Elelyä repsahduksen jälkeen
Kyllä se repsahdus vähän psyykeä ja tahdonvoimaa on heiluttanut, niin että vasta nyt, tänään Cambridge-valmentajalla käytyäni, alan taas oikeasti olla siinä mielentilassa jossa onnistutaan.
Painon kehitys on ollut repsahduksen aikana ja jälkeen seuraava:
Perjantaiaamu (ennen repsahdusta): 70.8 kg
Lauantai: 74.2 kg - järjetön turvotus, näytin lähinnä sikotautipotilaalta naamastakin
Sunnuntai: 73.5 kg
Maanantai: 73.0 kg
Tiistai: 71.6 kg
Keskiviikko: 70.8 kg
Eli näin sitä on palattu lähtöpisteeseen, jopa yllättävän nopeasti. Olen kyllä pitänyt tässä toissapäivän ja eilisen pelkkää pussikuuria, jotta nesteturvotus lähtisi äkkiä pois. Tänään sitten taas 1000 kcal päivässä dieetin tason mukaan, kun kerran suurimmat vahingot on jo korjattu. Luultavasti paino vähän nousee tästä kun otan taas hiilarit mukaan ruokavalioon, mutta tuskinpa kiloa enempää.
Painon kehitys on ollut repsahduksen aikana ja jälkeen seuraava:
Perjantaiaamu (ennen repsahdusta): 70.8 kg
Lauantai: 74.2 kg - järjetön turvotus, näytin lähinnä sikotautipotilaalta naamastakin
Sunnuntai: 73.5 kg
Maanantai: 73.0 kg
Tiistai: 71.6 kg
Keskiviikko: 70.8 kg
Eli näin sitä on palattu lähtöpisteeseen, jopa yllättävän nopeasti. Olen kyllä pitänyt tässä toissapäivän ja eilisen pelkkää pussikuuria, jotta nesteturvotus lähtisi äkkiä pois. Tänään sitten taas 1000 kcal päivässä dieetin tason mukaan, kun kerran suurimmat vahingot on jo korjattu. Luultavasti paino vähän nousee tästä kun otan taas hiilarit mukaan ruokavalioon, mutta tuskinpa kiloa enempää.
Itseinhopäivät pitkästä aikaa
Suurempi haitta kuin painovaikutus on ollut että olen tässä lauantaista asti kierinyt vaihtelevassa itseinhossa, joka on koskenut niin ulkonäköäni kuin luonnettakin, koko persoonaa. Tänään aamutervehdys peilille oli: "hyi v*ttu mikä lehmänkanttura" :D Uskoin myös maanantaina olevani niin tyhmä, että itse asiassa ainoa rehellinen teko olisi irtisanoutua. Koin itseni kyvyttömäksi tekemään vaativia töitä, joten teinpä huvikseni pikaisesti netistä älykkyystestin, jonka uskoin osoittavan huoleni todeksi. Päätin, että jos saan tuloksen alle 80, niin en edes yritä aloittaa viikon töitä vaan irtisanoudun ja etsin ÄO:lleni sopivamman työn. Harmi kyllä, testitulos ei vapauttanut minua työvelvollisuuksista. Ei se kyllä varsinaisesti itsetuntoakaan parantanut asian osalta, koska totesin saman tien, että testissä on oltava jotain vikaa, koska enhän minä edes tosissani miettinyt vastauksiani. Että luultavasti testi antaa kaikille korkeita tuloksia, jotta ihmiset innostuisivat käymään virallisissa testeissä. Kun on itsetuntokriisissä, niin kehu on ivaileva loukkaus ja hyvä älykkyystestitulos osoitus viasta testissä!
 |
| Jos mun älykkyys on korkeampi kuin 99.6 prosentilla väestöstä, niin maailmalla ei ole toivoa :D |
Toisaalta tämä itseinhoilu on hyvä, koska se on auttanut jaksamaan itserangaistukseksi 1-tason pussiruokapäivät, mutta toisaalta itseinhossa on aina se riski, että luovuttaa kokonaan, koska ei pidä itseään sen arvoisena että näkisi minkään eteen vaivaa.
No, Cambridge-valmentaja vakuutti myös sitä, että ihmisiähän me vaan kaikki ollaan ja että 3 päivää syöpöttelyä ei mitenkään tuhoa sitä minkä olen saavuttanut. Kehotti vaan siihen, että alkoholia ei enää kannata ottaa kyllä niin kauan kuin dieetillä on, koska se helposti aiheuttaa miinuskaloreilla oltaessa juuri tämäntapaisia ongelmia. Selvin päin riittää itsekuri ja tahdonvoima, mutta juoneena välttämättä ei. Kroppa on kuitenkin laihdutuksen takia pitkäaikaisessa "nälänhädässä", joten aina on riski kohtuuttomuuksiin jos ei ole tarkkana. Sitten kun ei enää tarvitse laihduttaa, voi alkaa opetella taas paheita kohtuudella.
Nyt on taas jo ihan rauhallinen olo ja viimeisiä ylettömän itseinhon rippeitä poisti, kun luin Värikkään Pipsan blogista ihanan kirjoituksen siitä, miten vaikka olisikin iso, vaikka olisi sitä ihan oikeastikin eikä vain ylikriittisen sisäisen orjapiiskurin mukaan, niin silti voi olla onnellinen!
Voisit miettiä sitäkin miksi sinun pitää olla laihempi? Ilmeisesti terveys ei ole sinun ykkösprioriteetti, et hae miestä etkä edes halua miellyttää ketään. Liikunta ei ole sinulle mieluista. Olet huippuälykäs, eli säkenöit älylläsi. Olet myös todella kaunis, kuvien perusteella. Mikä muuttuu elämässäsi kun olet normaalipainoinen?
VastaaPoistaEpäilen, että laihuuden ihannointi on lähtöisin äidiltäsi, joka ihannoi laihuutta.
Kyllä varmasti on äidiltä paljon peruja. Nämä on kyllä vaikeita asioita siinä mielessä, että on aika mahdoton tietää mikä on ns. omaa ja mikä joltain muulta omaksuttua. Esim. minusta tuntuu, että sisäinen identiteetti itsestäni on hyvin hoikka, ja rakastan vaatetyylejä jotka sopivat vain hyvin hoikille. Minusta tuntuu että vaikka moni muu kantaa hyvin ylipainon, enkä yleisesti todellakaan katsele ylipanoisia että hyh onpa ruma, niin itse koen olevani oikeasti kamalan näköinen pienenkin ylipainon kanssa. Se paino kun menee ekaksi naamaan ja vatsalle. Mutta voi tosiaan olla että nämä ihanteet sellaisesti sirosta, kulmikkaan laihasta itsestä on omaksuttu muualta ja ne olisi hyvä ihan kyseenalaistaa, eikä vain ikuisesti tyytymättömänä pyrkiä niitä kohti.
PoistaKaunis en kyllä ole, nyt keski-iässä ehkä tavallinen, kun muutkin alkavat rupsahtaa :D Nuorena olin kyllä ihan palautteenkin perusteella melkoisen ruma. Ja sitä palautetta tuli paljon, erityisesti teininä mutta myöhemminkin baarimaailmassa. Eipä siellä viitsinyt kauheasti käydä, kun päätyi lähinnä humalaisten miesten avoimen pilkan kohteeksi.
Ja jos minä olen huippuälykäs, niin se ei kyllä kauheasti ulospäin säkenöi :D Olen kyllä ihan näppärä ratkaisemaan tietynlaisia loogisia pulmia, mistä tietysti on hyötyä työssäni, mutta noin arkikeskustelussa epä-älyllisempää junttia saa hakea :D
ihana kirjoitus värikkään pipsan blogissa! noin jokain pitäisi ajatella itsestään, oli sitten lihava tai laiha. toivon, että pipsa todella tuntee noin. onhan pipsa jossain haastattelussa joskus kertonut pahasta olostan, jota on lievittänyt ruoalla, mutta ehkä ne ajat alkaa olla takanapäin.
VastaaPoistamene ihmeessä mensan testiin! eihän sitä tiedä vaikka läpäisisit.
varmasti on tuossa tilanteessa hyvä että on valmentaja, jonka kanssa käydä läpi tapahtunutta. itse ainakin luovuttaisin helposti muuten kokonaan.
ootko muuten kokeillut uimista tai vesijumppaa/vesijuoksua? kun ui rauhallisesti, saa nauttia veden tunnusta ja samalla kroppa vähän vahvistuu. ei tunnu hirveältä repimiseltä, jos ui hitaasti.
Minä uskon että Pipsan jutut pitänevät paikkansakin, koska olen paljon ihaillut sitä kuinka tyynesti ja provosoitumatta hän pystyy ottamaan loukkaavia, painoonsa ja ulkonäköönsä liittyviä kommentteja vastaan. Jos asia olisi jotenkin kovin arka, luultavasti hän tulisi kivahdelleeksi kiukkuisia vastauksia takaisin. Tosin kyllä varmaan jokaisella on ne hetkensä, jolloin tuntuu että maailma yleisesti murjoo ja kaikki on paskaa, ja sellaisina hetkinä varmaan jokainen ylipainoinen voi lisätä "miksi kaikki on paskaa" listaan myös oman ylipainonsa ja ulkonäkönsä. Mutta jos ne on vain ohimeneviä tiloja, ja pääosin on tyytyväinen, niin mitäpä siitä.
PoistaTuo valmentaja on kyllä hyvä juttu, huolimatta siitä että alkuun mietitytti että mitä sellaisella on annettavaa, kun kerran itsekin jo tietää aika paljon painonhallinnasta ja ravinnosta. Mutta juuri repsahdustilanteissa tai kun muuten tympäisee, valmentaja voi toimia järjen äänenä ja muistuttaa siitä, minkä yleensä kyllä itsekin tietää, mutta mikä välillä on jäänyt päänsisäisen pessimistisen "en pysty, en jaksa" kitinän alle.
Mensan testi on minusta vähän sellainen että en tiedä mitä sillä tekisi, vaikka täyttäisikin jäsenyyskriteerit. No, kai se jonkinlainen itsetunnon pönkitys voisi olla, mutta toisaalta, eipä sitä asiaa kehtaisi oikein missään mainitakaan, koska mainitseminen kuulostaisi useimmissa yhteyksissä vain ylimieliseltä snobbailulta.
Uimista en ole kokeillut koska en osaa uida. Oli muuten jo muutenkin kiusatulle koululaisella kamala häpeä, että vielä yläasteella oli pakko mennä käsipohjaa lastenaltaassa, kun en kerta kaikkiaan vaan oppinut uimaan. En kyllä viimeisinä vuosina enää yrittänytkään, koska uimiseen ja uimahalliin oli jo mielessä assosioitunut niin voimakkaasti häpeä, pilkka ja kärsimys että ei se oikein innostanut. Sitä yritti vain jotenkin kestää.
Minulla on sellainen käsitys, että Mensa järjestää monenlaista mukavaa toimintaa (itse en ole jäsen eikä äo varmaan siihen riittäisikään...) Kuulemani perusteella ajattelen, että Mensalle kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus jos kerran täyttää jäsenyyden kriteerit!
PoistaMä oon liian epäsosiaalinen kiinnostuakseni mistään mukavasta toiminnasta, missä on muita ihmisiä paikalla :D Mieluummin käveleskelen yksinäni luonnossa.
Poistajos asut pk-seudulla, kannattaisi mennä aikuisten uimakouluun. uiminen on mun mielestä sellainen liikuntamuoto, joka kannattaisi opetella, koska sitä voi tehdä eläkeläisenäkin. varmasti kouluaikoina uimahalli oli melkoinen piinapenkki, mutta aikuisten kesken se on yksi rennoimmista mahdollisista paikoista. kyllä se uiminenkin alkaa luonnistua, kun sitä opettelee ajan kanssa ja stressaamatta. sitten kun osaa uida, voi vesijuosta sellainen vyö vyötäröllä. tai mennä vesijumppaan. kannattaisi ainakin antaa uimahalleille mahdollisuus, uiminen on mun mielestä niin rento ja kiva liikuntamuoto. ja jos ei sitten nappaa, on ainakin antanut asialle mahdollisuuden ;)
PoistaTaitaa uimahalleihin olla assosioitunut sen verran inhottavia mielleyhtymiä, että suosiolla jätän kokeilun väliin. Siinä on niin monta asiaa josta en pidä: kloorin haju, kolkko paikka, siellä on muita ihmisiä, ja luulen että jos vaikka oppisikin uimaan niin se altaan päästä päähän uiskentelu olisi vielä tylsempää kuin juokseminen.
PoistaSe hyöty kyllä olisi jos osaisi uida, että jossain järvessä yksikseen voisi olla kesällä kiva uiskennella.
Intelligence is overrated.
VastaaPoistaMä olen aina ollut samaa mieltä. Käytännössä kaikissa töissä ja elämässä yleensä pärjää keskivertoälykkyydellä. Lisäksi osalle ainakin huomattavan korkea älykkyys aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja maailmantuskaa, kun ajattelee asioita liikaa eikä suostu siihen huolettomaan ihmisen osaan, jossa vain eläinten tapaan hankitaan ruokaa työnteolla, syödään, naidaan ja nukutaan eikä kanneta huolta huomisesta :D
PoistaItse en ole koskaan pitänyt itseäni kovin älykkäänä juuri siksi että mä olen kyllä tyypillinen huoleton enkä järin paljon ajatteleva ihminen, ja lisäksi olen aina viihtynyt parhaiten "juntissa" epä-älyllisessä seurassa. Kun opiskelin yliopistolla, ihmettelin aina baareissa että miten ihmeessä niitä toisia kiinnostaa jotkut omaan alaan liittymättömät asiat niin että ovat lukeneet niistä ja haluavat keskustella niistä kovasti. Minä mieluummin etsiydyin joidenkin "elämäm koululaisten" seuraan marisemaan siitä kun elämä on paskaa ja kuuntelemaan heidän juttujaan.
Miksi hyppäät vaa'alla joka päivä? Luulis jo tosta tulevan kauhea stressi.
VastaaPoistaEi mulle tule tuosta stressiä vaan päinvastoin, kun punnitsen joka päivä niin se ei niin haittaa jos joku päivä yhtäkkiä painan kilon enemmän kuin eilen, niin päivittäisen seurannan takia tiedän että se on vain nesteturvotusta (jos en ole syönyt mitään asiaan kuulumatonta). Jos punnitsisin vaikka vain kerran viikossa, ja silloin sattuisi turvotuspäivä, siitä tulisi stressi.
PoistaPäivittäisessä tarkkailussa huomaa myös mielenkiintoisia säännönmukaisuuksia. On yleisesti tiedettyä että monilla naisilla paino nousee ennen kuukautisia, mutta itse olen huomannut että se nousee kilon verran myös ovulaation aikaan muutamaksi päiväksi. Joten jos huomaan selittämätöntä painonnousua ja on pari viikkoa kuukautisista, en huolestu kun tiedän että on jokakuinen ilmiö.
Mä tein Facebookissa jonkin suuntaa-antavan älykkyystestin. Helvetti, sain 81! Oli jaettu visuaalinen, looginen ja matemaattinen. Kahdesta viimeksi mainitusta sain ihan kehitysvammaisen arviot, visuaalisesta hahmottamisesta 140.
VastaaPoistaEttä tunsin itseni tyhmäksi. Ja toi voi ihan pitää paikkansakin, btw.
Itsekään en olisi ihmetellyt jos olisin saanut vastaavan tuloksen. Mutta eipä niillä älykkyysosamäärillä käytännössä mitään väliä ole, pääasia että pärjäilee elämässään riittävän hyvin. Ja jos ei pärjäile, niin aina voi etsiä jotain omia taipumuksiaan paremmin vastaavaa tekemistä.
Poista81-tuloksen kellottanut jatkaa: no joo, ei sinänsä väliä, mutta aikamoinen kolaus toi oli. Olen kuvitellut, että älliä olisi vähän keskivertoa enemmän. On FL-tutkinto ja kirjankin olen kirjoittanut, mutta toisaalta se matemaattis-looginen....ei suju. Olen miettinyt, josko numerosokeutta tai lukihäiriötä. Mielestäni kaikki sosiaaliset ja taiteelliset älykkyydet ovat vähän höttöisiä ilmiöitä, kyllä se on logiikka joka yleismaailmallisemmin antaa suuntaa henkisistä kyvyistä. No, ei voi mitään :-)
Poista