Työ uhkaa ja Beckin menetelmä jatkuu
Tänään sitten iski tajuntaan se, että maanantaina pitäisi mennä *hyh, yök* töihin. Siitä tuleekin "mukavaa" jo ihan siksi, että viime aikoina mun normaali heräämisaika on ollut siinä klo 13 ja 14 välillä iltapäivästä. Mukavaa maanantaina varmasti repiä itsensä ylös klo 7. Tämän ajatuksen iskettyä mieleen tulihan sitä muutama rauhoittava olut ostettua ja mentyä niiden kanssa aurinkoa ottamaan tuonne läheiselle Vanhankaupunginlahden rannalle. Beckin menetelmän mukaanhan itse laihdutuskuuri alkaa vasta 14. päivänä aloituksesta, joten vielä sopi kaljat ohjelmaan (kunhan ne juo istualtaan, ks. Beck päivä 3 alla) :D
Beck päivä 2: laihdutustavan valinta
Toisen päivän tehtävä oli valita itselleen 2 (!) laihdutuskuuria, joilla aikoo alkaa painonpudotusta yrittämään. Syy siihen miksi 2 on se, että jos ensimmäinen jostain syystä tuntuu pahalta tai ei toimi joko liiallisen tiukkuuden tai lepsuuden takia, niin ei tule mieleen heittää kirvestä kaivoon ja luovuttaa, vaan voi todeta, että ok, minä vaan sitten siirryn tähän tapaan 2.
Ohjeet kuurin valintaan olivat ihan järkeviä: kannattaa valita sellainen mikä sopii omaan elämäntapaan ja luonteeseen, ja mieluiten ravitsemuksellisesti järkevä. Jos on aiemmin laihduttanut, voi tässä valitsemisessa käyttää kokemusta hyväkseen ja valkata jotain niistä tavoista, jotka ei ole tuntuneet kovin ikäviltä.
Omat valintani:
1) "Ranskattaret eivät liho"-dieetti. Tämä on mukavan rento eikä vaadi mistään totaalikieltäytymistä eikä kalorien laskentaa. Päivässä syödään 3 kertaa ilman välipaloja - tämähän sopii minulle mainiosti, en ole koskaan ollut pikkuaterioiden närppijä. Ranskalaiseen tapaan aamupalaa ei ole pakko syödä tai se voi olla vain jotain pientä makeaa. Syy miksi en halunnut valita esim. Patrik Borgin "Rentoa painonhallintaa" oli se, että hän on niin kovasti aamusyömisen puolesta, ja minua taas aamuisin syöminen kuvottaa vahvasti...
Ranskatardieetissä ensin määritellään omat häirikköruoat ja sen jälkeen niitä rajoitetaan (vaan ei täysin kielletä) 3 kk ajaksi. Omat häirikköni on selvät: pikaruoka, kalja, energiajuomat ja karkit. Nämä siis pitäisi siirtää lähinnä lauantaiherkuiksi, ja silloinkin kohtuumäärin, kunnes paino on lähtenyt laskemaan. Sen jälkeen niitä voi ottaa vähän enemmän takaisin ruokavalioon. Dieettiin kuuluu myös -tällaiselle kulinaristille sopivasti- herkullisten aterioiden valmistaminen ja niistä tietoisesti nautiskelu, niin että ihanat makuelämykset ehkä korvaavat osaltaan rasva- ja sokerimätön syömisestä tulevaa miellyttävän raukean onnellisuuden tunnetta.
2) Vanhanaikainen kalorilaskenta ja -rajoitus. Jos ranskatardieetti osoittautuu niin sallivaksi, että paino ei laske, voin palata esim. Fatsecret-mobiilisovelluksella kalorien laskentaan ja niiden rajoittamiseen 1500 kcal päivässä. Kalorilaskenta ja joka hemmetin suupalan kirjaaminen sovellukseen ON tympeää, mutta toisaalta, jos ei muu auta, niin kai se sitten täytyy. Parempi tuokin kuin joku Cambridge tai dieetti joka kieltää jotain mistä tykkään täysin (nämä totaalikieltäymykset on minulla johtaneet yleensä sen kielletyn asian täysin kohtuuttomaan ahmimiseen ns. heikkona hetkenä, joita elämässä tulee aina).
Beck päivä 3: syö AINA vain istualtaan
Kun aloin lukea tämän päivän ohjetta, ajattelin vähän ylimielisesti, että haa, tässäpä on kohta joka on mulla jo kunnossa. Enhän minä ole niitä kiireisiä jotka nappaa jonkun sämpylän kioskilta ja syö sitä tien päällä kävellessään tai ajaessa. Mutta mutta, teksti kertoikin esimerkkejä seisaaltaan syömisestä jotka osoittivat että minähän tosiaan harrastan sitä, mutta en ollut vaan tajunnut sitä koska ajattelin syömiseksi lähinnä ateriat. Kirjan esimerkkejä haitallisesta, huomaamatta kaloreita tuottavasta seisaltaan syömisestä:
- Napsit ruokanäytteitä ja maistiaisia ruokakaupassa (joo, aina kun niitä on tarjolla)
- Maistelet ruokaa aterioita valmistaessasi (todellakin, enkä vain sen verran mitä vaaditaan mausteiden säätämiseksi kohdalleen, vaan pala sitä ja tätä päätyy pilkkoessa muuten vaan suuhun)
- Lusikoit jäätelöä suoraan purkista tai otat perunalastupussista aina kun kävelet ympäriinsä esim. puhelimeen puhuen (tätä en kyllä tee)
- Näykkäiset jotain ruokaa, jonka näet kun avaat jääkaapin ottaaksesi jotain muuta (joo, olen joskus syönyt ison juustokimpaleen yhdessä illassa niin että olen vähän väliä mennyt jääkaapille ja leikannut vaan IHAN PIENEN PALAN juustosta suuhuni, joka kerta ajatellen ettei sillä ole väliä koska sehän oli ihan pieni viipale vaan)
Koomisinta oli, että kun olin lukemassa tätä päivän 3 ohjeistusta siitä että pitäisi syödä istualtaan, löysin itseni kesken lukemisen keittiöstä, ottamassa kourallista herneenpalkoja syötäväksi - seisaaltaan siinä hernepussin äärellä. "Mutta nehän on vain herneenpalkoja, terveellisiä ja kevyitä", yritin puolustautua. Mutta pahaa pelkään että jos näin tiedostamatta haen herneenpalkoja vaikka juuri olen lukenut että seisaaltaan ei pidä syödä MITÄÄN, niin haen samoin vaikka pähkinöitä tai suklaatakin jos niitä on tyrkyllä.
Kirja esitti myös yhden kiinnostavan näkökohdan istualtaan syömisen suhteen: psykologinen kylläisyys. Senhän kaikki ymmärtävät muutenkin, että esim. minun harjoittamani lähes tiedostamaton napsiminen tuo lisää kaloreita ja on siksi huono tapa. Mutta kirja tuo esiin myös sen, että tiettyinä aikoina pöydän ääressä syömisestä on sekin hyöty, että silloin mieli saa tyydytystä runsaan oloisesta ateriasta, kun taas mieli ei juurikaan edes huomaa sitä mitä syö ohimennen jääkaapista ja sipsikulhoista pöydillä. Jos minä haluaisin rajoittaa kalorit vaikka 1500 kcal päivässä, ja tunnollisesti kirjaisin kaiken syömiseni, niin minun olisi pakko syödä aika pieniä aterioita, jos olisin jo napsinut 100 g juustoa ja kourallisen pähkinöitä ja ties mitä ohimennen. Sen sijaan jos saan käyttää nekin kalorit varsinaisiin aterioihin (tai suunniteltuihin välipaloihin), saan eteeni runsaamman annoksen mistä tulen paremmalle mielelle kuin jostain tympeästä pikkuannoksesta. Tietoinen syöminen näyttää olevan osaltaan tämän päivän tavoite, se että ei syö mitään vahingossa ja ohimennen vaan harkitusti ja nautiskellen.
Ranskassa tosiaan ei aterioiden välillä syödä välipaloja kuten täällä on tapana ja kovin nuo herneetkin välipaloilta kuulostivat. Ranskassa aterioiden koko on myös huomattavsti kohtuullisempi kuin esim meikäläisten kebab paikoissa..rasvaa siellä ei kaihdeta, rasvaiset juustot esim ovat joka aterian jälkeen tyypillisiä, jopa lapset jo varhain oppivat eri makuisiin juustoihin, paiväkodeissakin tarjoillaan kolmen ruokalajin ateriat..nam.nälkähän tässä tulee.
VastaaPoistaJoo, itse olen aina ajatellut, että en syö välipaloja, koska en tee mitään voileipiä, syö jogurttia tms tiettyyn aikaan. Mutta kyllähän ne napostelutkin tosiaan välipaloja on.
PoistaTuossa ranskatardieetti-kirjassakin on valmiiksi annetut ruokaehdotukset aika koomisia noin työssä käyvien ihmisten arkeen. Tosiaan lounaalla ja päivällisellä kolme ruokalajia, myös arkisin. Eihän sellaista ehdi eikä jaksa kyllä, joten sen osan jätän noudattamatta ;)