Mielikuvittelu ja tahdonvoima: osa 2 - menetelmä

Jatkan tässä edellisestä postauksesta, jossa lupasin esittää "Yksinkertaisen viisauden kirjassa" esitetyn
menetelmän, jolla voi hyödyntää mielikuvitusta tavoitteidensa saavuttamiseksi. Menetelmä ei koske pelkkiä painonpudotustavoitteita, mutta koska itselläni on nyt päällimmäisenä se projekti, niin sovellan tässä kirjoituksessa ajatuksia siihen.

Kirjan mukaan tärkeintä tavoitteen saavuttamiselle on, että pystyy todella näkemään tavoitteen jo saavutettuna elävänä mielessään. Että pystyy kuvittelemaan sen oikeasti mielikuvien tasolla, eikä esim. vain sanallisena toteamuksena: "painan x kiloa". Kirja esittää 5 askelta, joiden avulla pitäisi pystyä näkemään tavoite selkeämpänä mielessään ja siten valjastaa kaikkien mielen tasojen voimat tavoitteen saavuttamiseen ilman taistelua ja tahdonvoiman tarvetta.

Ensimmäinen askel

Mieti, mitä arvoja haluat saavuttaa tavoitteesi avulla. Ihminen tekee kaiken mitä tekee saadakseen jotain mitä arvostaa: aistinautintoja, arvostusta, rakkautta, paremman itsetunnon, valtaa, seikkailua, henkistä kasvua, hyvinvointia itselle tai perheelle tms. Jotta tavoitteen voi nähdä elävänä mielessään, pitää ymmärtää, mitä oikeasti tavoittelee. On mahdollista, että itse asiassa haluamansa arvon tavoitteluun nykyinen projekti ei olekaan paras mahdollinen. 

Minä haluaisin olla ensisijaisesti paremman näköinen. Mutta ei se vielä oikein arvo ole. Mitä minä haluan saavuttaa sillä? Toisten ihailua? Parisuhteen? Ihailuun en usko koska olen nelikymppinen ja ruma, mutta kyllä, minulla on haave että jos näyttäisin vähän 'sporttisemmalta' ja paremmalta, joku ehkä vähän vanhempi mies voisi kiinnostua minusta ja voisin saada parisuhteen. Toisaalta, on fakta, että voisin varmaan saada sen nykyisen painoisenakin, onhan niitä miehiä, joita ei enää tässä iässä lievä ylipaino haittaa. Terveysnäkökulma on myös tärkeä: keskivartalolihavuus ei ole ollenkaan terveellistä ja pelkään erityisesti tyypin 2 diabetestä, jota on suvussani paljon vanhemmiten. Haluaisin välttää sen kohtalon. 

Toinen askel

Mieti tarkasti, miten nimeät tavoitteesi. Ei saisi verrata itseään keneenkään, ei edes ITSEENSÄ. Ei siis pidä sanoa, haluan olla LAIHEMPI tai KAUNIIMPI esimerkiksi. Tavoitteen on parempi olla jotain minkä voi saavuttaa toimimalla eikä jotain mistä haluaa päästä eroon. Kielteisiä mielikuvia ei tulisi käyttää tavoitteen määrittelyssä, ei esim. "haluan olla vähemmän ihrainen". Tavoitteen tulisi saada aikaan innostusta, ja jonkun huonon tavan lopettaminen tai jostain ominaisuudesta eroon pääseminen ei sitä yleensä tee. On myös tärkeää määrittää ajankohta milloin tavoite on saavutettu. Ei riitä, että ajattelee saavuttamisen tapahtuvan joskus.

Minä haluan olla sutjakka ja ketterä, sopusuhtaisen näköinen vartaloltani. Haluan päästä tavoitteeseeni vuoden aikana. 

Kolmas askel

Mieti, mistä tiedät että tavoitteesi on saavutettu. Tämä hetki on kuviteltava mielikuvituksessaan niin elävästi kuin mahdollista, runsailla yksityiskohdilla. 

Minä kuvittelen sitä aamua vuoden päästä, kun herään hyvinvoivana ja iloisena, ja kun aamulla kävelen vaatehuoneen peilin ohi, näen sopusuhtaisen vartalon enkä 7 kk raskausmahaa tai makkaroita. Menen vaa'alle, ja se näyttää 55 kiloa. Tähän on vaikea kuvitella yksityiskohtia, koska se on siinä vaiheessa normaalitila, joka ei kaipaa lisäajattelua. Sen sijaan aiempi ylipaino on aina aiheuttanut lisäajattelua kuten "voi hitto, olen TAAS lihonut" tai "eikä, en ole laihtunut taaskaan", tai "yököttävää, tämähän on ison miehen paino, pitkä ja roteva isäni painoi tämän verran, ja minä olen pieni hento nainen".

Neljäs askel

Mieti, miten tavoitteesi saavuttaminen muuttaa elämääsi. Voimia ei kannata haaskata tavoitteisiin, jotka eivät millään positiivisella tavalla muuta elämää. Yritä mielikuvitella elämäntilanne, jossa tavoite on jo saavutettu: mikä on paremmin?

Voin lopulta pukeutua sellaisiin vaatteisiin mistä oikeasti tykkään, eikä tarvitse vain ostaa peittäviä, huomaamattoman värisiä kaapuja. En jatkuvasti enää yritä vetää sisään vatsaani ja häpeä sitä, vaan voin olla oma itseni itsevarmana siitä, että olen ihan riittävän ok. Jos joku mies flirttailee minulle, uskallan vastata, enkä toimi kuten nyt, kun menen tulipunaiseksi ja tunnen valtavaa häpeää ulkonäöstäni, ja liukenen paikalta. Tosin ei läski ole ollenkaan ainoa mitä häpeän, itsetunnon kanssa täytyy tehdä töitä muutenkin.

Viides askel

Mieti, mitä epämiellyttävää voi tapahtua, jos pyrit tavoitteeseesi ja saavutat sen? 

Voi olla, etten ole enää yhtä helpottavan näkymätön kuin nykyisin. Vaikka toisaalta kaipaisin huomiota, toisaalta pelkään sitä. Minusta on kiva olla vain tavanomaisen pullukka, harmaa, keski-ikäinen akka. Sellainen jota kukaan ei taatusti ainakaan kadehdi, tavallinen maatiainen. Luulen, että monet naiset tykkäävät seurastani juuri siksi, että he voivat tuntea itsensä paremmiksi minun seurassani, koska minä olen rumempi ja ylipainoisempi kuin he. Olemukseeni liittyy myös oletus, että en ole pinnallinen joten minun seurassani ei tarvitse jännittää (tosiasiassa olen ihan julmetun pinnallinen, koska stressaan lähes jatkuvasti ulkonäöstäni; toisaalta: en juuri koskaan arvostele toisten ulkonäköjä mielessäni saati ääneen). 

Toisaalta: ihmisen tarkoitus kai on tulla näkyväksi omana itsenään niin persoonaltaan kuin ulkokuoreltaan, joten eiköhän tämä häpeily ja läskin alle piiloutuminen jo alkaisi riittää, tässä iässä sentään.