Nyt sen vasta tajuan: dieetillä mässyt pitää korvata etu- eikä jälkikäteen

Olen suuren osan laihdutushistoriaani taistellut sen asian kanssa, että en ihan aina jaksaisi olla täydellä itsekurilla liikkeellä, joten sitten jossain vaiheessa repsahtaa kuitenkin. Aina hautoessani repsahdusta olen ajatellut, että ei se mitään - sitten repsahduksen jälkeen pidän sitäkin tiukemmat muutaman päivän, ja sillä on liikakalorit kuitattu. Siinä vaan on tupannut käymään niin, että joku tekosyy tai oikea syy on estänyt tiukkispäivät. Jos repsahdus on sisältänyt alkoholinkäyttöä, niin eihän sitten darrassa ole voinut mitään kevyttä rehua syödä vaan on pitänyt saada mättöä. Ja muutenkin, aina on tahtonut tulla eteen joku syy miksi sittenkään en pysty kiristämään kaloreita vaikka piti: on stressiä töissä, närästää ja tyhjä maha pahentaa vaivaa, on kauhea nälkä niin että päätä särkee ja huimaa, töissä yhteinen lounas, vanhemmilla käynti ja äiti loukkaantuu jos ei syö hänen tarjoomuksiaan... Näin syötyjä liikakaloreita ei ole ikinä tullut tasoitettua, ja ne ovat tupanneet jäämään vyötärölle tai ainakin hidastamaan laihdutusta.

Tänään taas alkoi tulla olo, että tekisi mieli vähän repsahtaa jossain vaiheessa. Käydä vaikka kehutussa korealaisessa ravintolassa joka on kotini lähellä, ehkä oluttakin ruoan kanssa voisi juoda... Turhautti, koska tiesin että siinä menee taas laihdutusvaivaa hukkaan, koska en kumminkaan pidä pyhiä lupauksiani syödä sitten kevyemmin vastapainoksi.

Yhtäkkiä oivalsin mikä on ratkaisu: tehdä se kalorivaje etukäteen, ja sitten repsahtaa suoritetun vajeen rajoissa. Ok, minä voin poiketa 1000 kcal päivärajoituksestani vaikka sunnuntaina siellä korealaisessa ravintolassa 1000 kcal ylöspäin, mutta jos ja vain jos olen aiemmin saanut aikaan vastaavan vajeen syömällä vaikka 2 päivää pelkkää pussikuuria (noin 500 kcal per päivä). Jos joskus oikein tekisi mieli laittaa deekis- ja boheemivaihde päälle, ja haluaisin syödä ja juoda 4000 kcal päivässä, niin eipä mitään, mutta luvan saan vasta kun olen saanut aikaan 4000 kcal kalorivajeen normaaliin saantiini nähden.

Tämä tietysti tarkoittaa, että repsahdukset pitää suunnitella, mikä ei varmaan kaikille kävisi, koska monella on ihanne täydellisestä laihdutussuorituksesta ilman repsahduksia ja poikkeuksia. Mutta minä tiedän että kaipaan välillä rentoilua, joten voin ihan hyvin hyväksyä sen että vaikka kerran kuussa syön yli kalorirajojen ihan luvan kanssa. Jatkossa vaan yritän ennen suunniteltuja lankeemuksia sitten syödä vähemmän, niin että laihduttamisen vaatima kalorivaje säilyisi. Itsestäänselvä asiahan tämäkin, mutta jotenkin ei vaan ole tullut edes ajateltua ennen, että niinkin voisi tehdä. Kärvistellä ensin ja nauttia sitten, eikä toisinpäin.


Kommentit

  1. No siis todellakin näin! Kyllä sitä kituuttaa mieluummin ennakkoon kun tietää että sen jälkeen on luvassa jotakin mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, motivoikin ihan eri tavalla jaksamaan sen kituuttamisen, kun tietää että siitä on palkkiona rentoilua, kuin sitten jos pitää kituuttaa jo itsensä aiemmin palkinneena, ikään kuin rangaistukseksi, jonka suorittamista kukaan ei kuitenkaan oikeasti valvo joten siitä on helppo lipsua.

      Poista
  2. Olen usein ajatellut, että olisi kätevää jos krapulankin voisi kärsiä ensin ja sen jälkeen nauttia iloisesta kännistä. Taitaisi lähteä alkoholinkulutus laskuun jos homma oliskin niin päin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terry Pratchettin Discworld-fantasiamaailmassahan tuollaista takaperoista viinaa on olemassa. Kun sankari tilaa baarissa sitä takaperoista viinaa, niin muut meinaavat, että sulla taisi olla eilen melkoinen krapula ;)

      Poista
  3. Miksi et vaan voi kerran kuukaudessa nauttia siitä hyvästä ruoasta ja juomasta ilman huonoa omaatuntoa ja kituuttamista sitä ennen? :) Koska kerran kuussa ei takuuvarmasti pilaa koko hommaa. Eri asia tietenkin jos olisi viikottaista... Itse olen laihdutusryhmässä, jossa herkkupäivät kolmen viikon välein. Sillon syön ihan hyvällä omalla tunnolla mitä mieli tekee ja siitä maks kolme päivää niin tuossa kerätyt nestekilot on kadonneet (enkä edes käy vaa'alla sen jälkeen kun tulis turhaan paha mieli..) ja siitä on taas hyvä jatkaa normirutiineissa ja laihduttaen. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nykyisin tämä laihdutus sen verran vaikeaa, että kerran kuussakin on liikaa jos ei sitä kompensoi. 1000 kcal päivässä syömällä saa jotain 200-300 g viikossa vaan pois painoa, ja toisaalta heti jos syö enemmän, niin on useamman viikon laihdutusvaivan tulos mennyttä.

      Poista
  4. Kuinka kauan sulla on nyt paino junnannu samassa ja mitä se valmentaja sanoi (lukee kyllä varmaan nää blogissakin)? Milloin aloititkaan tän ohjelman? Mulla vähän sama juttu, että samoissa lukemissa jo pitempään, siis laihdutan minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin helmikuun loppupuolella. Alkuun lähti tosi hyvin painoa, mutta toukokuussa tuli totaalijumi. Siitä asti paino on junnannut noin 70 kilossa.

      Valmentajan kanssa todettiin viimeksi se, että tällä hetkellä on selvää, että 1200 kcal päivässä on mulle ylläpitokalorit, joilla en laihdu. Vaihtoehdot on siis lähinnä että joko tyydyn siihen että painan 70 kg, tai tiputetaan kaloreita. Nyt on tiputettu 1000 kcal päivässä siinä toivossa että jos lähtisi taas paino alaspäin.

      Poista
  5. En missään nimessä halua olla töykeä enkä kuulostaa tylyltä mutta PAKKO kysyä että miksi noin pienet kalorit? ja saako kysyä kuinka pitkä olet? Noi kalorit on ihan siis todella todella pienet. En vaan koskaan ole kenenkään valmentajan kuullut ihan noin pikkusia suosimaan ellei ole erikoistapaus kyseessä, enkä vissiin silloinkaan :). Kovasti sulle kuitenkin tsemppiä tuohon :). Ite en pystyisi. Eli nostan hattua itsekurista ja jaksamisesta :)

    -Hanna
    bodyprojektihanna.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen 165 cm pitkä. Nuo kalorit on niin pienet siksi, että isommilla en laihdu. Toukokuusta asti oli Cambridge-dieetin 4-vaihe, jolla saa syödä 1200 kcal päivässä, mutta valitettavasti noilla kaloreilla en ole laihtunut enää ollenkaan. Niinpä sitten vaihtoehdot olivat että joko täytyy hyväksyä nykyinen paino, tai sitten laskea kaloreita (kulutusta eli liikuntaakin voisi toki lisätä, mutta sitä en ehdi, jaksa enkä halua). Palasin siis takaisin dieetin 3-tasolle jolla syödään 3 pussiruokaa päivässä + 1 ateria, yhteensä noin 1000 kcal.

      Inhottaa kyllä ihan julmetusti nyt ne pussiruoat, kun jo oli päässyt pääosin normaalin ruoan pariin...

      Poista
    2. Okei. En tosiaan siis arvostele koska kaikki tyylillään 😊. Kyllähän sitä varmasti söis enemmän jos kroppa antais periksi... ootko miettinyt pientä reverse vaihetta ja sitte uutta vaihdetta silmään. Tai no.. varmasti olet 😊 tsemppiä oikein kovasti. Kyllä se paino varmasti lähtee pian putoomaan.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Lähetä kommentti