Cambridge-valmentajalla käyty taas, nyt paino 70,5 kg

Vähän kummallisesti tämä painonlasku tapahtuu nykyisin. Välillä ei lähde mitään aikoihin ja sitten yhtenä aamuna hups, kilo vähemmän ja siinä se pysyy. Cambridge 3-vaiheella (jolla syödään 1000 kcal päivässä) olen ollut 4.5. alkaen ja painon kehitys siitäa alkaen:

4.5: 71.2 kg
5.5 - 8.5: 71.4 kg
9.5: 71.6 kg
10.5: 71.0 kg
11.5: 70.8 kg
12.5: 70.5 kg

Mutta lopulta tulos oli, että edellisestä valmentajakäynnistä oli lähtenyt peräti 1,5 kg, mikä on varsin hyvä vähän reilun kahden viikon tulos, kun ei minulla ole enää tavoitepainoonkaan niin kauheasti matkaa. Tätä Cambridgen 3-tasoa minun on tarkoitus jatkaa 7.6. asti, ja sen jälkeen seuraavalle tasolle, jolla saa syödä jo 1200 kcal päivässä - ja lopultakin saa jättää yhden Cambridge-pussillisen päiväohjelmasta pois. Huh helpotusta, ne etovat jo melkoisesti.

Hiilarit ja ketoosista pois pääsy ovat parantaneet oloa paljon

Olen ennenkin huomannut että vähähiilarinen ruokavalio ja varsinkin ketoosi sopivat mulle aika huonosti. Päänsärky esimerkiksi kesti dieetin 1- ja 2 vaiheessa yli puolitoista kuukautta jatkuvana mikä alkoi jo väsyttää. Lisäksi huimaukset, ummetukset ja yleinen väsymys. Mutta heti parin päivän hiilarinsyönnin jälkeen nämä oireet alkoivat poistua eivätkä ole palanneet. Nyt tuntuu että tätä vaihetta jaksaisi vaikka kuinka kauan, kun ei kerran enää heikota eikä särje. Mutta en aio tällä kertaa ahnehtia ja pyrkiä kovin alhaisiin painoihin, vaan se 65 kg olkoon tavoitteeni.

Kaloriyllätyksiä Picnic-ravintolassa

Töissä oleskelen tällä hetkellä pääosin asiakkaan konttorilla kaupungin keskustassa, joten tulee syötyä lounasta lounaspaikoissa. Minä kuvittelin, että Picnichän on sellainen paikka, jossa hoikat terveystietoiset naisihmiset käyvät, joten valitsen sen lounaspaikaksi. Yllätykset olivat kauheita, kun kirjasin Fatsecret-ohjelmaan pikku kevytlounaideni kalorisisältöjä:
- Juustopatonki (sellainen pienehkön oloinen pätkä): 659 kcal :-o
- Uuniperuna parilla vegetäytteellä: 923 kcal :-0

Ei hitto, nuohan on ihan hampurilais- ja pizzapaikkojen kaloreissa. Tuommoisen pikku uuniperunan jälkeen pitikin sitten elää loppupäivä vedellä ja parilla viinirypäleellä, että sai kalorit rajattua 1000 kcal:iin. Viime päivinä olenkin syönyt lounaaksi vain Cambridge-litkuja sitten ja syönyt kotona vasta ruokaa, niin saa kevyempää & täyttävämpää kun itse tekee. Tässä vaiheessa saakin jo tehtyä ihan kunnon ruokia. Allaoleva täytetyt tomaatit ja vuohenjuustoa annos esimerkiksi minusta on paljon runsaampi kuin joku Picnicin juustopatonki, ja se sisältää vain 490 kcal.

Tomaatteja täytettynä sipulilla, valkosipulilla, oliiveilla, kapriksilla, leivänmuruilla, tuoreilla yrteillä (minttu, persilja, oregano), marinoituja herkkusieniä, sekä patonkia ja pehmeää vuohenjuustoa. Ei tämä enää niin kovin ankeaa tämä dieetti ole. Vielä kun saisi viinilasillisen kaveriksi...

Kommentit

  1. Mä käyn kans välillä Picnicissä lounaalla ja silloin otan useimmiten uuniperunan, koska se on vain ihan törkeän hyvää. Mutta miten hitossa ne saa ängettyä siihen noin paljon kaloreita? En vaan tajua mihin ne mahtuu? Ne perunat (2 kpl) on aika massiivisia, mutta jos sellainen yksi painaisi vaikka 180 g, niin eihän siitäkään tulisi kuin reilut 200 kcal. Ja olettais että joku kinkkutäyte on kai pelkkää kinkkua (100 kcal/100 g)... Onko se tuorejuustokastike jotain puhdasta rasvaa sitten?
    Oonkin yleensä ottanut sen aterian mukaan ja syönyt vain puolet lounaaksi, sit loput illalla päivälliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota minäkin ihmettelin, että miten sellaisissa ruoissa VOI olla niin paljon kaloreita. Itsekin kun olen tehnyt kotona uuniperunoita, joissa täytteessä on juustoa ja / tai majoneesia, ja kyllä ne on yleensä johonkin 500 kcal jääneet ne kalorit yleensä.

      Poista
  2. kastikkeesta ne kalorit tulee..ainakin niissä mitä olen joskus maistanut on majoneesia ja majoneesissa on ihan todella paljon kaloreita. Yleensäkään kasvis/ns. kevytvaihtoehtopaikat eivät ole oikeasti kevytvaihtoehtopaikkoja. Jos syön ulkona menen ravintolaan jossa saa salaatin (kastike sivuun, omassa kupisssaan niin pystyn arvioimaan) ja kanaa jne. kasvissyöjiä kunnioitan, mutta ulkonasyönti kevyesti kasvislinjalla on todella haastavaa kun makua haetaan sitten rasvasta.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se itseäni ihmetyttää, että minäkin käytän mielestäni aika paljon rasvaa ruoanlaitossa, koska rakastan erityisesti oliiviöljyä, mutta en nyt ihan valtavia kalorimääriä yleensä saa aikaan muuta kuin jollain pizzalla joka on ensinnäkin tosi iso ja on paljon juustoja päällä.

      Sinänsä sitten kun laihdutus on ohi, olettaisin että saan syödä jotain 1500 kcal päivässä, ja koska syön vain kahdesti päivässä, niin sitten ei enää haittaa vaikka kerran päivässä söisi 1000 kcal. Nyt vaan tässä vaiheessa kun koko päivän ruoat pitää saada 1000 kcal:iin, ja lähes puolet siitä vie Cambridge-valmisteet, täytyy olla tarkkana mitä syö. Kotona kun teen ruokaa, punnitsen yleensä ihan ainekset (lukuun ottamatta jotain lehtisalaatteja joissa ei ole juuri mitään kaloreita) ja lasken tarkkaan kalorit.

      Poista
  3. Huikeita nuo sun mittojen pienentymiset. Kyllä se vaan ihmeitä saa aikaan kun pystyy sinnikäs olemaan.
    Mitenkäs rasvaprosentti,onko se jo alkanut tippumaan?
    Voi kun sais itse joskus tuollaiset tulokset aikaan,saat olla ylpeä. Ja niinkin on kirjoitettu että turha täällä on narista vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä töihin.
    Sun blogissa ainakin sen näkee että ei ole pakko urheilla laihtuakseen,tosin mulle se on muuten hyvänolonlähde ja semmoisena sen voisi pitää myös laihdutuksen aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei ole viime kerralla mitattu rasvaprosenttia - se on yleensä mitattu vain kun siirryn tasolta toiselle. Mutta kyllä valmentaja jo varoitteli, että jos 40 % pääsen, se on jo kova tulos, että minä vaan lienen niitä ihmisiä joilla on luonnostaan korkea rasvaprosentti. Sellaisiakin kai on - valmentaja kertoi sukulaisestaan, joka jopa urheilee paljon, ja on hoikka, ja silti rasva% on varsin korkea, kun taas hänellä alhaisempi vähemmästä liikunnasta huolimatta.

      Itse tosin uskon että mun korkean rasvaprosentin syy on lähinnä se kun olen niin poikkeuksellisen siro luustoltani, että vielä kolmekymppisenä painoin noin 50 kg enkä edes näyttänyt erityisen laihalta. Eli kyllä tavallaan se mun tavoite 65 kiloakin on paljon "ylimääräistä" mulle, ja rasvaahan se kaikki ylimääräinen lähinnä on. Mutta onneksi ei ole enää tuo ulkonäkö niin tärkeää että haittaisi jos pikkuisen makkaroita ja pömppömahaa löytyy.

      Painon putoamisesta - joo hyvinhän se näyttää meikäläiseltäkin putoavan, kun vaan pysyy tiukkana eikä yhtään tee poikkeuksia. Aina ennen mulla on ollut ihan liian löysä asenne, sellainen että voin minä nyt silloin tällöin vähän kaljoitella tai vetää pizzan tms, että kuittaan sen sitten syömällä kevyemmin muutaman päivän. Sitten en olekaan tullut syöneeksi kevyemmin ja näin nämä pikku poikkeukset on estäneet painonlaskun täysin. Nyt kun olen pysynyt varsin tiukasti säännöissä, niin kyllä se vaan paino on lähtenyt, eli en ole mikään aineenvaihdunnallinen ihmeotus joka tulisi keskitysleiriltäkin läskinä ulos muiden ollessa kuihtuneita nälästä ;)

      Tuo on kyllä tosi hyvä jos kokee hyvää oloa urheilusta. Onhan se fakta että terveydelle liikkuminen on hyväksi. Itse valitettavasti kuulun niihin jotka saa liikunnasta vain pahaa oloa joten jätän väliin, terveyshyödyistä huolimatta.

      Poista
    2. Onko ollut aina niin ettet tykkää liikkua? Miten koulun liikkatunnit?
      Itse olen aina lapsesta saakka ollut pyöreä mutta silti tykännyt liikkua vaikka jotkut lajit esim telinevoimistelu oli ihan kamalaa.
      Olisiko joku laji mistä tykkäisit? Tanssi,frisbiigolf,vesijumppa jne.
      En tyrkytä liikuntaa vaan mielenkiinnosta kysyn olisiko mikään mikä kiinnostaisi.
      Itse olen hurahtanut zumbaan ja kahvakuulaan.

      Poista
    3. Liikunnan inho on kai ihan vauvasta alkaen alkanut ominaisuus, niin on vanhempani kertoneet. Minua sai tosissaan houkutella kiinnostumaan esim. kävelemään opettelusta, minä olisin mieluummin vaan köllötellyt. Ja sitten kun pikkuveljeni jo reippaasti halusi itse kävellä vanhempien vieressä, minä nostin parkukonsertin jos en päässyt rattaisiin :D

      Koululiikunta oli yhtä helvettiä. Olin koulukiusattu, ja sitten kun on vielä kömpelö, niin tiesihän sen että liikuntatunnilta kiusaajat saivat paljon nälvittävää, matkittavaa ja naurettavaa. Yleinen hupi oli matkia ivatyyliin tapaani juosta, heittää palloa ja ihan kaikkea.

      Rauhallinen kävely on ainoa liikuntalaji joka minusta aikuisenakaan on ollut siedettävää. Onhan noita tullut kokeiltua monenlaista. Juoksemista, pilatesta, vatsatanssia, kuntosalia, mutta minä vaan yli kaiken inhoan hengästymisen ja hikoontumisen tunnetta, yleensäkin tunnetta että joutuu tekemään lihastyötä ja rasittuu. Mulle tulee liikunnan jälkeenkin pitkäksi aikaa uupunut ja inhottava olo, ei se lopu edes suorituksen aikaan. Jo kauan sitten olen päättänyt, että ei vaan ole liikunta sitten mun juttu, en yritä enää väkisin itseäni sillä kiduttaa. Toiset on luotuja sohvaköllijöiksi :D

      Poista
    4. toinen anonyymi täältä huutelee, että ei kävely ole ollenkaan huono liikuntamuoto, jos sitä tekee vain tarpeeksi. tiedän erään eläkeläisporukan, joka kävelee innokkaasti ja he ovat kyllä poikkeuksetta hoikkia. eli kyllä se jotain painoonkin vaikuttaaa. mutta kävelylenkkien pitää olla tarpeeksi pitkiä, arviolta sellaista kymmentä kilometriä ainakin kerran viikossa ja sitten lyhyempiä päälle. ja miksei vielä pidempiäkin välillä.

      kävelyähän voi laajentaa rauhallisiin patikointilenkkeihin metsäpolkuja pitkin, jolloin tulee päälle vielä upeita luontoelämyksiä.

      ihan mielenkiinnosta, oliko teilläkin huutojaot liikuntatunneilla? siinä kun jää vuosia viimeiseksi niin ei se kyllä lisää kiinnostusta liikuntaa kohtaan.

      Poista
    5. En kyllä kymmentä kilometria viitsisi kävellä, on jumalattoman tylsistyttävää puuhaa... 5 km kyllä mahdollista. Mutta en aio siihenkään ruveta siksi että olisi muka joku pakko liikkua tai pitäisi kuluttaa vaan kaloreita - en halua tuhlata elämääni sellaisten asioiden tekemiseen jotka ei ole OIKEASTI pakollisia ja joista en nauti. Se vaan sitten tarkoittaa että saan syödä vähemmän, ja minä valitsen mieluummin tehdä niin päin.

      Oli meillä tosiaan liikuntatunneilla joukkuelajeissa nuo huutojaot, ja minä olin aina viimeinen valittu. Ei minua se edes erityisesti kiusannut, enemmän pelkäsin sitä aktiivista kiusaamista, tönimistä, kamppaamista, nauramista jota seurasi itse toiminnan aikana.

      Poista
    6. ehkä jossain vaiheessa kuitenkin kävelylenkkien kautta tulevat ilot alkaa tehdä hommasta mielekkään ;) voihan esim. kuunnella puhelimen kautta podcasteja, jolloin ei edes huomaa liikkuvansa samalla.
      ja oman terveyden kannalta pienikin liikunta kyllä kannattaa, siitä olen vakuuttunut: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/nain_paljon_hyodyt_5_minuutin_juoksulenkista

      voihan sitä olla totaalisen liikkumattakin, mutta en oikein jaksa uskoa että oma elämä siitä paranisi pitemmän päälle verrattuna siihen, että välillä haukkaa vähän happea ja liikkuu samalla. anteeksi että jankkaan, mutta uskon että vilpittömästi että fyysisesti edes vähän aktiivinen elämä on parempaa kuin täydellinen sohvaperunailu. nyt lopetan jankkaamisen :)

      Poista
  4. Kauheaa tuo koulukiusaaminen. Itsekin joutunut sitä kokemaan,mutta vähän verrattuna tuohon mitä kerroit.
    Älä todellakaan mieti liikuntaa jos se noin vastenmieliseltä tuntuu,turha silloin itseensä sillä rääkätä.
    Tulee hän sitä kuitenkin jotain hyöty liikuntaa väkisellä ja se varmasti riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itselläni kun on vielä elämänfilosofia, että mieluummin lyhyt ja makea elämä kuin pitkä ja kurinalainen, niin eipä nuo terveyssyytkään ole erityisemmin syy liikkua.

      Poista

Lähetä kommentti