilanteissa erityisesti tämä osa olisi saatava mukaan projektiin.
• Alempi keskus, joka aivoissa samaistuu mesolimbiseen palkkiojärjestelmään. Tämä aivojen osa on yhteinen kaikkien eläinten kanssa. Tämä keskus päättää mikä on hyvää ja mikä ei vain sen perusteella, mikä tuottaa mielihyvää ja mikä ei. Jos tämä keskus hallitsee yksinään (ilman korkeamman ja keskiosan apua) aina tai usein, päätyy ihminen helposti pidemmällä tähtäimellä vahingoittamaan itseään välittömien palkkioiden etsinnällään, esim. lihoo liikasyömisestä, saa terveyshaittoja liikajuomisesta, saa sukupuolitauteja harkitsemattomasta seksistä satunnaisten kanssa.

Minulle ainakin tämä tuntui hyvin järkevältä, koska joskus tosiaan olen itsekin ihmetellyt että ihan kuin minussa olisi 2 eri ihmistä, se järkevä tyyppi ja sitten se "nyt syödään ja juodaan, huomenna voidaan kuolla"- tyyppi, joka haluaisi vaan mennä ostamaan pullon jos mieli tekee ja aloittaa sen elämänmuutoksen vaikka huomenna (TM). Mutta mitä jos elämänmuutos on mennyt sellaiseksi, että alempi keskus hallitsee aina välillä niin totaalisesti että ihminen juo tai ahmii, vaikka olisi päättänyt ettei niin tee? Tämä, repsahdukset, ei ole kovinkaan epätavallinen ongelma. Kirjassa onneksi kerrotaan monia keinoja miten voisi saada muutkin osat mukaan projektiin ja välttää alemman keskuksen valtaan joutumista.

Motivaation lähde: tietoisuus tavoitteen, ja myös sen saavuttamatta jättämisen, hyödyistä ja kustannuksista

Monet ihmiset eivät ole kovinkaan tarkalla tasolla tietoisia siitä, mitä odottavat saavuttavansa jos toteuttavat onnistuneesti elämäntapamuutoksensa, tai toisaalta jos epäonnistuvat tai luovuttavat. Jos tämä ei ole tiedossa, mielihalun ääni joka sanoo haluavansa pullon viinaa tai levyn suklaata nyt ja heti, voi päästä heikkona hetkenä ääneen ilman että mielessä on vastapainona aikuisen ääntä joka muistuttaisi pitkän tähtäimen tavoitteesta. Kirja kehottaa tekemään ihan nelikentän siitä, mitkä hyödyt ja kustannukset on muutoksella ja sen tekemättä jättämisellä.  Tässä oma nelikenttäni koskien alkoholinkäyttöä. On ne kustannukset aika korkeat sille ettei tee muutosta, se oikeastaan motivoi itseäni enemmän kuin muutoksen hyödyt.

Tietoisuus siitä mitä ajatuksia ja tunteita mielessä liikkuu

Mindfulness-kirja toki suosittelee tietoisuutta, eli sitä, että ihminen ottaisi etäisyyttä ajatuksiinsa ja haluihinsa, ja tarkkailisi niitä vähän kauempaa. Muuten ei välttämättä edes huomaa, että mielessä on käynnissä sota jossa "sisäinen lapsi" huutaa haluavansa jotain nyt ja heti, ja ajatukseen liittyvät himot nousevat, ja että jossain ehkä piipittää pieniä vastalauseita joku toinen ääni joka muistuttaisi elämänmuutospäätöksestä ja sen hyödyistä. Kirjan mukaan joka kerta kun havaitsee näitä haluja, ja on toimimatta niiden mukaan, seuraavan kerran on vähän helpompaa olla menemättä halujen mukana. Reaktiomalli koodautuu aivoihin luonnollisimmaksi tavaksemme reagoida. Toisaalta, jos on jo vuosikaudet koodannut aivoihinsa tapaa antaa periksi himoille aina kun niitä herää, niin ei ne himot varmaan ihan hetkessä poiskaan koodaudu.

Pääviholliset stressi, voimattomuuden tunne ja pessimismi

Kovin stressaantunut ei jaksa isoja muutoksia. Tai jos on kehittänyt uskomuksen ettei kuitenkaan onnistu koska esim. ei ole kuuluisaa tahdonvoimaa, voi tästä tulla itseään toteuttava ennuste, kun ihminen toimii oman uskomuksensa mukaan (ja toistuva toiminta taas vahvistaa uskomusta). Erityisesti voimattomuuden tunteeseen ja pessimismiin voi saada apua ihan opiskelemalla lisää faktoja muutoksen yleisestä kulusta, esimerkiksi siitä, että useampi epäonnistunut muutosyritys lisää onnistuneen muutoksen todennäköisyyttä eikä suinkaan vähennä sitä, ja että repsahdukset ovat luonnollinen osa prosessia eivätkä merkki henkilön olemattomasta tahdonvoimasta jonka takia homma vaan ei tule onnistumaan. Stressin hallintaan ottaminen voi vaatia sekä asenne- että toisinaan myös elämäntilannemuutoksia. 

Tästä muutosprosessista ja vielä parista mielihalujen hallintakeinosta seuraavassa postauksessa :)