Nyt se tuli: megarepsahdus :(
Johan tässä oli 3 kk menty minulle erittäin epätyypillisen tiukalla linjalla. Olin ollut tiukka, koska tiesin että se ahmimishäiriömäinen käytös siellä jossain piileskelee sisälläni, ja voisi laueta jos antaisin vähän periksi.
No, nyt se kävi sitten perjantaina, että onnistuin kusettamaan itseni ihan vähän vaan (kuuluisia viimeisiä sanoja) lankeamaan. Oli ollut koko viikon vähän influenssainen olo: lihaksia särki, väsytti, silmät punoitti, korvat lukossa ja perjantaina korvia särkikin. Oli lisäksi kova työviikko, joten olin aika uupunut perjantaina.
Lähdin kuitenkin tunnollisesti kävelylle töiden jälkeen, mutta siellä, kaunis ilma kun oli, näin puistossa porukoita juomien kanssa, ja mieleen tuli: miksi minä en muka koskaan saisi vaikka kauniin päivän päätteeksi juoda paria kaljaa. Niinhän ne muutkin jotka tiedän, välillä juhlii ja sitten taas palaavat ruotuun, ja laihtuvat! Miksi vain minun täytyisi aina vaan olla ankeilija ja tiukkis, ei tällainen taida ihan tervettäkään enää olla että laittaa koko normaalin elämän telakalle puoleksi vuodeksi että laihtuisi.
Vakuutin itselleni, että seuraavana päivänä sitten palaisin Cambridge litkuille. Ja itse asiassa, koska mulla on valmentajakäynti keskiviikkona, niin päätin että lankeemuksen korvaisin sillä, että olen siihen asti 1-tasolla eli syön pelkästään 3 pussiruokaa / päivä. No joo... Miten siinä sitten kävi.
Perjantai: Join 10 isoa olutta, söin kaiken mitä kaapeista löytyy, mm. litran jäätelöä siltä istumalta, pähkinöitä pari pussillista, pizzan. Siinä vaiheessa kun Fatsecret-ohjelmaan oli kirjattu 4000 kcal, päätin etten jaksa enää laskea. Menköön. Huomenna sitten pussiruokaa.
Lauantai: Darra oli jotain ihan käsittämätöntä. Olo oli kuin olisin elävä kuollut, vain kivut ja ahdistus muistuttivat siitä että tosiaan olen elossa, vaikka olo oli poissaoleva, jotenkin sellainen kuin en olisi ruumiissani ihan kunnolla. Sängystä kömmin ylös klo 14 aikoihin ja päätin, että tämä ei nyt lähde muuta kuin homeopatian periaatteella "similia similibus curentur", samanlainen parantaa samanlaisen, eli suomeksi korjaussarjalla. Alepasta hainkin sitten korjaussarjaa, energiajuomaa, mättöä. Kotiin tilasin pizzan. Että se siitä ruotuun palaamisesta lauantaina. Mutta huomenna, ihan varmasti...
Sunnuntai: Ei enää varsinaisesti huono olo, mutta enpä ole dieetissä pysynyt. Aamulla join Cambridge-valmisteen, mutta päivällä tuli mieleen, että mulla on kotimaista tuoretta parsaa, kirsikoita ja muuta hyvää, jotka pitää käyttää ennen kuin pilaantuvat. Niinpä päätin syödä ruokaa. Ei se parsa-peruna-ateria vielä mitään, vaikka siinä olikin varsin voinen kastike ja saksanpähkinää, mutta kirsikathan päätin tietysti käyttää erittäin sokeriseen ja voiseen crumbleen, jota sitten mässytin jäätelön kanssa. Tällä hetkellä on kova himo kaikkeen suolaiseen ja vaatii kaiken tahdonvoiman etten syö kertaistumalta keittiössä olevaa chilipähkinäpussia.
Ja mikä tylsintä: paino on noussut 70 kilon pinnasta 74,2 kiloon. Minunhan piti kohta iloita kutosella alkavista painoista, mutta nyt sitten onkin otettu viikkoja takapakkia.
No, nyt se kävi sitten perjantaina, että onnistuin kusettamaan itseni ihan vähän vaan (kuuluisia viimeisiä sanoja) lankeamaan. Oli ollut koko viikon vähän influenssainen olo: lihaksia särki, väsytti, silmät punoitti, korvat lukossa ja perjantaina korvia särkikin. Oli lisäksi kova työviikko, joten olin aika uupunut perjantaina.
Lähdin kuitenkin tunnollisesti kävelylle töiden jälkeen, mutta siellä, kaunis ilma kun oli, näin puistossa porukoita juomien kanssa, ja mieleen tuli: miksi minä en muka koskaan saisi vaikka kauniin päivän päätteeksi juoda paria kaljaa. Niinhän ne muutkin jotka tiedän, välillä juhlii ja sitten taas palaavat ruotuun, ja laihtuvat! Miksi vain minun täytyisi aina vaan olla ankeilija ja tiukkis, ei tällainen taida ihan tervettäkään enää olla että laittaa koko normaalin elämän telakalle puoleksi vuodeksi että laihtuisi.
 |
| Pitkästä aikaa, aah! |
Perjantai: Join 10 isoa olutta, söin kaiken mitä kaapeista löytyy, mm. litran jäätelöä siltä istumalta, pähkinöitä pari pussillista, pizzan. Siinä vaiheessa kun Fatsecret-ohjelmaan oli kirjattu 4000 kcal, päätin etten jaksa enää laskea. Menköön. Huomenna sitten pussiruokaa.
Lauantai: Darra oli jotain ihan käsittämätöntä. Olo oli kuin olisin elävä kuollut, vain kivut ja ahdistus muistuttivat siitä että tosiaan olen elossa, vaikka olo oli poissaoleva, jotenkin sellainen kuin en olisi ruumiissani ihan kunnolla. Sängystä kömmin ylös klo 14 aikoihin ja päätin, että tämä ei nyt lähde muuta kuin homeopatian periaatteella "similia similibus curentur", samanlainen parantaa samanlaisen, eli suomeksi korjaussarjalla. Alepasta hainkin sitten korjaussarjaa, energiajuomaa, mättöä. Kotiin tilasin pizzan. Että se siitä ruotuun palaamisesta lauantaina. Mutta huomenna, ihan varmasti...
 |
| Ei taida ihan Cambridgeen kuulua ;) |
Ja mikä tylsintä: paino on noussut 70 kilon pinnasta 74,2 kiloon. Minunhan piti kohta iloita kutosella alkavista painoista, mutta nyt sitten onkin otettu viikkoja takapakkia.
No voi ei, eipä tähän paljon muuta voi sanoa vaikka sanonkin. Anteeksi vain tästä ensimmäisestä oletamuksestani joka toteutui, eli sorrut tähän syöpöttelyyn/juopotteluun jossain vaiheessa kuitenkin. MUTTA ajattelen myös ettei peli ole todellakaan menetetty, vaan olet oppinut jotain tervettäkin ruokailutapaa ja ehkä haluat sitä myös jatkaa tulevaisuudessa. Harmi meillä keski-ikäisillä tämä ettei se laihtuminen ole helppoa ja vaikea pitää kiinni tietyistä raameista (oli ikä mikä vaan). Mutta tuo alkoholin juominenkin oli yksi huonoon suuntaan sysäävä tekijä!
VastaaPoistaJoo kyllä sen todennäköisyys että jossain vaiheessa repsahdan, kun niin on kaikilla muillakin dieeteillä käynyt, aika lailla 100%:n luokkaa on ollut ;)
PoistaNo, nyt ei auta muuta kuin ottaa tähän tilanteeseen tutkiva objektiivinen asenne, eikä alkaa panikoida. Aion ottaa tämän siltä kannalta, että ahaa, nyt kun söin 3 päivää näin, paino nousi näin paljon, ja sitten alkaa seurata miten se laskee, mikä osa siitä oli pelkkää nestettä ja mikä oikeaa painonnousua jne. Kirjailla muistiin jos on jotain outoja oloja tai mielitekoja, niin että jatkossa muistaisi että kun ahmimaan alkaa, se ruotuun paluu ei olekaan niin helppoa kuin luulisi.
Mutta taas toimi viinan ihmelääkevaikutus: perjantaina korvia särki ja poskionteloita jomotti, naama oli kuin tulessa. Krapulassa oli vielä enemmän särkyjä, mutta kun krapula meni ohi, niin hups, kaikki muut oireet pois :D Minulla on useinkin ollut niin että vaivat menevät ohi ryyppäämällä, joten kai se vanha suomalainen kansanviisaus pätee, että jos ei viina, sauna ja terva auta niin tauti on kuolemaksi :D
Se on se alkoholi.. se saa tuon aikaan. Miksi ihmeessä sulla on kaikenlaista mättöruokaa talossa? Itse pidän siis ne nyt poissa talosta kun laihdutan. Lisäksi: et sä neljää kiloa ole viikonlopussa lihonut, ehkä kilon tai max. 2 muu on nestettä.
VastaaPoistaEi mulla ole mitään syytä ollut välttää ns. mättöruokaa, koska olen pystynyt täysin ongelmitta syömään sitä sallituissa kalorirajoissa. Ottamaan vaikka 2 palaa suklaata tai 10 pähkinää, jos päivän sallittuun 1000 kilokaloriin on mahtunut.
PoistaAlkoholi nyt tietysti tunnetusti vie estot joten sitten kävi huonosti kun sitä otti. Kävin myös illan aikana ostamassa lisää herkkuja samalla kuin lisää kaljaakin, joten ihan kaikki mättö ei ollut kotona valmiiksi. Esim. jättikokoisen Indian nachopussin ostin ja söin kertaistumalta kokonaan :-o
Laskennallisesti tosiaan joku kilo-puolitoista tästä pitäisi olla tullut oikeaa painoa lisää, koska jotain 8000 kcal olen ylittänyt kulutukseni mättöpäivinä. Nyt yritän näistä kiloista äkkiä eroon olemalla Cambridge 2-vaiheella kunnes paino taas entisissä lukemissa.
kolme päivää ei oo paljon ihmiselämästä, joten ei mitään hätää. ei oo tapahtunu mitään peruuttamatonta. tuo painonhallinta pidemmän päälle onkin se haaste tässä, ja miten pian repsahdusten jälkeen palaa ruotuun. on eroa sillä, kestääkö repsahduskausi kolme päivää vai kolme kuukautta, kolme vuotta.
VastaaPoistaonneksi en oo koskaan opettanut itseäni juomaan mitään suuria alkoholimääriä, siitä ei tule kuin ongelmia.
Tottahan tuokin, että pitää sekin harjoitella miten toipua repsahduksista mahdollisimman vähin vaurioin. Itse kun vielä tykkään siitä alkoholin humalahakuisesta käytöstä niin paljon, etten edes yritä sitä ikinä lopettaa, joten täytyy opetella että miten ryypinkien jälkeen palaillaan tavalliseen elämään, miten paino kannattaa pudottaa jne.
PoistaTämä tilanne taitaa tulla eteen kaikille laihduttajille, ja takuulla tulee silloin kun syömisellä (tai juomisella) on muutakin merkitystä ja tehtävää kuin "päivitäisen optimaalisen kalorimäärän tankkaaminen". Tämä tapahtui minun mielestäni hyvässä kohdassa, ei liian alussa eikä silloin, kun olisit just saavuttanut tavoitepainon. Blogiasi lukeneena olen varma että suhtaudut tähän "repsahdukseen" yhtä rankan rehellisesti kun muihinkin asioihin ja se on paras lähtökohta päästä eteenpäin. Tämä on mielestäni koko laihduttamisessa ja tavoitepainossa pysymisessä kaikkein vaikein asia, miten sietää väistämättämömiä repsahduksia ja miten palata kohtuuteen, ja sinä kyllä ratkaiset sen!
PoistaVarmaan totta tuo että ihan hyvään kohtaan tämä sattui. Jos olisi tapahtunut ihan alussa, olisin luultavasti luovuttanut, ajatellen että ok, minusta nyt vaan ei ole tähän, kuten ei ole ollut pitkään aikaan mihinkään muuhunkaan laihduttamiseen. Nyt kun on jo kuitenkin 3 kk onnistumista takana, ei yksi repsahdus saa uskomaan ettäkö homma ei voisi onnistua. Seuraavat 3 kk ilman repsahduksia niin eiköhän se siitä ;)
PoistaNoilla miinuskaloreilla, millä oot menny, ei mikään ihme, että tuolla tavalla kävi. Toivon todella, että sait kierteen poikki, eikä esim. ensi vkl mene samaa rataa. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että tosta se usein alkaa ja kohta sulla on erittäin kieroutunut suhde ruokaan ja sen seurauksena ahmimishäiriö (ilmeisesti taustaa tälläisestä on...?) Nyt vaan kuuntelet itseäsi ja jos noin käy uudestaan, lopeta ne pussikuurit äkkiä ennen kuin olet syömishäiriössä.
VastaaPoistaTottahan tuo on että kun on ollut kuukausia miinuskaloreilla ja sitten alkoholi poistaa estot ja tahdonvoiman itsekkuriin, niin kyllähän keho haluaa syödä niin paljon kuin vaan käsiinsä saa. Toisaalta mulla tämä ongelma on ollut pahempi löysemmillä kuureilla kuin Cambridgella: niillä en jaksanut loppuaikoina edes kahta viikkoa ennen kuin tuli ahmimista, luultavasti syystä että hidas painonlasku oli niin epämotivoivaa ettei sitä jaksanut oikein välittää jos vähän olemattomia tuloksia tuhoaakin. Enpä ole vuosiin onnistunut olemaan 3 kk ilman repsahduksia, joten minusta tämä ei ole mitenkään huolestuttavaa tämä yksittäinen tapaus.
PoistaVarmasti ei mene ensi viikonloppu samaa rataa, ja tuskinpa edes enää koko sovitulla jäljellä olevalla dieetillä (16.8. asti). Kyllä se niin ankarasti harmitti kun vaaka näytti 70.2 kilon sijaan 73.5, että ei samaa halua ihan heti kokea.
Onneks se on vain yksi repsahdus kolmen kuukauden aikana! Itse olen lipsunut ruokavaliosta joka viikonloppu! ;D Nyt vaan tiukasti tästä päivästä eteenpäin. :) Tsemppiä!
VastaaPoistaJoo, lauantaina ja sunnuntaina oli vähän luovuttamisfiilis, kun mieli pyöritteli masentuneena sitä, että voi hitto, 3 kg lisää painoa, siihen menee mun tahdilla 6 viikkoa pudottaa. Mutta onnistuin vakuuttamaan itselleni, että siitä on varmasti osa pelkkää nestettä, ja oikeasti riittänee pari-kolme viikkoa että olen taas entisessä painossani. Tänään olikin sitten jo 73.5 kilon sijaan 71.2 kg vaa'an lukemat, mikä varmaan on aika oikea paino, koska kyllä niistä ahmimisista ja ryypingeistä sen verran kaloreita tuli että kilon verran on varmasti tullut oikeaa läskiä.
PoistaKyllä ihmisen järjestelmä on melkoinen aparaatti, jos onnistuu varastoimaan parin päivän mässyistä kokonaisen kilon ehtaa silavaa. Siis kilon! Se on kaksi puolen kilon voipakettia! Et edes syönyt niin paljon kaloreita mässyviikonloppuna. No, oli miten oli, sä haltsaat ton yhden repsahduksen mennen tullen. Muista sitä darraa niin ei tee heti mieli uudestaan. Tsemppiä!
PoistaHullua kyllä, minä nautin jollain kieroutuneella tavalla siitä darrastakin. Kaikki dramaattiset huipputuntemukset on hienoja, myös dramaattisen kamalat :D Onpahan vaihtelua arjen tasaiseen, usein ylijärkevään ja asialliseen mielentilaan.
PoistaTaisin kyllä valitettavasti onnistua syömään kaloreita sen verran reilusti että kilo läskiä on ihan mahdollinen. Sitähän sanotaan että pitää syödä 7000 kcal yli kulutuksen, jotta lihoisi kilon. Mulla perjantaina 4000 kcal ylittyi jo alkuillasta, sitten lauantaina vielä noin 4000 kcal ja sunnuntaina 3300 kcal. Kulutus on tässä säästöliekillä dieetillä ollessa ollut sellaista 1500 kcal / pv luokkaa.
Mutta kyllä tästä noustaan vielä, luovuttaa en aio!
Sulla on kyllä mahtava ote! Kylmän rauhallisesti vaan lasket kalorit,joilla elättäisi Ambomaalla kokonaisun suvun, ja toteat lakonisesti että joo, kyllä siitä kilon läskiä saa. :D
PoistaNautinnollisesta draamadarrastakaan en ollut osannut edes uneksia! Hyvä että kirjoitat tätä blogia, olet mainio!