Persoonallisuustesti vahvistaa: olen outo lintu

Iltapäivälehdessä oli juttu siitä, miten työnhaun yhteydessä on yleistynyt persoonallisuustyyppeihin perustuva testaus. Päätinpä huvikseni testata itseni Myers-Briggs-testillä netissä, vaikka en nyt mitenkään mielettömän vakavasti toki tällaisia otakaan. Testi jonka tein (englanninkielinen) löytyy täältä: http://www.personalitypage.com/html/indicate.html .

Tulos: Olet INFJ (Introverted Intuitive Feeling Judging, Introverted intuitive with extroverted feeling) - the Protector

Persoonallisuustyypin kuvaus sopi yllättävän hyvin itseeni, toisin kuin yleensä kevyissä nettitesteissä. Ja vahvistaa myös sen, että olen aina tuntenut suurta vierautta ihmisten keskellä, että olen liian erilainen, liian outo lintu, useimpien ihmisten seuraan. Olen ollut jo lapsesta kiusattu ja aikuisenakin vieroksuttu. Testin tuloksissa sanottiin, että tämä persoonallisuustyyppi on kaikista tyypeistä harvinaisin, ja sitä edustaa vain 1 % ihmisistä.

Persoonallisuustyypin kuvaus löytyy täältä http://www.personalitypage.com/INFJ.html . Siinä on monia todella osuvia asioita, juttuja joita olen pitänyt ristiriitaisina omassa persoonassani. Jo tuo "introverted intuitive with extroverted feeling" kuvaa minua aika paljon, ja luulen että se on yksi syy miksi monet pitävät minua pelottavanakin. Yleensähän introvertistä ajatellaan, että hän on sellainen vetäytyvä ja vähän hiljainen, mutta minä olen paitsi selvästi introvertti, myös toisaalta dramaattinen, äänekäs ja tilani ottava. En etsi ihmisten seuraa usein, mutta kun olen seurassa, en taatusti ole huomaamaton maan hiljainen. Tällainen piirre tulkitaan usein ylimielisyydeksi tai vittumaisuudeksi, ihan kuin vuorotellen mököttäisin ja vuorotellen kävisin kiivaasti jotenkin päälle koko elehdinnälläni ja puhetyylilläni, juuri kun toinen on saanut lokeroitua minut mukavasti ryhmään "harmittomat vetäytyjät".

Paikkaansa pitää myös hyvin tuo että INFJ on monimutkainen ja erittäin intuitiivinen henkilö; henkilö joka haluaa pitää ulkoisen maailman järjestyksessä ja toimii siinä tehokkaasti, mutta toisaalta sisäisesti prosessoi tietoa intuitiviisesti. Minun kummallisuuteni on aina ollut se, että harvoin ajattelen sanoilla, vaan koko ajatusprosessini, jopa kun ratkaisen työhöni liittyviä insinööritieteen ongelmia, on hyvin intuitiivinen ja lopulta itsellenikin aika tuntematon. Tiedän vain että jonkinlainen "käsitepallo" pyörii mielessäni ja tiedän että jossain vaiheessa se muokkautuu tilaan jossa pystyn peräkkäistämään sen sanoiksi ja lauseiksi, tai toimintasuunnitelmiksi ratkaista ongelma, mutta en tiedä miten ratkaisen ongelman tai päädyn lopputulokseen. Se prosessi tapahtuu jossain tietoisen mielen tai ainakin sanojen ulottumattomissa. Siksi tiimissä pohtiminen, mitä valitettavasti usein työpaikoilla nykyään suositaan, ei toimi minulle ollenkaan: en pysty sanomaan mitään järjellistä ennen kuin olen "miettinyt"asian todella loppuun, ja sittenkin minulla on usein hankalaa perustella miten siihen tulokseen päädyin, koska en tiedä prosessia itsekään. Jos saan rauhassa miettiä ja kirjoittaa auki asian, se onnistuu, mutta puhumalla jossain aivoriihessä ei sitten millään ja minusta voi tulla melkoisen yksinkertaisen idiootin kuva.

Suhteet ja INFJ

Noilta sivuilta löytyi vielä erikseen kullekin persoonallisuustyypeille osiot (ihmis)suhteista, työurista ja henkisestä kasvusta. Suhteiden osiosta hyvin osui se että minäkään en tyypillisen INFJ:n tapaan perusta kevyistä kaverisuhteista vaan varsinkin parisuhteeksi kaipaisin Ultimaattista Suhdetta, jonkinlaista intuitiivista sielunkumppanuutta. Ja ystävyydestäkin saan jotain lähinnä, jos ystävän kanssa voi keskustella syvällisesti ja ymmärtää toisiaan syvällisesti, sellainen shoppailukaveruus-tyylinen ei oikein anna minulle mitään. Hauska yksityiskohta oli, että INFJ:n on toisaalta vaikea jättää huono parisuhde (todellakin kokemusta on), mutta toisaalta he pääsevät jutuista yli aika helposti, kun päätös erosta on tehty. 

Työura ja INFJ

INFJ Functions

Työn suhteen osuu se, että minullakin on aina ollut syvä kaipuu työhön, jonka kokisin merkityksellisemmäksi kuin pelkkä leivän ansaitseminen koska jollain nyt on pakko elää. Mutta omassa elämässäni en ole koskaan keksinyt mitä se työ minulle olisi jossa voisin tuon kokea, ja olen päättämättömyydessäni valinnut ammattini lähinnä "arpomalla", ja ajatellen loogisesti missä todennäköisesti riittää töitä ja mistä saisi kohtuuhyvää palkkaa. Onneksi en jäänyt nuorena odottamaan valaistusta siitä, että miksi oikeasti haluaisin isona, koska en ole vieläkään sitä keksinyt enkä varmaan koskaan keksikään ;-)

INFJ:lle tyypillisiä ammatteja ovat sivuston mukaan: papit ja muut uskonnolliset ammatit, lääkäri, opettaja, psykologi tai psykiatri, sosiaalityöntekijä, muusikko tai taiteilija, valokuvaaja, lastenhoidon ammattilainen. Joskus itse haaveilin kirjailijan ammatista, mutta kun teini-iän angstit katosivat, minulta katosi samantien myös kaikki luovuus - en ikinä keksisi mistä kirjoittaa kirja. Tiedän kyllä itsekin että nykyinen, hyvin kurinalainen ja pikkutarkka insinöörityö ei ole perusluonteelleni kovinkaan hyvin sopivaa: minä olisin luonnostani sellainen suurten linjojen ihminen enkä yksityiskohtien näpertäjä, mutta toisaalta, olen oppinut elämään tämänkin kanssa niin, että uskon että pystyn kyllä tätä työtä eläkeikäänkin tarvittaessa tekemään ihan hyvin.