Yt-neuvotteluja ja runosuolen sykintää
Työkaveri tulee avokonttorissa viereiseen työpisteeseen. Itse olen tullut jo tuntia aiemmin, ja koska olen huomannut jokaista meitä koskettavia uutisia firman intrassa, päätän valistaa häntä asiasta. Vasta kun alan selittää asiaa, huomaan että tänään on runosuoli-päivä, jolloin suusta tulee ihan tahtomatta kummallista kaunokirjallista puppua.
"Rakas työnantajamme on päättänyt Rooman armeijan jo ammoisina aikoina aloittaman kunniakkaan perinteen mukaisesti aloittaa vuosittaisen desimoinnin, tai kuten rakas Johtajamme -olkoon hän ikuisesti kunnioitettu- sanoi ihan televisiossa: nuorennusleikkauksen, jolla taataan yhä paraneva kilpailukyky kansainvälisen kvartaalikapitalismin myrskyisillä vesillä..."
- Siis hä?, kysyy aamu-uninen kollega.
"Ai sori, siis on alkanut isot yt:t, lähes joka kymmenes saa jäähyväisjalkineesta. Potkut, fudut, kenkää."
- Ei helvetti, ai taas... Et mitenkään selkeämpää tapaa keksinyt sanoa sitä?
"Enpä tullut keksineeksi, vaikka pitäisi muistaa, että pyrkimys liialliseen verbaaliseen elokvenssiin näin aamutuimaan voi johtaa pahimmillaan akuuttiin aivolaajentumaan, joka taas... ÄH, tästä tulee taas näitä runosuolipäiviä. Mä yritän loppupäivän pitää pääni kiinni parhaani mukaan, etten heittelisi sarkastisia heittoja tästä tarpeellisesta nuorennusleikkauksesta ainakaan asiakkaiden kuullen. "
Stressaavan ja vittumaisen työn hyvä puoli on se, että yt:t ja potkujen mahdollisuus ei juuri haittaa. Se on lähinnä neutraali asia. Ok, jos en saa potkuja, stressi jatkuu, mutta on rahaa. Jos saan potkut, stressi loppuu, mutta rahasta tulee tiukkaa. Molemmissa on puolensa, enkä tiedä kumpi on parempi tai pahempi. Kumpaakaan ei ole siis erityistä syytä pelätä eikä toivoa. Ihan sama. Tietynlainen vapaus tässä kyllä on, että olen vastuussa vain itsestäni, en kenestäkään muusta.
Runosuoli jatkoi piinaamistaan loppupäivän. Koska piti tehdä töitä, en voinut keskittyä siihen, mutta vähän väliä tuli mieleen hyvin kummallisia lauseita ja mielikuvia, joista olisi voinut kirjoittaa vaikka tajunnanvirtarunon jos olisi ollut aikaa. Mielikuvissa oli ainakin:
värikäs papukaija häkissä
edesmenneiden rauha ilon, surun, pelon ja toivon tuolla puolen
ikuisuuden anakronismi ajassa
kysyvät kuka minä olen ja minä vastaan:
minä olen teidän elämänne
totuutta huutava vääryys
Työpalaverissa tuli myös kommentoitua ehdotusta käyttää tiettyä tuotetta projektissamme asiakastiedon hallintaan, että mainiota: sehän sopii siihen kuin sian perse nokkahuilun soittamiseen. Joskus ihmettelen itsekin, mistä näitä kummallisia heittoja oikein tulee, vaikka yritän olla Asiallinen Aikuinen Ihminen :-\ Mutta yt:t ei siis huoleta pätkääkään, mikä on hyvä.
"Rakas työnantajamme on päättänyt Rooman armeijan jo ammoisina aikoina aloittaman kunniakkaan perinteen mukaisesti aloittaa vuosittaisen desimoinnin, tai kuten rakas Johtajamme -olkoon hän ikuisesti kunnioitettu- sanoi ihan televisiossa: nuorennusleikkauksen, jolla taataan yhä paraneva kilpailukyky kansainvälisen kvartaalikapitalismin myrskyisillä vesillä..."
- Siis hä?, kysyy aamu-uninen kollega.
"Ai sori, siis on alkanut isot yt:t, lähes joka kymmenes saa jäähyväisjalkineesta. Potkut, fudut, kenkää."
- Ei helvetti, ai taas... Et mitenkään selkeämpää tapaa keksinyt sanoa sitä?
"Enpä tullut keksineeksi, vaikka pitäisi muistaa, että pyrkimys liialliseen verbaaliseen elokvenssiin näin aamutuimaan voi johtaa pahimmillaan akuuttiin aivolaajentumaan, joka taas... ÄH, tästä tulee taas näitä runosuolipäiviä. Mä yritän loppupäivän pitää pääni kiinni parhaani mukaan, etten heittelisi sarkastisia heittoja tästä tarpeellisesta nuorennusleikkauksesta ainakaan asiakkaiden kuullen. "
Stressaavan ja vittumaisen työn hyvä puoli on se, että yt:t ja potkujen mahdollisuus ei juuri haittaa. Se on lähinnä neutraali asia. Ok, jos en saa potkuja, stressi jatkuu, mutta on rahaa. Jos saan potkut, stressi loppuu, mutta rahasta tulee tiukkaa. Molemmissa on puolensa, enkä tiedä kumpi on parempi tai pahempi. Kumpaakaan ei ole siis erityistä syytä pelätä eikä toivoa. Ihan sama. Tietynlainen vapaus tässä kyllä on, että olen vastuussa vain itsestäni, en kenestäkään muusta.
Runosuoli jatkoi piinaamistaan loppupäivän. Koska piti tehdä töitä, en voinut keskittyä siihen, mutta vähän väliä tuli mieleen hyvin kummallisia lauseita ja mielikuvia, joista olisi voinut kirjoittaa vaikka tajunnanvirtarunon jos olisi ollut aikaa. Mielikuvissa oli ainakin:
värikäs papukaija häkissä
edesmenneiden rauha ilon, surun, pelon ja toivon tuolla puolen
ikuisuuden anakronismi ajassa
kysyvät kuka minä olen ja minä vastaan:
minä olen teidän elämänne
totuutta huutava vääryys
Työpalaverissa tuli myös kommentoitua ehdotusta käyttää tiettyä tuotetta projektissamme asiakastiedon hallintaan, että mainiota: sehän sopii siihen kuin sian perse nokkahuilun soittamiseen. Joskus ihmettelen itsekin, mistä näitä kummallisia heittoja oikein tulee, vaikka yritän olla Asiallinen Aikuinen Ihminen :-\ Mutta yt:t ei siis huoleta pätkääkään, mikä on hyvä.
Mulla on parikin aasinsiltaa postaukseen, ensimmäinen on tosin melko hutera: tilanteeni on taas kerran se, että yrittäjyys kostautuu: sairaalassa kysyttiin tarviinko sairauslomaa, no yeliä maksava ei sillä mitään tee, eikä kukaan muu kirjoita mun kirjoja tai lehtijuttuja jne.
VastaaPoistaToinen aasinsilta on "hauskempi". Innostuin viimeinkin ostamaan mandoliinin, siis sen vihannessilppurin, en soitinta. Itse J.Oliver esitteli laitetta ja suositteli samalla pitämään käsisuojaa käytössä. Yksi lapsistani on ylipainoinen ja olen yrittänyt saada hänet syömään enemmän kasviksia. Hence: viipaloin lanttua sunnuntain iltanaposteltavaksi, Jamien ohjeen mukaan with käsisuoja. Suurensin vielä leikkurin leveyttä että saisin tuhteja paloja. Omista sormistani, as it turns out. Vetäisin oikein voimalla sitä v...n lanttua ja sormisuoja irtosi. Tuijota siinä sitten splattertyyliin verta sykkiviä sormenpäitä 8)
Juoksin naapuriin (onneksi kello oli vasta n. 22) ja huusin et mun sormenpäät jäi tiskipöydälle ja soittakaa zirra... ihan olin hysteerinen...
No viel Jorvin odotushuonees ne sormet ruiski 5 metrin päähän kun oli pakko vaihtaa keittiöpyyhettä, sit ne suonet poltettiin. Pääsin ekana hoitoon kun ei ollut akuutimpaa tapausta. Nyt siteissä kotona, pari rommia toimii paremmin kuin ibuprofeeni :)
Tarinan opetus tulee tyngät sitoneelta lääkintävaksilta, joka painokkaasti kehotti heittämään mandoliinin samoin tein roskiin :)
Näin myös tehtiin. Ymmärrän senkin että mua parempia juurestenkäsittelijöitä löytyy :D
Splattertyyliin verta sykkivät sormenpäät :-o Ei ole vihannesten pilkkominenkaan vaaratonta hommaa! Itselläni on myös mandoliini, mutta harvoin tulee käytettyä, kun itse asiassa tykkään veitsellä pilkkomisesta. Siinä on jotain meditatiivista ja rauhoittavaa. Toki jos pitäisi pilkkoa juurekset vaikka 4 hengen ruokaan, voisi tuntua turhan työläältä, mutta yhden annoksen pilkkoo melkein kätevämmin veitsellä kuin ottaa mandoliinin esiin, käyttää sitä ja sitten tiskaa sen.
PoistaAlkoholi on kyllä mainio kipulääke. Toisinaan käy niin tosin, että kipu ei lähde, mutta ei se harmita pätkääkään. Sitä vaan huomaa että kas, kipu jatkuu, mutta sisäisesti vaan hymyilyttää silti ja on nousuhumalaisen onnellinen fiilis, vaikka ennen alkoa kipu oli olevinaan niin sietämätön ettei mitään muuta pystynyt ajattelemaan.