Beckin menetelmä päivä 1: syyt miksi haluan laihtua

Aloitellaan sitten tuota edellisessä blogautuksessa mainittua kognitiiviseen terapiaan perustuvaa, laihduttamisen avuksi tarkoitettua ohjelmaa. Kirjassa on ennen mitään syömisen muutoksia 14 päivän jakso joina tehdään erilaisia tehtäviä.

Tänään tehtävä oli tehdä itselleen lappu, johon kootaan hyviä asioita, joita laihdutuksella on tarkoitus saavuttaa. Asioiden on tarkoitus muistuttaa vaikealla hetkellä dieetin alettua, että miksi tässä laihdutetaankaan oikeastaan. Ainakin mulla mieli on useinkin pettänyt niin, että mässyhimon hetkellä laihdutustarve on pelkistynyt pelkäksi ulkonäköasiaksi, ja sitten olen sen kuitannut sillä että enhän minä tässä iässä oikeastaan välitä edes kauheasti ulkonäöstä joten antaa mennä. Oikeasti tässä painossa alkaa olla kuitenkin aika helppoa jo löytää syitä miksi laihduttaminen kiinnostaa, huolimatta lukuisista epäonnistumisista ja tunteesta että onnistumisen ennuste jatkossakin on huono. No, tämä ohjelmahan on juuri tarkoitettu aivopesemään tällaiset pessimistiset ennusteet päästä pois ja motivoimaan. Tässä asiat, jotka listasin siitä mikä olisi muuttunut laihdutuksen onnistuttua:

• Normaalit vaatekoot mahtuvat taas päälle. Kyllä turhauttaa kun ei voi enää ostaa vaatteita mistään missä ei ole erityistä isojen tyttöjen osastoa, koska kokoa 52 ei oikein löydä joka paikasta...
• En ole enää niin kömpelö lyllertäjä. Varsinkin 85 kilon ylityksen jälkeen on alkanut tuntua että minusta on tullut tosi kömpelö. En pysty edes kengännauhoja solmimaan ellen saa jalkaa jollekin korokkeelle. Ja jos erehdyn istumaan maahan tai lattialle, siitä on hemmetin vaikea pungertaa ylös. Lisäksi minusta on tullut hidas, kun ennen minun "trademark" oli olla sellainen tulinen ja nopea liikkeiltäni. 
• Jaksan taas seisoa ja kävellä ilman uupumusta ja kipuja. Tässä painossa alkaa aika äkkiä selkä ja nuorena ristisidevammautunut oikea polvi vaivata, jos yrittää olla jaloillaan vähänkään pidempään. Pidempi kävely, ja nivelsidevammainen polvi tuntuu joka askeleella kuin askeleen tietyssä kohtaa polven luiden väliin iskettäisiin veitsi.
• Näytän taas itseltäni, enkä piirteettömältä ja muodottomalta rasvapallolta. En haaveile näyttäväni hyvältä, koska en hoikkanakaan pitänyt ulkonäöstäni. Mutta kyllä minusta olisi kiva näyttää joltakin - itseltäni - eikä vain makkarakokoelmalta. 
• Hikoilu vähenee. Ylipaino ja kesä, huooh. Tissinväli- ja -alushikeä, nivushikeä, vatsa- ja selkämakkaranvälihikeä, naamakin märkä pienestäkin ponnistelusta. 
• Voin taas kävellä jalat yhdessä. Jossain vaiheessa valitin, että on se kamalaa kun hametta käyttäessä reidet hankautuu yhteen ja iho menee rikki. Nyt, uusia painoennätyksiä tehneenä, sanoisin silloiselle minälle: AMATÖÖRI :D ! Koska nyt ei vain mene iho rikki vaan joudun kävelemään jalat levällään ja vähän vaappuen, koska paksut reidet estää normaalin jalkojen asennon. 
• Monet terveysriskit pienenevät. Jos tämä olisi ainoa syy, se ei niin kauheasti motivoisi (sairauksia voi tulla terveellisestä painosta ja elämästäkin huolimatta, ja toisaalta olen sellainen joka valitsisi lyhyemmän mutta makeamman elämän pidemmän mutta niukemman sijaan). Mutta muiden lisänä ok, onhan se tietysti hyvä bonus jos välttää tai lykkää epämiellyttävien perussairauksien tulemista.
• Voin tuntea itseni aikaansaavaksi onnistujaksi heikon luovuttajan sijaan. Jatkuvat epäonnistumiset laihduttamisessa ovat syöneet naista ja saaneet tuntemaan itsensä surkeaksi luuseriksi. On se nyt kummallista että yksinkertainen asia ei onnistu! 
• Töissä ei hävetä niin paljon normaalipainoisten keskellä. En minä sentään yleensä ennestään tuttujen keskellä aktiivisesti jaksa hävetä, mutta esim. uusien asiakaskontaktien tapauksessa kylläkin usein huomaa että voi ei, olen ainoa läski tässä huoneessa, mitähän nuo urheilullisen näköiset hoikat ihmiset minusta ajattelee. 

Nämä syyt siis piti kirjoittaa lapulle tai kortille, jota pystyy pitämään mukanaan aina. Lisäksi pitää sitoutua lukemaan nämä syyt vähintään 2 kertaa päivässä, jotka ajankohdat pitää myös päättää nyt. Itse päätin, että luen ennen lounasta, joka varsinkin töissä on iso kiusaus pikaruoka- ja jälkiruokamässäykseen, sekä ennen töistä lähtöä jolloin usein on kiusaus hakea jotain herkkuja kaupasta tai jostain pikaruokapaikasta. Lisäksi laitoin jääkaapin oveen tarralapulla nämä samat: kirja kehotti laittamaan "riskipaikkoihin" muistutusta syistä laihtua.

Mieli vähän kapinoi tuota 2 kertaa päivässä lukemiskohtaa vastaan, että onpa typerää - kyllähän minä ne muistan vähemmälläkin! Mutta toisaalta, mulla on kokemusta siitä että sitten kun se syömis- tai juomishimo tulee, niin eipä siinä ole kauheasti käyty loogisesti läpi dieetissä pysymisen tai siitä luopumisen hyötyjä ja haittoja, vaikka epäilemättä jossain mielen taustalla tieto onkin. Olen valmis ainakin kokeilemaan, auttaisiko se, että himojen heräämisen hetkellä (tai jo ennen sitä) käy läpi itse kirjoitetut syyt minkä takia himoon ei tulisi langeta. Asiassa voi auttaa se että nämä eivät ole tulleet mistään "yläpuolelta" terveysterrorismina tai jäkätyksenä, vaan olen itse valinnut ja kirjoittanut ylös ne syyt, miksi haluaisin laihtua. Jos siis kapinoin, kapinoin vain itseäni vastaan, eikä se ole kovin viisasta.