Nyt sen vasta tajuan: dieetillä mässyt pitää korvata etu- eikä jälkikäteen

Olen suuren osan laihdutushistoriaani taistellut sen asian kanssa, että en ihan aina jaksaisi olla täydellä itsekurilla liikkeellä, joten sitten jossain vaiheessa repsahtaa kuitenkin. Aina hautoessani repsahdusta olen ajatellut, että ei se mitään - sitten repsahduksen jälkeen pidän sitäkin tiukemmat muutaman päivän, ja sillä on liikakalorit kuitattu. Siinä vaan on tupannut käymään niin, että joku tekosyy tai oikea syy on estänyt tiukkispäivät. Jos repsahdus on sisältänyt alkoholinkäyttöä, niin eihän sitten darrassa ole voinut mitään kevyttä rehua syödä vaan on pitänyt saada mättöä. Ja muutenkin, aina on tahtonut tulla eteen joku syy miksi sittenkään en pysty kiristämään kaloreita vaikka piti: on stressiä töissä, närästää ja tyhjä maha pahentaa vaivaa, on kauhea nälkä niin että päätä särkee ja huimaa, töissä yhteinen lounas, vanhemmilla käynti ja äiti loukkaantuu jos ei syö hänen tarjoomuksiaan... Näin syötyjä liikakaloreita ei ole ikinä tullut tasoitettua, ja ne ovat tupanneet jäämään vyötärölle tai ainakin hidastamaan laihdutusta.

Tänään taas alkoi tulla olo, että tekisi mieli vähän repsahtaa jossain vaiheessa. Käydä vaikka kehutussa korealaisessa ravintolassa joka on kotini lähellä, ehkä oluttakin ruoan kanssa voisi juoda... Turhautti, koska tiesin että siinä menee taas laihdutusvaivaa hukkaan, koska en kumminkaan pidä pyhiä lupauksiani syödä sitten kevyemmin vastapainoksi.

Yhtäkkiä oivalsin mikä on ratkaisu: tehdä se kalorivaje etukäteen, ja sitten repsahtaa suoritetun vajeen rajoissa. Ok, minä voin poiketa 1000 kcal päivärajoituksestani vaikka sunnuntaina siellä korealaisessa ravintolassa 1000 kcal ylöspäin, mutta jos ja vain jos olen aiemmin saanut aikaan vastaavan vajeen syömällä vaikka 2 päivää pelkkää pussikuuria (noin 500 kcal per päivä). Jos joskus oikein tekisi mieli laittaa deekis- ja boheemivaihde päälle, ja haluaisin syödä ja juoda 4000 kcal päivässä, niin eipä mitään, mutta luvan saan vasta kun olen saanut aikaan 4000 kcal kalorivajeen normaaliin saantiini nähden.

Tämä tietysti tarkoittaa, että repsahdukset pitää suunnitella, mikä ei varmaan kaikille kävisi, koska monella on ihanne täydellisestä laihdutussuorituksesta ilman repsahduksia ja poikkeuksia. Mutta minä tiedän että kaipaan välillä rentoilua, joten voin ihan hyvin hyväksyä sen että vaikka kerran kuussa syön yli kalorirajojen ihan luvan kanssa. Jatkossa vaan yritän ennen suunniteltuja lankeemuksia sitten syödä vähemmän, niin että laihduttamisen vaatima kalorivaje säilyisi. Itsestäänselvä asiahan tämäkin, mutta jotenkin ei vaan ole tullut edes ajateltua ennen, että niinkin voisi tehdä. Kärvistellä ensin ja nauttia sitten, eikä toisinpäin.