Työstressi, laihduttajan vihollinen numero 1 (ainakin minun)

Viikon painonpudotus

Ensin hyvät uutiset eli taas pudonnut viikossa 0,6 kiloa painoa :) Paino on siis nyt enää 70.8 kg ja painoindeksi 26. Päältä muutosta ei vielä näe, mutta tietyt housut on jo käyneet vyötäröltä sen verran löysiksi, että vyötä tarvitsee etteivät roiku puolitangossa. Eli hyvin on mennyt ja sama nautinnollinen arki viinilasillisineen ja jälkiruokaherkkuineen on jatkunut kuin ennenkin. Tällä viikolla kuitenkin tuli vastaan ensimmäista kertaa dieettini aikana sekä alkoholin käytön vähentämisen että laihdutuksen suuri vihollinen, nimittäin:

Työstressi!

Työni on yleensäkin vaativaa ja kiireistä, mutta aina välillä tulee kausia jolloin stressiä on tavallista enemmän. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa dieetilläni iski töissä hätätilanne, jossa suurasiakas ilmoitti pikaista ratkaisua vaativasta ongelmasta. Minun työtäni on ratkaista sellaisia ongelmia. Kuten tavallista, onnistuin kiihdyttämään itseni työpäivän aikana sitä selvittäessäni melkoiseen hermostolliseen ylikiihtymystilaan. Kun työpäivä oli ohi, olin edelleen niin hermostunut ja ylikierroksilla että autossakin raivosin hidastelijoille - kun olin koko päivän hoputtanut psyykkisesti itseäni tekemään nopeammin, tehokkaammin, selvittämään NYT tämä juttu, PAKKO saada tänään tehtyä, niin vaikea siitä oli laskeutua muun maailman verkkaisenoloiseen tahtiin. Sen lisäksi päässä pyöri huolet että oliko keksimäni ratkaisu nyt varmasti riittävä, vai onko oletettavissa jatkossa ongelmia. Ikuisena pessimistinä kuvittelin jo paitsi sen että olisin tehnyt vakavan virheen, myös siitä seuraavat otsikot lehdissä (joihin sentään en joutuisi minä omalla nimelläni vaan työnantajani, mutta ei sekään mukavaa olisi), pomon haukut, asiakkaan haukut, potkut, nälän ja köyhyyden, häpeän (joo, mulla on "vähän" taipumusta teatraalisuuteen, oikeasti kuvittelin itseni kerjäämässä että saisin nälkääni ruokaa)...

Ja näiden ajatusten myötä tuli mieleen, että mun on pakko ostaa sixpack kaljaa ja juoda se. Että vain sillä tavalla saan taas hermoni rauhoitettua ja työasioiden mielessä pyörimisen poikki. Ajaessani autolla kohti kauppaa, kuvittelin jo miten miellyttävä raukea välinpitämättömyys mistään korvaisi stressitilan, kun joisin kolmatta tai neljättä puolen litran tölkkiäni... Kauppaan asti päästyäni onneksi olin taas muistanut dieettini, ja sen että mikään ei todellakaan muutu jos aion sallia itseni juoda aina kun vähän stressaa. Silti pyörittelin Pint -kokoista tölkkiä kaljaa pitkään käsissäni, miettien että voisin minä kai yhden juoda. Tajusin kuitenkin myös sen että mielialani oli erittäin altis sille että joisin enemmän kuin sen yhden. Onnistuin jättämään tölkin ostamatta, lähinnä tosin sen takia että tiesin että kotona on korkkaamaton punaviinipullo, ja ajattelin että jos olo ei tästä rauhoitu voin juoda sen. Tällä kertaa illallakin tahdonvoima kesti, ja join vain yhden lasin päivällisen kanssa siitä punkkupullosta. Se yksikin mukavasti rauhoitti hermoja, ilman isomman "lääkitysannoksen" lihottavia sivuvaikutuksia. 

Kuitenkin, oli *todella* lähellä etten ostanut ja juonut sixpackiä kaljaa tai sitä koko punaviinipulloa. Ja tämä oli vain yhden päivän stressitilanne. Työssäni on välillä myös kausia, jolloin projektien vaiheiden myötä tuollainen stressitila jatkuu viikkoja, joskus jopa kuukausia. Silloin en yleensä saa oikein edes nukuttua, koska työasioiden mielessä pyörimistä ei tahdo saada poikki yölläkään, tai heräilen yöllä unesta huomaten että olen unessakin ratkonut työhön liittyviä ongelmia. Silloin olen myös kärsimätön, ärtyisä ja himoitsen rasvaista, makeaa ja alkoholia. Alkoholia olen ihan suorastaan hermolääkkeeksi käyttänyt noissa tilanteissa, nyt sen tajuan kun tuossa lyhyessä stressissäkin tuli himo tasata hermopaine juomalla. Kyllä siinä haastetta tulee olemaan pysyä raittiina ja ahmimatta sitten kun oikeasti tulee "sen pitää olla valmis eilen" tyyppinen projekti jossa painetta tulee niin esimieheltä, asiakkailta kuin varsinkin omasta perfektionistisesta ja pessimismiiin ja epävarmuuteen taipuvaisesta päästänikin.