Päivän (epäonnistunut ja koominen) asu
En yleensä jaksa käydä ostamassa vaatteita kaupoista, joten tulee tilattua paljon netistä. Silloin vaatteet tulee valittua kuvien perusteella, sen perusteella miltä ne näyttävät langanlaihojen 180-senttisten mallien päällä.No, minähän tunnetusti rakastan mustaa ja valkoista ja dramaattisia kuvioita, joten ihastuin musta-
valkoiseen sahalaitakuvioiseen tunikaan, jonka ajattelin olevan riittävän rento arkeen mutta omalla tavallaan kuitenkin dramaattinen. Sopisikin kivasti sekä farkkujen, leggingsien että hameiden kanssa. Tältä asu näytti katalogikuvassa.
Mutta kun tuo vaatekappale laitetaan 165-senttisen tukevahkon, isotissisen tädin päälle, niin asun ilme on jotain ihan muuta. Oikein tulin hyvälle tuulelle peilin edessä kun huomasin, että kaljamaha, jota olikin tullut vähän ikävä, oli tehnyt näyttävän comebackin!Kuten kuvasta näkyy, vyötärönauha tulee isojen tissien takia ihan jonnekin muualle kuin vyötärölle: suoraan rintojen alle, ja siihen alle pullahtaa hauska äitiysmekkosiluetti tai pönäkän kaljamahan ääriviivat. Edestäpäin näkyy, että vaakaraidat ja pussittava malli onnistuvat tosiaan melko hyvin, jos tarkoitus on lihottaa vaatteen käyttäjää visuaalisesti ainakin kymmenen kiloa.Tynnyrimäinen keskikeho ja tikkujalat, ai kun on kivan näköistä!
Menin tosiaan töihin tässä asussa, ja sain jotain perverssiä nautintoa siitä, että tiesin näyttäväni suorastaan koomiselta. Taisipa myös ihan piruuttaan tulla kuljettua vähän nokka pystyssä koppavan näköisenä, ihan kuin olisin kovinkin tärkeä siitä miten hyvältä näytän tänään. Huvinsa ne on hulluillakin!
Mä oon tasan niin just ton muotoinen! Nuorempana vaatemyyjät kysyi aina, että monesko kuu on menossa ja onneksi olkoon. Mulkaisin yleensä pahasti ja sanoin, että mulla on vaan kaljamaha tms.
VastaaPoistaVaikka empirelinjaiset mekot onkin mukavia päällä (ei kiristä, eikä lipsahtele tai muljahtele pallon ylä- tai alapuolelle), ne lisää läskilookia ihan mahdottomasti. Olen todennut, että mulle käy vaan sellainen tyyli, jossa kaikki muu on mustaa ja sit jokin avoinna pidettävä pitkä yläosa siihen päälle.
Tynnyri tikuilla on munkin avainkuvaukseni olemuksen arviointiin. Vasta siinä 65 kilon tienoilla (168 cm) se alkaa hellittää kynsiään... eli pitäis olla ihan nälkääkurkeloosna että siihen päästäisiin.
Ei tämä elämä ole helppoa...
Kuitenkin sitä haluis näyttää siltä, miltä sisimmässä itsestä tuntuu, eikä se mun kohdalla ole mikään pallomahatäti.
Ja vaikka oletkin sanonut moneen kertaan, ettei sua haittaa olla tätimäinen, niin jotenkin tuntuu, että olisit mieluummin se hoikka täti :)
Miten kilojen pudotus sujuu?
Ei suju pahus mitenkään kilojen pudotus :( Nyt valmentaja pisti punnitsemaan tarkasti jokaisen syödyn suupalan, koska epäilee että syön oikeasti huomaamattani enemmän kuin kirjaan, koska 1200 kcal:illa pitäisi väkisinkin laihtua muuten. Toukokuusta asti paino junnaillut 70 kilossa, ei mene alas, mutta ei ylöskään.
PoistaSisäiseltä identiteetiltäni minä olisin oikein luisevan, kulmikkaan laiha. Sellainen mikä olin vielä kolmekymppisenä. Painoin 48-50 kg ja tykkäsin siitä tavallaan androgyynistä ja kulmikkaasta olemuksesta miltä näytin siinä painossa. Mutta olen realisti ja tiedän että niistä painoista on enää turha haaveilla, joten se 65 kg olkoon tavoitteeni, vaikka siinä näytänkin edelleen makkaraiselta täti-immeiseltä.
Minusta tuo parempi vaihtoehto. Tosi paljon näkyy naisia jolla pitkät hoikat jalat ja vatsa sitten se pallero.
VastaaPoistaItse kun olen lyhytjalkainen tasapaksu tappi,eli mikään kohta ei ole hoikka mitä voisi korostaa.
Ymmärrän että pullukka vatsaa on vaikea peittää mutta ei ole tämäkään malli hyvä.
Minä kun olen aina ajatellut toisin päin, että tasapaksuutta ei välttämättä niin huomaisi, mutta isoa möhömahaa on vaikea peittää, tai jos sen peittää, niin peittoyritykset on aika ilmeisiä, esim. se että aina on joku iso kaaputunika päällä.
PoistaTämän kuvan asun hulluus on se, että mulla ei itse asiassa oikeasti ole enää isoa mahaa. Tuo koko kaljamaha on ihan tuon vaatteen aiheuttamaa vaikutelmaa, kun siinä on ne liian ylös mulla nousevat vyötärön joustinnauhat ja rypytykset, joiden alle sitten kankaasta pullahtaa pömppö.
Oikeasti nykyisin mun vatsa on sivultakatsoen aika litteä, ja keskivartalon ongelma on enemmänkin valtavat läskijenkkakahvat ylhäällä lantionseudulla kuin pömpöttävä vatsa. Nuo löllöjenkkikset onkin käsittämätön ilmiö: ymmärrän että ihmisillä on läskiä takapuolessa ja yläreisissä, mutta mulle on nyt kerääntynyt jotkut massiiviset ihratyynyt heti vyötärön alapuolelle lantiolle, niin että itse lantio on paljon kapeampi kuin se läskisin kohta vyötärön alla :\
:-) Kieltämättä menee kategoriaan ei-niin-onnistunut. Mutta pojot siitä, että kannoit asusi sisukkaasti.
VastaaPoistaItselläni on viimeiset kaksi viikkoa ollut asuna Marimekon mustavalkoraitainen yöpaita. Sanovat sitä tehokkaaksi ehkäisykeinoksi. Sen verran olen panostanut, että alusvaatteet ovat päällä. Ensi viikolla on pakko luopua yöasusta, työt alkavat häiritä vapaa-aikaa.
Tämä oli sitäpaitsi taas kerran se kesä, jolloin oli hyvin aikaa kuntoilla ja laihduttaa. Ja taas kerran kuntoiltu on tasan nolla kertaa ja vatsakumpu kukoistaa. Huoh.
Tuo on osa ulkonäön ajattelusta ja stressaamisesta vieroituskuuria, että päätin pitää tuon vaatteen ja aion sisukkaasti myös käyttää sitä. Haluan opetella olemaan piittaamatta siitä jos näytänkin läskiltä ja rumalta. Siksi esim. kesällä tahallani pukeuduin välillä ihan kammottavasti ja menin ihmisten ilmoille, karaistumaan ihmisten katseille ;)
PoistaKesät ja laihdutus - joo... Aikaa olisi, mutta toisaalta ei sitä mielellään käyttäisi vuoden nautiskeluun varattua aikaa laihduttamiseen. Itse tosin käytin, ja tulos: lihoin 0,4 kg. Tämä vasta vituttaa. Kituuttamista ja ankeilua, eikä edes ole laihtunut!
Haha mun mielestä taasen tuo tunika/kaftaani sopii sulle paremmin kuin mallille ;) Itseltäni löytyy samainen mustana ja se on mielestäni ihan kivan näköinen leggingsien tai mustien jeggingsien kanssa. Itse olen mitoiltani 160/55 tasapaksu pienirintainen rouva.
VastaaPoistaOho, ai joku voi olla tuotakin mieltä. Omasta mielestäni tuo vaate tekee minut tynnyrimäisen, kömpelön ja täysin epäsuhtaisen näköiseksi - ihan kuin olisi luonnottoman lyhyt ylävartalo ja sitten pitkä kaljamaha-osa ;)
PoistaSun kokoisille varmaan sopiikin tuo vaate. Itselleni suurimman epäsopivuuden aiheuttaa isot rinnat, jotka nostaa tuon vaatteen etuosasta niin että se vyötärönauha tulee osin tissien alaosan päälle ja helmakin nousee edestä pahasti. Tuo on selvästi pienirintaisempien naisten vaate ;)
Tuon takia en koskaan osta vaatteita sovittamatta. Koskaan ei voi tietää miten itselle sopii tai mahtuuko edes päälle, oli koko mitä tahansa.
VastaaPoistaMinä tilaan usein postimyynnistä vaikka huteja tuleekin. Ei ole mitään niin kamalaa kun sovittaa kuteita kaupassa (varsinkin jos olet talvivaatteissa. Kuoriudu niistä sitten ekana ja hiki virtaa jo solkenaan). Sitten kokeilet valitsemiasi vaatteita. Mikään ei mahdu tai näytä hyvältä ja loisteputket valaisee ja monet peilit näyttää kroppasi "koko komeudessaan" ja ajattelet, että ei saatana. Luuserina jätän usein kaikki sovittamani ryyjyt sovituskoppiin ja lähden hikisenä ja vittuuntunena äkkiä ulos liikkeestä. Pakenen totuutta äkkiä kotiin ja vedän verkkarit jalkaani. Ja juu tarttis tehdä itelleen jotain.
VastaaPoistaAi vitsi anonyymi, ihan oisin voinu kirjoittaa tuon saman tekstin :)
PoistaMulla on sama. VIHAAN vaatekauppoja ja vaatteiden sovittamista. Olen niin epäsosiaalinenkin, että jo se että joku myyjä tulee kysymään että tarvitsenko apua ärsyttää minua kohtuuttomasti, silti vaikka se uskoisi kun sanoo että ei kiitos, katselen vaan. Puhumattakaan tosiaan siitä että ne kaikki vaatteet näyttää kamalalta päällä, ja tuntuu tyhmältä maksaa mitään jostain mikä päällä näyttää edelleen manaatilta.
PoistaMulle kun kaikki esittäytyy jotenkin vertauskuvallisesti myös, niin olen omalta kohdaltani ajatellut syitä pallomahalle:
VastaaPoista- olen "raskaana" jollekin uudelle ajatukselle, idealle tai tekemiselle fyysisen lapsen sijaan (tämä tarkoittaisi sitä, että pitäisi jossain vaiheessa "synnyttää" eli toteuttaa ko. idea)
-suojelen kroppani tärkeintä osaa (solar plexus, voimakeskus) muilta ihmisiltä
-torjun vastakkaisen sukupuolen lähestymisyritykset näyttämällä jo valmiiksi gravidilta
-piilotan tunteeni ja estän tunneperäiset reaktioni olemalla niin vastenmielisen näköinen, ettei kukaan lähesty minua
Käytännössä totuus on niin, että tietyssä kilomäärässä miehet alkavat lähestyä - sitä ennen saa olla rauhassa. Pitäis sitten vain päättää haluaako lähestymistä vai ei :D
Mulla on onneksi ollut jo pärstä este tuolle miesten lähestymiselle, sitä ei meinaan ole tapahtunut missään painossa, ei edes nuorena. Ihan itse on tarvinnut joku humalainen mies vaivalla pokata jos on seuraa halunnut, tai muuten on saanut istua ihan yksikseen.
PoistaHuomasin vasta nyt, että mulla on ratkaisu sun löllöjenkkinksiin: kaikki kylkirasva lähtee hyvin vikkelään pyöräilemällä. Ollaan kavereiden kanssa naurettu sille (siis mulle) miten pyöräilyn aloittaminen 30 vuoden jälkeen tänä kesänä aiheutti ensin kauhunhetkiä, kun ei pystynyt olan takaa vilkaisemaan tuleeko autoja. Kolme viikkoa pyöräilyä, niin kropan sallima havaintokyky on 360 astetta, eli vyötäröstä liikkuvuus parani vanhuksesta nuoreen. En valehtele! Kylkiläskit on jo melkein kaikki sulaneet! Muistan jo 15-vuotiaasta, miten talvella vyötärölle ilmaantuneet "rypyt" lähti viikossa, kun keväällä pyöräily alkoi...Ja se ihana aurinko ja ilmavirta kasvoilla, hengästyminen ja perillä vaikka stobe tai vesilasi tai aurinkomehu nautittavaksi! Aah!
VastaaPoistaPyöräilystä tulee itselleni mieleen lähinnä mustelmat sellaisissa osissa kroppaa joihin niitä ihan kaikkein viimeksi haluaisi, ja selkäkipu hankalasta asennosta jossa joutuu olemaan kun pitää sarvista kiinni. Mulla on niin lyhyt yläkroppa että lähes aina pyörissä on liian pitkä etäisyys satultasta sarviin, ja joudun hankalasti kurkottelemaan.
PoistaNettiä sujuvasti käyttävänä naisena sulle varmaan on jo tuttuja isorintaisille naisille erikoismitoituksilla tehdyt vaatteet, esim. Biu Biun ja Pepperberryn nettikaupoista. Noistakin on jokus tullut tilattua huteja, mutta verrattuna normikauppojen sovituskopeissa ahdistumiseen nuo erikoismitoitetut tekevät shoppailusta ja pukeutumisesta helpompaa. Tunikoita, kauluspaitoja ja tiukkoja takkeja en enää muualta ostakaan.
VastaaPoistaMulle itse asiassa ei ole nuo olleet kauaa vielä tuttuja. Tutustuin vasta hiljattain ensin Urkyeen kun kävin Lumingerien sivuilla, ja sitten olen huomannut noita muitakin merkkejä. En ole kyllä vielä tilannut kuin Urkyetä.
PoistaSen kanssa semmoinen kummallisuus, että vaikka ne vaatteet tosiaan istuu hyvin, ei esim. nouse puseron etuosa telttamaisesti ylös tissien takia, niin niissä on ikävä taipumus korostaa isoja tissejä. Itse haluaisin mieluummin peittää ja häivyttää. Mutta jossain Urkyen mekossa tai puserossa rinnat oikein töröttää esillä.
Minusta sinun pitäisi ottaa uusi perheenjäsen, Koira. Kävelist sen kanssa pienen lenkin. Vaikkapa Affenpinserin, sopisi sinulle. Saisit seuraakin. Olisitte yhtä mörökölleinä sitten kotona.
VastaaPoistaLuulen että voi olla etten koskaan ota enää mitään lemmikkiä. Mulle sopii hyvin se, etten ole vastuussa mistään enkä kenestäkään, vain itsestäni. Lisäksi mulla on aina ollut huonoa omaatuntoa siitä, kuinka paljon koira joutuu olemaan työpäivien takia yksin, joten tuntuisi vähän jopa väärältä ottaa koira yksinään istumaan ja ikävöimään 9-10 tuntia päivässä.
PoistaEn sitä seuraakaan niin kauheasti kaipaa. Toki, joskus tulee mieleen että olisi se karvainen sängynlämmittäjä vaikka kiva, mutta toisaalta kun miettii ne kaikki negatiiviset puolet: lenkityspakot, kodin karvaantumisen ja kuraantumisen, huonot omatunnot jos koiraa joutuu jättämään yksin, huonon omatunnon siitä kun ei jaksa/osaa keksiä päivän aikana pitkästyneelle koiralle iltaisinkaan tekemistä, niin taitaa kyllä jäädä multa koira ottamatta ;)
"Tuo on osa ulkonäön ajattelusta ja stressaamisesta vieroituskuuria, että päätin pitää tuon vaatteen ja aion sisukkaasti myös käyttää sitä. Haluan opetella olemaan piittaamatta siitä jos näytänkin läskiltä ja rumalta. Siksi esim. kesällä tahallani pukeuduin välillä ihan kammottavasti ja menin ihmisten ilmoille, karaistumaan ihmisten katseille ;)"
VastaaPoistaEn usko, että ihmiset ovat kauhean kiinnostuneita siitä, mitä vaatteita päälläsi on. Olisiko hedelmällisempää miettiä omaa katsettasi: jos jokin vaate ei omasta mielestäsi näytä päälläsi hyvältä, onko sinun pakko pitää sitä? Miksi ulotat änkyröinnin jopa omaa katsettasi vastaan?
Toistat itsestäsi loputtomiin samaa tarinaa: olet laihtunut 15 kiloa ja jankutat edelleen, että olet läski ja ruma. Jossain vaiheessa mahdollisesti vaikutti siltä, että olisit kerrankin tyytyväinen johonkin.
Ja tuo, että miehet eivät ole sinua lähestyneet. (A)seksuaalisuuspostauksesssahan kirjoitit, että et ole heitä saanut hätisteltyä pois. Vai olivatko nämä niitä itse iskemiäsi, joten niitä ei lasketa?
Joo, ne oli itse iskemiäni. Mulla oli tapa juoda itseni kunnon pöhnään ja sitten tehdä erittäin suorasukaisia aloitteita, joista ei jäänyt epäselväksi että jos mukaan lähtee niin saanti on 100% varma ;) Sillä tavalla sitä seuraa löysi varsinkin lähellä valomerkkiä aika helpostikin, ja luulen että kuka tahansa nainen löytää, jos ei ole kovasti vaatimuksia miehen iän, kansallisuuden, selväpäisyyden asteen, painon tms suhteen.
PoistaEn mä kyllä ajattele nykyisin että olisin läski ja ruma. En ajattele siitä asiasta pääosin yhtään mitään, siis ulkonäöstäni yleensä. Mutta kun nyt tuli ostettua vaate, jonka huomasin ettei oikein sovi, mutta en palauttaakaan viitsi, niin saanpa siitä iloni sillä, että nykyään on pokkaa liikkua sellaisessakin julkisella paikalla, kun vaikka 5 vuotta sitten vielä huolella läskejä peittävästikin pukeutuneena häpesin ja koin itseni niin rumaksi että toivoisin että maa nielee.
Tuota usein sanotaan lohdutukseksi, että ihmiset ei ole kiinnostuneita toisten vaatteita tai painosta tms, mutta kyllä minä tiedän paljon ihmisiä jotka juoruavat nimenomaan tuollaisista asioista. Joidenkin omienkin tuttujen puheen pääsisältö on, että kuka näyttää lihoneen tai rupsahtaneen tai pukeutuneen jollain tapaa epäsopivasti. Ilmeisesti se parantaa heidän omaa itsetuntoaan kun saa arvostella muita.
Ymmärrän, ettet todennäköisesti koe olevasi mikään käsityöhirmu, mutta ehdotan kuitenkin, että purat tuon kuminauhan pois ja rupeat käyttämään tunikaa niin, että laitat sopivanlevyisen vyön luonnolliseen vyötärönkohtaan. :) Niin itse tekisin, ja olen vastaavassa tilanteessa tehnytkin.
VastaaPoistaTäytyypä yrittää. En tosiaan ole kovin käsityöihmisiä, koulussakin jo ala-asteella valitsin puukäsityön (mikä silloin oli tytöillä tosi harvinaista) kun tiesin että mikään hienomotoriikkaa vaativa käsitöiden tumpulointi ei ole mun juttu.
PoistaHeissan. Eksyin tänne sun blogiis kun hain konmaritusvinkkejä..aloin ohimennen lueskella juttujasi. Sulla on hauskan lennokas kirjoitustyyli ja jutut on kiinostavan realistisia. Itsekkin keskiikäisenä ylipainoisena koen samoja tunteita..
VastaaPoistaKaikenkaikkiaan kun joitakin kirjoituksiasi luin, ihan kaikkia en jaksanut kahlata, sitä konmariakin piti vielä illalla vähän yrittää..niin siis että jutuistasi mulle kuulostaa että sulla on ihan järkky stressi. Kuulostat ihan omalta itseltäni, laihdutin, onnistuneesti paikkareissa vuosia sitten n. 12 Kg. Kilot ei kuitenkaan pysyneet kuin hetken, tulivat korkojen kera takaisin. no jonkin ajan kuluttua uudelleen paikkarien opeilla laihdutusta. Ja taas onnistuin, en ihan täysin alkuperäiseen tavoitteeseen, koska ne korkokilot...ja olin taas hetken tyytyväinen. Mutta pikkuhiljaa kilot taas tulivat takaisin..sitten jossain vaiheessa aloin sairastella ja todettiin parikin eri suolistovaivaa.
Kaiken aikaa noiden vuosien aikana olin ollut ja olen edelleenkin tosi stressaantunut. On ollut paljon työtä, paljon yt neuvotteluja, useamman kerran työttömyyttä ja ainakin yhtä monta kertaa epätyydyttäviä työsuhteita työpaikkakiusaamisineen ja jälleen yhdet yt neuvottelut ja nyt vähän päälle viiskymppisenä työttömyyttä. Samaan aikaan on parisuhde ollut enemmän ja vähemmän huono, rahat tiukilla ja oma jaksaminen ollut kovilla. Lapset onneksi ovat kasvaneet aikuisiksi, vaikka eihän äidin huoli lapsistaan koskaan lakkaa joka on myös yhtenä rikkana rokassa tässä stressivyyhdessä..
Itse olen nyt jonkin aikaa käynyt terapeutin juttusilla jotta saiain tämän stressin jotenkin selätettyä. Sen kuitenkin olen huomannut että stressi on mm.ylimääräisten kilojen suuri osatekijä. Kun fiilikset ei ole hyvät, sitä tosi helposti ratkeaa kaikenlaiseen huonoon syömiseen ja kaikkienvuosien varrella tissuttelu on täälläkin ollut herkässä..joka mikä myös on osasyy..näitä osasyitä on varmaan monia, harvoin on vain yhtä, silloinhan ylipainon pudottaminenkin olisi helppoa kun muuttaisi vaan tuon yhden "rikkinäisen" palikan.
Tuo tämän hetkinen laihdtustapasi on mielestäni kuitenkin lähes vaarallinen. Noin pienillä kaloreilla saat aineenvaihduntasi rikki ja kun kuvioon vielä lisätään keski-ikäisen naisen hormonit, niin pahoin pelkään että käy kuten niin monelle kitulaihduttaneelle..sairastuu. Virallinen ravitsemusohjeistus nojaa hyvin yksinkertaiseen malliin, jonka mukaan laihduttaminen on vain kaloreiden vähentämista ja tai liikunnan eli kaloreiden kulutuksen lisäämistä. oletko koskaan tutustunut vhh-lchf ruokavalioon? siinä ruokavalion perusta on hyvälaatuiset rasvat, runsaasti kasviksia, vähän proteiinia ja vain todella vähän hiilareita. Yleisesti viljat ja sokeri on tässä elintavassa pois. cambridge ohjaajat ja ravitsemusterapeutit eivät tätä suosittele koska edelleen pelotellaan rasvoilla ja suurin osa näiden ohjelmien ohjeista perustuu viljojen melko runsaaseenkin käyttöön. Paljon on kuitenkinviimeaikoina tullut uutisia että viljat eivät välttämättä kaikille sovi ja aiheuttavat aineenvaihdunnan häiriöitä ja sitä kautta sairastumista mm.diabetes2:een, suolisto-ongelmiin tms. Toinen kropalle haitallinen yleisesti käytetty mutta nyttemmin paremmin jo tiedostettu ongelma on sokeri mutta myös keinomakeuttajat. Suosittelen tutustumista esim.karppaus.info:n sivuille. Yksi mikä vielä tuli mieleeni, että jossain postauksessa taisit mainita että olet nykyisin kasvissyöjä? Syöthän kuitenkin kalaa? Liha on kuitenkin paras proteiinin lähde että sitä kannattaa myös miettiä palauttaa ruokavalioon esim hyvin sulava kana vois olla hyvä, laiduttajahan monesti menettää lihaksiaankin läskin ohella..Mutta jos et lihaa halua käyttää ota kuitenkin selvää soijatuotteiden (josne on sulla lihan korvikkeena),että miten soija voi olla harmillinen hormonisekoittaja, joka sitten taas sekoittaa aineenvaihduntaa ja sotkee elimistön toimintaa.
Mielenkiinnolla seuraa jatkossakin inspiroivia kirjoituksiasi, tsemppiä alkavaan syksyyn jasorijos tässä oli paljon kirjoitusvirheitä, koska mobiililaite..;)
Konmari tosiaan on kokeilemisen arvoinen! Itselläni on vieläkin pysynyt järjestys hyvin sen jäljiltä, ja vieläkin nautin esim. yksinkertaisesta vaatehuoneesta, jossa ei ole paljoa vaatteita, mutta kaikki sopii yhteen keskenään ja on sellaista mistä tykkään.
PoistaItselläni ei onneksi elämässä ole muita stressitekijöitä kuin työ. Se nyt on aina stressaavaa, mutta osaan onneksi lopettaa sen ajattelun iltoina ja viikonloppuina - nykyisin jopa ilman kaljaa ;)
Oon kokeillut vähähiilarista paleon muodossa - ei sovi mulle. Mulle parhaiten sopii kokeilemistani ruokavalioista Välimeren ruokavalio, jossa syödään paljon rasvaa ja hiilaria, mutta myös kasviksia. Minä en onneksi saa mistään ruoka-aineista oireita, en valkoisesta viljasta enkä sokerista enkä mistään. Jos syön paljon proteiinia, tulee kyllä raskas olo ja unentarve lisääntyy, joten sitä välttelen. Eli näin vähällä proteiinilla parhaiten voivana kasvissyönti ei ole tosiaan ongelma vaan todella hyvältä tuntuva juttu.
En muuten usko ollenkaan noihin soija on hormonisekoittaja -juttuihin sen perusteella mitä olen asiaa erilaisista lähteistä lukenut. Kaikki asialliset, tieteelliseen tutkimukseen tietonsa perustavat lähteet ovat sitä mieltä, että normaalit syömismäärät soijaa eivät aiheuta ihmiselle mitään haittaa. Itse syön soijaa ehkä kerran viikossa, enkä usko että siitä on mitään haittaa.