Ekan viikon tulos - 1,2 kg!
Aamulla eka punnitus. Päätin ottaa perjantain punnituspäiväksi, arkipäivä ennen viikonloppua tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Lauantaihan on minun valitsemani "kohtuudella entisiä paheitani"-päivä joten ennen sitä on hyvä tietää mikä on tilanne, että onko varaa syödä/juoda herkkua vähän reilummin vai täytyykö pitää tosi pieninä annoksina, tyyliin 1 olut.
Tänä aamuna siis klo 7 kömmin aamu-unisena vaa'alle odottaen ehkä noin puolen kilon pudotusta. En ole mitenkään repsahdellut vaan syönyt aika tarkkaan sen noin 1500 kcal päivässä, joten tiesin että pudotusta varmaan tulee, mutta en myöskään ole tuntenut nälkää enkä ollut ääridieetillä, joten ajattelin että painonpudotus varmaan on aika pieni, mikä on minulle ok. Olen juonut siis joka päivä lasin viiniä, syönyt kahtena päivänä päivällisen jälkiruoaksi suklaata ja kerran työpaikan ruokalan makean jälkkärin lounaalla, olen syönyt pastaa ja valkoista leipää enkä ole oliiviöljyn kanssa läträyksessäkään säästänyt. Kaikki asioita joista on iltapäivälehdissä ollut kohujuttuja Jutan ja muiden sanomisista tyyliin "Laihduttaja, jätä tämä pois" (alkoholi), "Tämä estää monen laihtumisen" (herkut). Kun siis vaaka näytti tasan 72.0 kg, meinasin alkuun, että ei voi olla. Ehkä se vaaka on jotenkin huonosti matonkulman päällä tai jotain? Siirsin vaakaa ja punnitsin uudestaan. Edelleen 72.0 kg! Varmasti on osa pelkkää nestettä pudotuksesta, mutta kivalta tuntui silti :)
Toisaalta tämän myötä koin ensimmäisen todellisen vakavamman kiusaukseni. Heti toinen ajatus ilon jälkeen oli nimittäin: "Nythän minä varmaan voin ostaa sixpackin kaljaa ja juoda tänään". Mielessä oikein kihahti kiihtymys kun ajattelin iltaa kaljoja tissutellen, kalsarikännin merkeissä, ja seuraavaksi sainkin itseni kiinni jo fantasioimasta sellaisesta illasta:
Työpäivän jälkeen istuisin tietokoneelle ja korkkaisin ensimmäisen puolen litran tölkin olutta. Oi, "zit", mikä iloinen ääni kuuluu kun tölkki aukeaa. Miltä maistuu ja tuntuu kylmä olut kun sitä pitkästä aikaa juo... Miten se alkaa vähitellen rentouttaa kiireisen työviikon hieman ylikierroksille laittamia hermoja, katkaisee lempeästi työasioiden miettimisen... Avaan tietokoneen ja otan jonkun nostalgisen pelin josta tykkään, vaikka Assassin's Creed Brotherhoodin. Oluen voimasta uppoan pelimaailmaan tavalla, jolla lapsuuden jälkeen en ilman alkoholia ole pystynyt mihinkään eläytymään. Kun pelaan, en enää ole minä, joka istun helsinkiläisessä rivitaloasunnossa tietokoneen ääressä, vaan olen todella salamurhaaja Ezio Auditore da Firenze Roomassa armon vuonna 1500-jotain, ja minulla on tehtävä... Olen menossa sabotoimaan korruptoituneen Borgia-hallinnon toimia, kun näen 6 hyvin aseistettua Borgian sotilasta ahdistelemassa pelkällä tikarilla varustettua maalaista. Hiivin seinää pitkin lähemmäs, ja ennen kuin Borgian kätyrit tajuavat mitään, isken ranteisiini kiinnitetyt 2 salaterää kahden keveimmin haarniskoidun vartijan selkään. Loput on paremmin aseistettuja joten vedän miekkani ja alan taistella. Potkin munille, väistän, isken. Enää viimeinen sotilas jäljellä, ja olen kiihdyksissä taistelusta. Hän taistelee hyvin ja on raskaaseen koristeelliseen metallihaarniskaan pukeutunut, ei helppo vastustaja... Hän torjuu hyökkäykseni ja vastahyökkäykseni, joten yritän ärsyttää häntä hyökkäämään varomattomasti aukomalla päätäni: "Hai paura, stronzo?" (pelkäätkö, kusipää?) - ja tapahtuu juuri mitä haluankin, mies raivostuu ja käy varomatta kimppuuni jolloin pääsen kiertämään hänen sivulleen ja lyömään miekan suoraan selkään... Kun tilanne on ohi, Plussapallo palaa kuvioihin ja huomaa nousseensa seisomaan tietokonetuolista ja puristavansa peliohjainta niin että kättä kramppaa. Olo on kiihtynyt, innostunut, keskittynyt. Plussapallo hörppää lisää kaljaa ja jatkaa uusiin tehtäviin... Elämä on ihanaa, pelejä, loppuillasta kun action-peli ei enää onnistu entiseen malliin, ehkä viidennen kaljan kohdalla, voisin vaikka hoilottaa karaokea Youtubesta, ja illan päätteeksi mennä lievästi humalaisena ja onnellisena nukkumaan...
Tässä vaiheeessa havahdun ja kysyn itseltäni, että haluanko minä siitä kaljamahasta eroon vai en? Kyllä, kyllä haluan, vaikka fantasia entisen elämän aika tavallisesta perjantaista olikin suloinen. Eli ei, en minä osta tänään sixpackia. Minä ostan tänään vain tuoreita herneitä lähikaupan eteisessä näkemältäni myyjältä ja teen niistä illalla tuorehernekeiton johon tulee myös kesäkurpitsaa ja parmesanjuustoa, ja syön patonkia ja juon yhden lasin viiniä. Fazerin Thin Dark-suklaata on kaapissa ja sitä voin ottaa pari palaa jos mahtuu päivän kaloreihin. HUOMENNA sitten, yksi tai kaksi kaljaa, ja ehkäpä herkuttelen kotitekoisella pizzalla, tai vaikka parsarisotolla... Mutta että kalsarikännifantasia, kaikenlaista sitä onkin :)
Tänä aamuna siis klo 7 kömmin aamu-unisena vaa'alle odottaen ehkä noin puolen kilon pudotusta. En ole mitenkään repsahdellut vaan syönyt aika tarkkaan sen noin 1500 kcal päivässä, joten tiesin että pudotusta varmaan tulee, mutta en myöskään ole tuntenut nälkää enkä ollut ääridieetillä, joten ajattelin että painonpudotus varmaan on aika pieni, mikä on minulle ok. Olen juonut siis joka päivä lasin viiniä, syönyt kahtena päivänä päivällisen jälkiruoaksi suklaata ja kerran työpaikan ruokalan makean jälkkärin lounaalla, olen syönyt pastaa ja valkoista leipää enkä ole oliiviöljyn kanssa läträyksessäkään säästänyt. Kaikki asioita joista on iltapäivälehdissä ollut kohujuttuja Jutan ja muiden sanomisista tyyliin "Laihduttaja, jätä tämä pois" (alkoholi), "Tämä estää monen laihtumisen" (herkut). Kun siis vaaka näytti tasan 72.0 kg, meinasin alkuun, että ei voi olla. Ehkä se vaaka on jotenkin huonosti matonkulman päällä tai jotain? Siirsin vaakaa ja punnitsin uudestaan. Edelleen 72.0 kg! Varmasti on osa pelkkää nestettä pudotuksesta, mutta kivalta tuntui silti :)
Toisaalta tämän myötä koin ensimmäisen todellisen vakavamman kiusaukseni. Heti toinen ajatus ilon jälkeen oli nimittäin: "Nythän minä varmaan voin ostaa sixpackin kaljaa ja juoda tänään". Mielessä oikein kihahti kiihtymys kun ajattelin iltaa kaljoja tissutellen, kalsarikännin merkeissä, ja seuraavaksi sainkin itseni kiinni jo fantasioimasta sellaisesta illasta:
Työpäivän jälkeen istuisin tietokoneelle ja korkkaisin ensimmäisen puolen litran tölkin olutta. Oi, "zit", mikä iloinen ääni kuuluu kun tölkki aukeaa. Miltä maistuu ja tuntuu kylmä olut kun sitä pitkästä aikaa juo... Miten se alkaa vähitellen rentouttaa kiireisen työviikon hieman ylikierroksille laittamia hermoja, katkaisee lempeästi työasioiden miettimisen... Avaan tietokoneen ja otan jonkun nostalgisen pelin josta tykkään, vaikka Assassin's Creed Brotherhoodin. Oluen voimasta uppoan pelimaailmaan tavalla, jolla lapsuuden jälkeen en ilman alkoholia ole pystynyt mihinkään eläytymään. Kun pelaan, en enää ole minä, joka istun helsinkiläisessä rivitaloasunnossa tietokoneen ääressä, vaan olen todella salamurhaaja Ezio Auditore da Firenze Roomassa armon vuonna 1500-jotain, ja minulla on tehtävä... Olen menossa sabotoimaan korruptoituneen Borgia-hallinnon toimia, kun näen 6 hyvin aseistettua Borgian sotilasta ahdistelemassa pelkällä tikarilla varustettua maalaista. Hiivin seinää pitkin lähemmäs, ja ennen kuin Borgian kätyrit tajuavat mitään, isken ranteisiini kiinnitetyt 2 salaterää kahden keveimmin haarniskoidun vartijan selkään. Loput on paremmin aseistettuja joten vedän miekkani ja alan taistella. Potkin munille, väistän, isken. Enää viimeinen sotilas jäljellä, ja olen kiihdyksissä taistelusta. Hän taistelee hyvin ja on raskaaseen koristeelliseen metallihaarniskaan pukeutunut, ei helppo vastustaja... Hän torjuu hyökkäykseni ja vastahyökkäykseni, joten yritän ärsyttää häntä hyökkäämään varomattomasti aukomalla päätäni: "Hai paura, stronzo?" (pelkäätkö, kusipää?) - ja tapahtuu juuri mitä haluankin, mies raivostuu ja käy varomatta kimppuuni jolloin pääsen kiertämään hänen sivulleen ja lyömään miekan suoraan selkään... Kun tilanne on ohi, Plussapallo palaa kuvioihin ja huomaa nousseensa seisomaan tietokonetuolista ja puristavansa peliohjainta niin että kättä kramppaa. Olo on kiihtynyt, innostunut, keskittynyt. Plussapallo hörppää lisää kaljaa ja jatkaa uusiin tehtäviin... Elämä on ihanaa, pelejä, loppuillasta kun action-peli ei enää onnistu entiseen malliin, ehkä viidennen kaljan kohdalla, voisin vaikka hoilottaa karaokea Youtubesta, ja illan päätteeksi mennä lievästi humalaisena ja onnellisena nukkumaan...
Tässä vaiheeessa havahdun ja kysyn itseltäni, että haluanko minä siitä kaljamahasta eroon vai en? Kyllä, kyllä haluan, vaikka fantasia entisen elämän aika tavallisesta perjantaista olikin suloinen. Eli ei, en minä osta tänään sixpackia. Minä ostan tänään vain tuoreita herneitä lähikaupan eteisessä näkemältäni myyjältä ja teen niistä illalla tuorehernekeiton johon tulee myös kesäkurpitsaa ja parmesanjuustoa, ja syön patonkia ja juon yhden lasin viiniä. Fazerin Thin Dark-suklaata on kaapissa ja sitä voin ottaa pari palaa jos mahtuu päivän kaloreihin. HUOMENNA sitten, yksi tai kaksi kaljaa, ja ehkäpä herkuttelen kotitekoisella pizzalla, tai vaikka parsarisotolla... Mutta että kalsarikännifantasia, kaikenlaista sitä onkin :)
Kommentit
Lähetä kommentti