Helppoja kesäruokia
Ruokapostaus välillä... Nyt kun on ollut helteitä, ja kesällä muutenkaan, ei oikein jaksa laittaa kauheasti ruokaa, eikä minun ainakaan tee edes mieli mitään lämmintä ja raskasta. Esim. talvella kovasti tykkäämäni risotot, pastat ja keitot on ihan kaamea ajatus kesällä. Silti mielestäni voi syödä ihan herkullisesti ja monipuolisesti, vaikkei laittaisi juuri mitään lämmintä ruokaa vaan vaan pilkkoo jotain vähän lautaselle ja ottaa jotain pientä valmiina tölkistä tai purkista. Tässä viime päivien päivällisiäni kesäruokafilosofialla. Kuten huomaa, olen lopettanut erilaiset dieettikokeilut ja syön nyt mitä vaan, jopa esim. leipää mikä paleodieetin aikaan oli hyi kauhistus ;-)
Viininlehtikääryleitä ja kylmiä ruokia
5 minuutissa valmista ja minusta oli hyvää. Lautasella on tölkistä valmiita kreikkalaisia viininlehtikääryleitä, oliiveja, Serranon kinkkua, lanttulohkoja raakana, sekä tomaattia ja kotijuustoa maustettuna tuoreella basilikalla ja oliiviöljyllä sekä suolalla ja pippurilla. Lisäksi hiivaleipää ja punaviiniä.
Mausteisia lihapalleroita ja vähän muuta
Lauantaina tein tuollaisia lihapötkylöitä joihin laitoin mausteeksi chiliä, jauhettua paprikaa ja vähän kaneliakin. Tein niitä tarpeeksi pariksi päiväksi että voi seuraavana päivänä vaan lämmittää. Seuraksi laitoin oliiveja, pilkottua kuttufetaa, keltaista paprikaa ja salaattia joka on tehty kurkusta, tomaatista, sipulista, runsaasta persiljasta ja oliiviöljy-valkosipulikastiketta päälle.
Ekstralaiskan päivän päivällinen
Eilen oli jotenkin töistä tullessa ihan uupunut olo. Kun tulin koiralenkiltä, en olisi muuta halunnut kuin istua sohvalla ja tuijottaa seinää aivot tyhjäkäynnillä. Varsinainen ruoan laittaminen ei tullut kysymykseenkään, joten päivällinen sai koostua appelsiinista, viinirypäleistä, valmiista maustetusta pähkinäsekoituksesta, parista oliiviöljyllä voidellusta leipäviipaleesta sekä lasillisesta viiniä. Hyvin välillä pärjää tuollaisellakin syömisellä. Terveellisempää ainakin kun se mitä tein ennenvanhaan väsypäivinä, eli ajoin töistä kotiin jonkun hampurilaispaikan kautta ja tilasin isoimman aterian mitä listalta löytyy...
Herkullisen näköiset illalliset, suosin yleensä itsekin tuollaisia. Lapsille saatan vielä lisäksi keittää perunoita, mutta aikuiset tuskin sellaisia enää tarvitsevat illalla.
VastaaPoistaJoo, itse en syö perunoita juuri koskaan. Lapsena saatu yliannostus - äitini inhosi ruoanlaittoa jota piti naisen osaksi koituvana kamalana pakkopullana, joten meillä syötiin melkein aina keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta tai keitettyjä perunoita ja lihapullia. Sivussa pari kurkku- ja tomaattiviipaletta ja siinä se. Joten syön perunoita vain pari kertaa kun on ihan keväällä ekaa kertaa uusia, ja joskus syön niitä lisukkeena paistettuna runsaassa öljyssä. Mutta kyllä se pariin kertaan kuukaudessa jää kun perunaa syön.
PoistaKylmään vuodenaikaan sitten kyllä kaipaan muita hiilariruokia kuten pastaa tai riisiä, ja kesälläkin leipää vähän syön. Määräni ovat kyllä suht pieniä leivänsyönnissä, pari viipaletta menee päivässä, lounaalla yksi ja päivällisellä yksi ja välipaloja en syö. Ei ole meikäläisellä kummoine keino laihtua leivän syömättä jättäminen siiis ;-)
Jännä juttu tuo lapsena saatu yliannostus... itse sain saman naurisleivästä, jota äitini teki varmaan siksi, että raaka-aineet oli melkein ilmaisia. Leipä oli hyvää, mutta kun sitä syötiin koko kesä, ei enää syksyllä maistunutkaan...
PoistaOma äitini myöskin inhosi ruoanlaittoa, joten jouduin lapsena syömään vihaisen äidin laittamaa pahaa, pohjaanpalanutta (erityisesti mannapuuroa, sellaista mustaa, kattilanpohjalta raavittua scheissea) tai vähintään huonolla energialla ladattua ns. ruokaa... Hänelle tuottaa nyt lähes 9-kymppisenä suurta vaikeutta ymmärtää sitä tosiasiaa, että laittelen iloisena tyttäreni kanssa ruokaa ja leivomme yhdessä, sitä voisi kutsua jopa harrastukseksi... paistamme naan-leipää pizzakivellä uunissa, sekoittelemme kreemejä ja kakunpäällysteitä värkkäämme, lihapadat kutsuvat jopa naapurit luoksemme pelkällä tuoksulla jne. Vappuna munkkitoimituksia odottelee muutama muukin perhe...
Uskon kyllä, että rakkaus leipään on mun laihdutuksen suurin este. Leivän päälle kun tulee sitten laitettua kaikenlaista... tai jos tekee foccaciaa, siinä on jo valmiiksi paljon muutakin kuin pelkät jauhot yms.
Hyi! Nyt vasta oikein täysillä iski ne muistot kotona syömisestä... ruskean kastikkeen ällöttävä käry lauantaiaamupäivällä, kun olisi halunnut nukkua pitkään teini-iässä... nälkä oli, muttei niin nälkä, että kyseinen kastike olisi jotenkin houkutellut...yyyh... :D :D
Saman ikäluokan ihmisiä selvästi, kun ruskea kastike ja naurisleivät on vähemmän mieltä ylentävinä ruokamuistoina lapsuudesta :D
PoistaSama meilläkin muuten, että äitini ei voi ymmärtää että miten minä, joka olen korkeasti koulutettu ja vieläpä lapseton niin ettei olisi pakko alistua siihen naisen kurjaan osaan eli ruoanlaittoon ja kodinhoitoon, niin suorastaan tykkään ruoanlaitosta. Luulen, että omalle äidilleni katkeruuden ns. naisten töitä kohtaan teki se, että hän oli 9-päisen sisarusparven lapsi, erittäin köyhästä pirtistä, ja hänen oma äitinsä aina valitti kuinka kamalaa naisen elämä on, raskaana vähän väliä vaikkei haluaisi ja "mahastaan kiinni" kurjassa ankeassa kotielämässä ja äijänretvakkeessa... Siihen aikaan kun ei sosiaaliturvaa sillä tavalla vielä ollut kuin nykyisin että olisi voinut edes harkita vapautta kyökkipiian elämästä, ja mitenpä sitä muutenkaan, jos lapsia on 9...
Ihanan näköisiä nämä terveelliset ruokasi. Samaa tyyliä minullakin, vaikka jokaisen käsialajhan on hieman erilainen. Herkutellahan - ja elämästä nauttia - voi terveellisestikin ja painonhallintaa tukien, sen ei (aina) tarvitse merkitä supermättöä ja "läskiksi heittämistä".
VastaaPoistaMistä kaupasta muuten ostat viininlehtikääryleesi? MIkä mahtaa olla merkki? Ne voisivat olla hyvä vaihtoehto. Jostain syystä en ole niitä koskaan ostanut.
Olit hyvin stressaantunut, kun lomasi loppui ja aloit työt. Toivottavasti tilanne on nyt tasaantunut - edes hieman. Lisäöksi viime kirjoituksistasi jäi mieleen selalinen yksityiskohta, että puhuit about 74 kilosta "rotevan miehen painona". Tällä jotenkin ruoskit itseäsi. Ihmisillä on hyvin erilaisia mielikuvia, jotka juontavat ties mistä. MInun mielikuvissani noin 74 kiloa miehelle on tavattoman vähän - ja ainakin sellainen mies on hyvin pienikokoinen:)
Eli hei, painosi ei todellakaan missään vaiheessa ole todella lihavaa ja rotevaa nähnytkään.
Iloista alkavaa viikkoa!
Nuo viininlehtikääryllet on ihan mun lähi-Valintatalosta. Merkki on "Ampotis". Niissä on sisällä riisiä, sipulia, minttua ja sitruunamehua, ihan kivan raikkaan makuisia. Joskus olen muissa kaupoissa nähnyt myös "Palirrhia"-merkkisiä kääryleitä jotka olivat hyviä nekin.
PoistaTyöhön paluu on tänä vuonna tosiaan ottanut jotenkin aika koville, ei ole meinannut millään päästä työnteon rytmiin vaan on mieli harhaillut vähän väliä nettiin ja haaveilemaan, vaikka pitäisi painaa duunia. On tuntunut välilllä, että ei, olen liian vanha ja väsynyt. Mutta eläkeikään vielä pitkään, joten ei auta ininä. Eiköhän se tästä jossain vaiheessa ala sujua, kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ole.
Tuo painoasia tosiaan on suhteellista. Itse painoin pitkään, lähes kolmekymppiseksi, alle 50 kiloa, joten minusta joku 74 kiloa tuntuu hurjalta. Ja 180 senttiä pitkä isäni muistan joskus kun olin nuori painaneen 75 kiloa, siitä tulee kai se mielleyhtymä että se on ison miehen paino. Mutta toisaalta, minulla on täti joka painaa 160 kiloa, häneen verrattuna olen suorastaan hoikka, niin suhteellisiahan nämä asiat on. Että kun lihoo 50 kilosta 74 kiloon, tuntuu että hyi kun on lihava, mutta jos laihtuisi vaikka 100 kilosta 74 kiloon ,sama paino tuntuisikin oikein sutjakalta ja hyvältä.