Kaljamahainen leidi lopettaa laihduttamisen
Blogin otsikkohan on "Kaljamahainen leidi laihduttaa". Ja niin sitä on yli vuosi yritetty. Lopputuloksella, että painan vähän enemmän kuin aloittaessani, ja olen kehittänyt painooni, ulkonäkööni ja ruokaan monenlaisia neuroottisia suhtautumistapoja. Eli ei kauhean hyvä lopputulos. Minä luulin että homma olisi helppo ja suoraviivainen, mutta oma psyyke olikin mutkaisempi kuin luulin, ja on sabotoinut kaikenlaiset kurinpalautusyritykset entistäkin suuremmilla repsahduksilla.
Nyt lopulta olen päättänyt, että uskallan tehdä sen mitä monet kirjat ja esim. ahmimishäiriötä käsittelevät nettiartikkelit neuvovat: lopettaa sen pakkomielteisen laihduttamisen, johonkin kilomäärään pyrkimisen. Tuntuu vapauttavalta jo nyt, ettei minun tarvitse enää jatkuvasti murehtia sitä olenko tällä viikolla laihtunut, vaiko voi kauhistus lihonut, ja kytätä suupalojani kalorit mielessä. Ei siis enää 1500 kcal kaloritavoitetta ja kaiken syödyn kirjaamista ruokapäiväkirjaan - ei ainakaan nyt. En sano etteikö joskus voisi, mutta nyt minun on saatava tervehdytettyä suhteeni ruokaan ja syömiseen, ja se vaatii enemmän rentoutta kuin mitä kurinalainen kalorilaskenta ja -tavoitteet antavat periksi.
Nyt lopulta olen päättänyt, että uskallan tehdä sen mitä monet kirjat ja esim. ahmimishäiriötä käsittelevät nettiartikkelit neuvovat: lopettaa sen pakkomielteisen laihduttamisen, johonkin kilomäärään pyrkimisen. Tuntuu vapauttavalta jo nyt, ettei minun tarvitse enää jatkuvasti murehtia sitä olenko tällä viikolla laihtunut, vaiko voi kauhistus lihonut, ja kytätä suupalojani kalorit mielessä. Ei siis enää 1500 kcal kaloritavoitetta ja kaiken syödyn kirjaamista ruokapäiväkirjaan - ei ainakaan nyt. En sano etteikö joskus voisi, mutta nyt minun on saatava tervehdytettyä suhteeni ruokaan ja syömiseen, ja se vaatii enemmän rentoutta kuin mitä kurinalainen kalorilaskenta ja -tavoitteet antavat periksi.
Kirves kaivoon ja mässäämään siis vai?
Ei minulla kuitenkaan ole tarkoitus myöskään mennä toiseen ääripäähän ja palata ruokavalioon, jossa elän keskikaljalla, pikaruoalla ja karkilla. Oloni on kuitenkin nyt paljon parempi kuin silloin kun niin söin, silti vaikken olekaan laihempi. Kyllä ihmisen elimistö tarvitsee esim. kasvisten vitamiineja, eikä se liika alkoholikaan hyvää tee.
Ajatukseni nyt onkin se, että vaikka en enää pyri pudottamaan painoani esim. 500 grammaa viikossa tai pyri pakkomielteisesti tiettyyn kilomäärään, niin pyrin syömään kohtuullisen terveellisesti. Nimenomaan kohtuullisen, ei fanaattisen. En aio kieltää itseltäni mitään ruoka- tai juoma-aineita, mutta tarkoitus ei ole myöskään käyttää mitään kohtuuttomia määriä. Ei alkoholia suurkulutusmääriä. Ei aterioiden korvaamista karkilla ja juusto-kinkkuvoileivillä tai lihapiirakoilla. Ei ainakaan joka päivä.
Huomisesta alkaen aion pyrkiä tällaiseen rentouteen ja katsoa mitä painolle alkaa tapahtua. Aion ihan vihkoon alkaa pitää kaloreita laskematta ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä tulen syöneeksi jos syön kuten mieli tekee, ja samalla seurata miten paino kehittyy. Jos se nousee, en toivottavasti hätäänny. Jos se laskee, olen iloinen, vaikka ei se enää olisi maailmanloppu minulle jos jäisinkin tämän painoiseksi. Tulen julkaisemaan viikoittain näitä ruokapäiväkirjoja ja tietoa painon kehityksestä tänne. Nähdään sitten miten toimii "rento painonhallinta" jota esim. Patrik Borgin kirja mainostaa :)
Hienoa Plussapallo, tuolle päätökselle peukutukset ja isoa kättä yhteen.
VastaaPoistaMä uskon just tuolla tavalla sä pääset tavoitteeseesi, pikkuhiljaa ilman murehdintaa. Jo se, että unohtaa pakon laihduttaa vähentää stressiä ja se taas tekee hyvää kropalle. Jo se helpottaa elimistöä ja laihduttaa sitä kuin itsestään.
Jään innolla odottamaan miten rento meininki kulkee, tsemppiä siihen. :-)
Kiitos tsemppaamisesta! Jotenkin heti kun tein tuon päätöksen uskaltautua rennolle linjalle, tuli helpottava olo. Ihan siksikin, että on ollut kauhea taakka jatkuvasti tuntea itsensä luuseriksi, kun ei yksinkertainen projekti onnistu millään. Epäonnistujan leima on sen kun vahvistunut ja entistä enemmän pedannut uusia repsahduksia. Et sinä luuseri ennenkään ole onnistunut, odota vain niin parin viikon päästä viimeistään mässäät tai ryyppäät, mieli on jo pessimistisesti kuiskinut.
VastaaPoistaNyt tuntuu hyvältä, että kun ei ole tavoitetta, ei ole myöskään epäonnnistumisen pelkoa. Voin vain yrittää syödä kohtuuterveellisesti sen mukaan mitä haluan ja jaksan.
Mahtavaa, plussapallo! Itse päädyin samaan ratkaisuun lihottuani kesäloman aikana takaisin kaiken sen, mitä vuoden aikana olen suurella tuskalla saanut pudotettua (6 kg). Tulin siihen tulokseen ettei hommassa ole mitään tolkkua, jos vuoden urakka katoaa viidessä viikossa, joka vielä omasta mielestäni meni melko maltillisesti mässäilyn suhteen. Olenkin nyt pari viikkoa toiminut suurin piirtein siten, kuin yllä kuvaat, eikä painoa ainakaan vielä ole tullut lisää. Lyhyt aikahan tämä vasta on, mutta kun ei perinteisestä laihduttamisestakaan tunnu mitään hyötyä olevan, niin antaapa olla sitten. Minulle haasteellista noissa Borgin suosituksissa on kunnon aterian syöminen kahdesti päivässä. En millään jaksa/ehdi/keksi laittaa joka illalle mo ipuolista ateriaa salaatteineen, joten helposti lipsahataa leivän ja jogurtin mässyttämiseen töiden jälkeen, mikä ei kaiketi ole ollenkaan ideana. Tsemppiä sullekin projektiisi - tai laihdutusprojekteista luopumiseen.
VastaaPoistaTuo just on niin turhauttavaa laihduttamisessa, että laihtuminen on hidasta, mutta pitkänkin laihdutusajanjakson tulokset voi kuitata ihan hetkessä jos repsahtaa kunnolla. Minullakin on käynyt pitkin matkaa sitä, että pudotan 3-4 viikkoa painoa kurinalaisesti 0,5 kg viikossa, kunnes sitten tulee yhden viikonlopun repsahdus, ja kas, kaikki pudotettu paino on tullut takaisin.
PoistaMuistaakseni muuten Borgin kirjassa ei sanottu että täytyisi syödä 2 ateriaa päivässä välttämättä. Siinä on ne hyvän ruokavalion laatukriteerit, joihin tulee pyrkiä, mutta jos niihin pääsee syömällä vain 1 lämpimän aterian päivässä, se on ok. 500 g kasviksia päivässä kai se haastavin on, mutta voihan sitä syödä jokusen hedelmän ja vaikka naposteluporkkanoita sen leipä/jogurttiruoan kanssa, niin että kasvisten määrä kasvaa.
Mä en ole lukenut tuota Borgin kirjaa, mutta sain hänen blogistaan sen käsityksen, että viiden järkevän aterian (aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala) syöminen päivässä pitäisi mässyttämisen ja jatkuvan napostelun kurissa. Ja olen kyllä huomannutkin sen itsestäni, että jollen syö töiden jälkeen kunnollista ruokaa, puputan leipää sun muuta joutavaa koko illan. Eli kyllä se päivällinen olisi mulle tarpeen. Kasvisten syöminen sen sijaan ei minulle ole suurikaan ongelma. Viime aikoina olen ihastunut kukkakaaliin, ja sitä vetelen vaikka kuinka paljon. Aiemmin olen aina inhonnut keitettyä kukkakaalia, mutta nyt olen tajunnut, että sen voi syödä raakanakin. Pieneksi muruksi tehosekottimessa, ja esim. jogurtista tehty kastike sekaan. Toinen hyvän makuinen juttu on, kun pikapaistaa sen murun esim. curryn ja muiden intialaistyyppisten mausteiden kanssa.
VastaaPoistaNyt olen siis ollut tällä no-diet -ruokavaliolla vajaat kolme viikkoa, eikä ainakaan mitään ahmimiskohtauksia ole tullut. Kuten sanottu, lyhyt aika vasta mennyt, mutta kyllä mä kovasti toivon, että voisin vihdoin saavuttaa jotenkin nirmaalin suhtautumisen ruokaan ja omaan painooni. En jaksaisi elää loputtoman syömiseen liittyvän stressin ja syyllisyyden vallassa enää seuraavaa 25 vuotta.
Sitä minäkin toivon että ruokasuhde normalisoituisi taas. Se mikä itseäni eniten harmittaa on, että minulla ei ollut mitään nälkä- tai ahmimisongelmia lainkaan ennen laihdutusyrityksiä. Söin 2-3 kertaa päivässä, ei välipaloja, ei napostelua, ja siinä se. En juuri koskaan tuntenut aterioiden välillä mitään nälkää tai ruokamielitekoja. Minun ongelmani oli lähinnä alkoholi, ei ruoka. Sitten kun sitä vähensin, alkuun laihdutus onnistui älyttömän helposti.
PoistaNäin siihen asti kunnes päätin ryhtyä "motivoiville" pikakuureille ja muille nälkäpäiville, jotka ilmeisesti sekoittivat nälänhallinnan niin että alkoi ilmentyä minulle ennestään täysin vieraita valtavia syömishimoja jopa ihan selvin päin ollessa. Jos vielä pääsisin joskus siihen tilanteeseen jossa syön ateriat ja sillä selvä, niin hyvä. Itse en tuohon 5 kertaa päivässä kyllä pysty enkä sitä kaipaa, minulle riittää 3 päivässä ihan hyvin kunhan syön tarpeeksi niillä kerroilla.