Juhannuksen kunniaksi: mautonta huumoria

Täällä sitä aloitellaan juhannuksenviettoa kuten yleensä, itsekseen kaupungissa... Näin, koska ei ole oikein muutakaan mitä tehdä, ei ketään läheisiä jonka luo mennä, ei mökkiä tms. Joten kaupunkijuhannus itsekseen tulee, mikä on siinä mielessä vähän tylsää ettei se poikkea paljoa arjesta, mutta eipä nyt erityisen kamalaa sentään.

Tässä viiniä lipitellessäni päätin etsiä tänne sen tyylistä mautonta huumoria josta itse tykkään kovasti. Ällöttävien, rasvaisten ja lapsellisten juttujen inhoajat: ei kannata lukea pidempään :)

Fingerporit

Nämä on ihan loistavia. Toisinaan älyllisesti haastavia, ei meinaa tajuta edes mikä on vitsi, mutta yleensä varsin ilahduttavia kun jutun tajuaa.

Tämän viimeisen keksin itsekin ennen Fingerporia. Kun nimittäin kuulin korvavalosta, ajattelin, että ihan hullua, seuraavaksi varmaan ledi joka tungetaan sinne minne aurinko ei sanonnan mukaan paista ;-)

Kamala luonto

Mauton kohtaus Carlo Emilio Gaddan dekkarista

Minulla ei ole tätä suomenkielisenä (siitä on suomennos nimellä "Via Merulanan sotkuinen tapaus") joten tässä vapaa suomennos. Erittäin vapaa oikeastaan, koska tekstissä on sanaleikkejä jotka ei ihan suoraan käännettynä toimi. Joten välttämättä jos lukee suomenkielistä virallista käännöstä ei ole läheskään samanlainen. Nauroin revetäkseni kun tajusin mitä tässä tapahtuu. Myös alkuperäisen tekstin tyyli on tajunnanvirtamainen ja lauseet pitkiä ja vaikeatajuisia, mikä tuottaa osan herkullisuudesta. Kohtauksessa karabinieerit lähestyvät vanhempaa juna-aseman laiturilla olevaa naista; kohtaaminen mitä nainen pelkää, ja sitten tapahtuu seuraavaa:

Sillä välin, antamatta mitään ulkoisia merkkejä siitä mitä parhaillaan teki, hän yritti estää sen tapahtumisen, siis niiden kolmen saapumisen joita hän eniten pelkäsi, sisälmystensä kouristaessa kivuliaasti: kiireesti hän rukoili näiden asioiden pyhimystä Sant'Antonio di Caccoa, meidän kaikkien rakastettua hyväntekijäämme, hän rukoili entisinä aikoina niin itsestäänselvää plexus haemorroidalis mediin hyvää toimintaa. Tarkkaan ottaen hän päätyi puristamaan yhteen ryppynaruaan, jota iän ja ajan hammas oli heikentänyt, mutta ei tehnyt vielä täysin toimintakyvyttömäksi, joskin aina ja aina vaan useammin pettäväksi vuosien kuluessa, näin oli käynyt erityisesti Kohlrauschin superventtiilin eikä niinkään Morgagnin puolikuun. 

Epätoivoinen yritys estää ampullia vapautumasta puristamalla rengaslihastaan, jonka äärimmäistä puristamista ennestään vaikeutti -äh, äh, äh- virkapukuisten lähestymisen aiheuttama trauma, yhdessä saapuvan junan pillin vihellyksen -ähh, ähh-  kanssa, ei johtanut mihinkään muuhun kuin jokusen pökäleen vapautumiseen, melko ujosti ja eleettömästi, Casal Bruciaton asemalaiturilla, P.L.O.P. Vanhan naisen nivusten alueella oli lisäksi olennainen puute: sellaisten alastomuutta verhoavien vaatekappaleiden puute, joita nykyajan hienoimmat reportterit kutsuvat intiimeiksi vaatekappaleiksi tahi alusvaatteiksi, mikä johti siihen että tuotokset tipahtelivat vapaasti ja esteettä suoraan laiturikiveykselle, ilman että saapuvat Yrmeät sitä olisivat huomanneet.

Hyvää juhannusta!