Tyyliprojekti: Meikkiostoksia ja kokeiluja
Nyt olen kuitenkin viime viikon aikana lukenut Mariela Sarkiman kirjan "Make-Up Bible", ostanut värianalyysin mukaan sopivan värisiä meikkejä ja opetellut käyttämään niitä. Olen havainnut, että päinvastoin kuin luulin, meikki oikeasti kaunistaa jopa minua ;-) mutta koska olen tumma ihminen, tarvitsen sitä aika paljon että oikeasti vaikuttaa. Haastavaa on ollut oppia tekemään suht suoria silmänrajauksia, olla tekemättä itsestään poskipunalla klovnia ja levittää voimakkaanvärisiä luomivärejä niin ettei ne varise ja näytä suttuiselta. Mikään mestari en ole toki vieläkään mutta ei nuo meikit ainakaan omaan silmään enää kovin pahoilta näytä.
Tärkeimpiä oppeja meikkikirjasta oli, että kulmiin kannattaa käyttää väriä, vaikka olisikin tummat kulmat kuten minulla koska värillä voi myös muotoilla kulmia, ja se kuinka paljon naaman muotoa voi muokata varjostuksilla ja korostuksilla. Kirjassa oli kaaviokuvat naamanmuodoittain, että mihin korostus- ja varjostusvärejä kuuluu laittaa, ja minulla ainakin toimi erinomaisesti pyöreälle naamalle annetut ohjeet. Olen tehnyt korostukset L'Orealin Lumi Magique -valokynällä ja varjostukset vanhalla Isadoran aurinkopuuterillani.
Hankittuja meikkejä
Tässä kuvassa meikkejä joita on kokeiltu postauksen kuvissa.
Kuvassa on:
- IsaDora 5 värin luomiväripaletti sävyssä "56 Smoky Eyes". Väreissä on hyvin pigmenttiä ja tykkään kovin tästä paletista.
- Maybelline Big Eyes luomiväripaletti sävyssä "05 Luminous Purple". Ei kovin paljon pigmenttiä mutta ihan ok silti, hyvät värit.
- IsaDora aurinkopuuteri sävyssä "Highlight Tan". Varjostusväri, joka on ehkä minulle vähän liian lämmintä sävyä.
- Zuii Organic Flora Foundation mineraalimeikkivoide sävyssä "Cashew". Tykkään todella tästä tuotteesta, ja plussana että on kiinteä eikä pölisevä jauhe.
- Elite models Must have liner, musta geelirajaus. Pysyy loistavasti. Kynärajaukset ei minulla pysy yhtään kun on niin rasvoittuvat silmäluomet ja silmänympärysiho.
- Yves Rocherin Couleurs Nature -poskipuna puhtaanpunaisena, sävy "51 Rouge". Kerrankin sävy joka jopa näkyy iholla, peruspinkit tai hennot pronssisävyt vaan katoaa näkymättömiin.
Ja huulipunia tässä. Tuotteet ovat:
- Vasemmalla L'Oreal Color Riche Naturals sävy "236 Organza". Luonnollisen näköinen perus pronssinsävy.
- Keskellä Zuii Organic Flora Lipstick sävy "Classic Red". Aivan ihana sävy, mutta ei taida oikein pokka riittää mennä vaikka duuniin tulipunaisessa huulipunassa, joten taitaa jäädä juhlakäyttöön (ja kuinkahan monta vuotta siitä on aikaa kun minä olen ollut missään juhlissa :-o ).
- Oikealla L'Oreal Caresse, sävy "Marilyn". Tämä on pettymys, koska näyttää voimakkaan pinkiltä putkilossa, mutta huulilla tekee minulle lähinnä pelkän kiillon luonnostaan aika tummille huulille, vaaleammilla voisi sävy näkyä paremmin.
Kokeilukuvia
 |
| IsaDora Smoky Eyes |
 |
| Maybelline Big Eyes |
 |
| Smoky eyes + keltaista ja liilaa Big Eyes-paletista |
Huulipunat järjestyksessä L'Oreal Organza, L'oreal Caresse ja Zuii Organics. Ylimmästä ja alimmasta sävystä tykkään, keskimmäinen on vaan tylsä.
Mä ihmettelen, kun olet nimitellyt itseäsi rumaksi kun riihipiru ym. Sullahan on upeat silmät ja värit ja kaunis suu.
VastaaPoistaPääasiassa kokemus rumuudestani johtuu koko ikäni saamastani palautteesta. Koulussa minua kiusattiin rankasti ja useimmat pilkkanimet liittyivät ulkonäkööni. Lukiossa kun piti valita vanhojentanssipari, niin sen lisäksi että kukaan ei halunnut tanssia minun kanssani, niin minun kuulteni pojat avoimesti yököttelivät että hyi olkoon kuka joutuu tuon kanssa ja sille pojalle naurettiin jolle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin minä. Lisäksi aikuisena viimeisimmässä parisuhteessa mies jatkuvasti näykki minun ulkonäköäni sanallisesti esim. kommentoimalla että kun kaikilla hänen kavereistaan on edes jotenkin kauniit naisystävät, niin hävettää se miltä näytän ja ehdottelemalla kaikenlaisia plastiikkakirurgisia ja muita operaatioita joilla minusta voisi saada kuulemma ihan ihmisen näköisen.
PoistaToisaalta olen joskus miettinyt sitä, olenko oikeasti niin ruma, vai olenko omaksunut kiusaajien näkemyksen liikaa osaksi persoonaani. Ehkä se kiusaaminen johtuikin pääosin muista asioista ja ulkonäön pilkkaaminen oli vain yksi ilmenemismuoto pilkata muuten outoa tyyppiä, sellainen omissa oloissani viihtyvä haaveileva introvertti kun olin. Ehkä exäni halusikin vain alistaa ja pitää minut nöyränä mahdollisuuksistani vaihtaa juoppoa miestä parempaan sillä että koko ajan huomautteli kauneusvirheistäni. Joka tapauksessa lopputulos on, että kun katson peiliin, näen siellä omasta mielestäni koomisen näköisen ruman ihmisen, mutta edistystä on, etten enää erityisesti inhoa näkyä, vaan ajattelen että jollain peikkomaisella tavalla olen rumansöpö :D
Sulla on ihan järkyttävän kauniit silmät, antaisin mitä vaan jos saisin itse tuollaiset mystisen kauniit mantelinmuotoiset vihreät silmät...
VastaaPoistaKiitos kehuista. Yllätyin itsekin että varsinkin tuollainen tumma rajaus tuntuu sopivan hyvin ja tuovan silmänmuodon hyvin esiin. Ja noilla varjostuksilla saa varjostettua pois raskaita yläluomia. Mulla on ihan nuoresta asti ollut kulmaluulla tuollaiset "läskipussit" mutta näköjään ne saakin hyvin häivytettyä kunhan vetää pussittavaan kohtaan jotain tummaa väriä.
PoistaTäydellinen suu ja kauniit silmät, turhaa itseäsi rumaksi haukut. Tosin ymmärrän, jos on kiusattu, se jää päälle. Mutta nyt uudet tuulet puhaltaa.
VastaaPoistaJep, tarkoitus olisi päästä eroon itsensä häpeilystä ja peittelystä tässä samalla matkaa kuin liioista kiloistakin! Paras olisi tilanne jossa omasta ulkonäöstä olisi sillä lailla itsevarma ettei sitä tarvisi miettiä ollenkaan kun kohtaa ihmisiä. Nuorempana varsinkin mulla oli näissä tilanteissa ihan mieletön itsekritiikki, esim. koko ajan pelkäsin tekeväni ilmeitä joiden kanssa näytän erityisen rumalta ja yritin kontrolloida itseäni etten esim. hymyile tai rutista otsaa tms. Onneksi vuosiin en ole tuota sentään jaksanut tehdä.
PoistaOn itsensä rumaksi kokemisessa muuten kyllä hyötyjäkin, en esimerkiksi ole ikinä angstannut ulkoiseta rupsahtamisesta ja rypyistä, kun ajatus on ollut vähän että "tässä naamassa rypytkin kaunistus olisi" :D
Jospa se kiusaaminen on johtunut tosiaan jostain muusta. Esim olet oletettavasti ollut huomattavasti miestäsi älykkäämpi ja jollain konstilla ympäristön täytyy saada älykäs nainen painettua matalaksi, niin tuntee itsensä isommaksi.
VastaaPoistaNo joo totta, varsinkin häntä tuntui ottavan jotenkin itsetunnon päälle se, että olen miehisellä, matemaattis-loogisella alalla ja tienasin huomattavasti enemmän kuin hän. Minulle asialla ei ollut oikeasti pätkänkään väliä koska en kaipaa miestä elättäjäksi tai elintason nostajaksi, mutta hänelle se selvästi oli joku häpeä olla se pienituloisempi.
PoistaNoiden kuvien perusteella olet todella söpö. Koulukiusaamisen syyt ovat yleensä paljon muussa kuin itse kiusatussa. Olen myös koulukiusattu, mutta ne ajat eivät ole jättäneet minuun mitään jälkiä. Itse asiassa on ollut hauska nähdä välillä samaisia kiusaajia (mikäli ovat elossa ja eivät istu parhaillaan linnassa...) kun monesta heistä on kehkeytynyt kunnon luusereita näin keski-ikäisinä.
VastaaPoistaOlen itsekin ihastunut Isadoran meikkeihin. Markettisarjoista se on yksi parhaimpia. Luomivärit ovat runsaspigmenttisiä, kajalit tosi pehmeitä ja ripsarit pysyy siististi leviämättä. Eikä ko. merkkiä testata eläimillä.
Kiva kuulla että joku on selvinnyt koulukiusaamisesta ilman jälkiä! Minulle on tosiaan jäänyt tuo vaistomainen tunne että olen jotenkin hirvittävän ruma ja vastenmielinen, ja että ihmiset inhoaisivat minua. Tiedän itsekin olevani vainoharhainen, kun jos joku ihminen lähestyy minua, vaikka sitten jutellakseen säästä, minulla on jo kierrokset korkealla puolustautumaan tulossa olevaa vittuilua ja solvaamista vastaan...
PoistaEi niillä minunkaan pääkiusaajillani kovin hyvin ole elämässä mennyt. Ei minua kyllä haittaisi vaikka menisikin, lapsiahan he loppujen lopuksi olivat kun minua kiusasivat ja ne 2 pahinta varsinkin aika ankeista kotioloista. En osaa ajatella heitä minään ihmishirviöinä vaan levottomina lapsina, joiden oli helppo purkaa turhautumiaan minuun, turhautumia, joita esim. alkoholistivanhempien lapsena oleminen varmasti aiheuttaa. Mutta kyllä kun kerran näin bussissa sen "luokan kuningattaren", pääkiusaajani, ja hän näytti todella elähtäneeltä ja kuluneelta vanhalta juopolta tai narkilta, kieltämättä tuli hieman vahingoniloisia ajatuksia mieleen, että yritit minut lannistaa mutta itse olet nyt tuossa jamassa, eipä käy kateeksi!
Noista meikeistä, tuo eläinkoeasia on myös sellainen joka itselleni on tärkeä, kun olen tosi eläinrakas enkä millään kyllä hyväksy sitä että varsinkaan tuollaiseen ei-pakolliseen käyttöön kuin jotkut naamamaalit uhrataan eläimiä. Minun on vaikea toisinaan hyväksyä edes lääketieteellisiä eläinkokeita, tai siis pystyn ne järjen tasolla hyväksymään, mutta jos ajattelen konkreettisesti niitä eläimiä ja niille tehtäviä kokeita niin tulee suorastaan kammottava olo...
Olet kaunis. Sinulla on upean väriset silmät.
VastaaPoistaOma kuvaus silmieni väristä on roisisti "ripulipaskanvärinen" kun väri on jotain ruskean ja vihreän väliltä, jossain valossa silmät näyttää tummanruskealta ja jossain taas selvästi oliivinvihreältä ;-) Nykyisin kyllä itsekin tykkään tuosta väristä mitä nuorempana inhosin.
PoistaKokonaisuudessaan en valitettavasti ole kaunis kun on aika epämuotoisen malliinen naama, sellainen otsasta kapea ja leuasta leveä munapää. Olen kyllä melko hauskan näköinen, siis merkityksessä koomisen näköinen ;-)
Vautsi vau! Upea meikki! Sun silmät on todella kauniit. Ja toi punainen huulipuna.. :) anna mennä vaan, muutkin tykkää <3
VastaaPoistaMinäkin tässä nyt kahdessa päivässä blogiasi tähän saakka lukeneena, ihmettelin miksi kutsut itseäsi rumaksi kun sinulla on noin täydellisen kauniit silmät ja todella muhkeat huuletkin! :) Ihan turhaan itseäsi rumaksi kutsut! Ole ylpeä siitä miltä näytät ja mitä olet saavuttanut urallasi! :)
VastaaPoista