Mañana: me, jotka aloitamme kaiken aina huomenna

Uudenvuoden vietin terveellisissä merkeissä. Outo aatto, ei kaljan kaljaa, vain itsetehtyä varsin terveellistä avokado-perunasalaattia ja soijanakkeja (täytyihän sitä perunasalaattia ja nakkia vegenäkin saada!). Seuraavana päivänä sienirisottoa ja salaattia pääruoaksi, ei herkkuja. No nythän tämä lähtee menemään hyvin tämä vuosi, ajattelin.

Paitsi että se seuraava päivä. Miten siinä taas kävikään. Illalla alkoi mieleen hiipiä, että onhan nämä nyt jotenkin vaillinaiset pyhät jos ei yhtään mitään hyvää saa. Kai minä nyt tämän kerran voisin ottaa jotain hyvää, ja aloittaa sitten vasta huomenna? Niin minä menin, ja ostin sixpackin isoja kaljoja, croissantteja, karkkia, perunalastuja, pakastepizzan, cokista. Ja söin ja join. Ja oli kivaa. Paitsi että seuraavana päivänä oli morkkis: miten nyt näin, mullahan oli niin mukava olo kun olin onnistunut olemaan uudenvuoden aatonkin kevyellä linjalla. Aloin jo epäillä että mulla on ehkä joku mielenterveyden häiriö, eihän tällainen impulssikontrollin puute aikuisella voi olla ihan normaalia. Bipolaarihäiriö, sekö se on? Vai tavallinen ahmimishäiriö vaan? Joka tapauksessa näytin olevani voimaton syömisen edessä ja se vitutti sen verran, että se tarvitsi lääkkeeksi ja vahvistukseksi oletukselle voimattomuudesta paljon mässyä lähi-Alepasta. Voinhan kuitenkin aloittaa huomenna, joten ei se haittaa mitään että nyt meni toinenkin päivä pipariksi.

Ymmärränpähän nyt ainakin yhden ns. henkisen opetuksen

Muistan kun joskus luin jostain kirjasta, että ihminen ei voi muuttaa käytöstään ellei hänen tietoisuudentilansa muutu. Että tulevat hetket ovat vain tämän hetken jatkumoa, enkä voi olettaa huomenna toimivani toisin kuin tänään ellei jotain olennaista muutu ajattelussani tai mielentilassani. Ajattelin sen lukiessani, että vittu mitä mystisluontoista hömppää: voinhan minä päättää senkin, että menen huomenna ruokakauppaan enkä vielä tänään, joten miten niin en voisi päättää että minä aloitan huomenna dieetin mutta en tänään!

Mutta nyt se on tullut totisesti kantapään kautta opittua, että huomenna on syvempikin tietoisuudentila, joka on itselleni hyvin ominainen ja estää onnistumista. Ongelma on se, että aina näyttäisi olevan olemassa se huomenna tai ensi viikolla, johon voin lykätä oikeasti aloittamista, jos vähääkään kyllästyttää tai tekee mieli jotain. Päätän kyllä tänään että huomenna, mutta huomenna on joku syy miksi itse asiassa aloitankin vasta huomenna: jääkiekon nuorten MM loppuottelut, pakkohan parit matsikaljat on saada; nyt on kyllä ollut niin stressaavaa töissä että tarvitsen palkkioksi herkkuja; ulkonakin on niin kylmä että mitään ei voi tehdä kuin nököttää sisällä ja sitä paitsi on luonnollista talvella kerätä energiaa varastoon joten eiköhän toimita kuten karhu talviuneen valmistautuessaan ja vähän syödä. 

Se huomenna ei koskaan tule, jolloin olisi varmaa että jokin syy ei taas lykkää aloitusta uuteen huomiseen. Se ei tule niin kauan kuin sallin itselleni sitä huomenna-ajattelua tässä hetkessä. Avain olisi estää se ensimmäinen siirtäminen huomiseen, totaalisesti saada estettyä itseltään asioiden lykkääminen. No, voin ainakin sanoa jo varsin syvästi ymmärtäväni, että tällä minun tavallani ei saavuta yhtään mitään mitä tavoittelee. Mutta silti tekisi mieli taas sanoa, että tänään haluaisin vielä juhlia elämää, ja ihan oikeasti, huomenna yrittää keksiä mitä voisin tehdä huomenna-ajattelulleni :D

Uudenvuoden aaton pöperöitä. Avokado-perunasalaattia granaatinsiemenillä ja soijanakkeja.



Kommentit

  1. ja vielä sekin kun huominen näyttää aina niin ruusuiselta ja silloin sitä pystyy vaikka mihin. kun aamu koittaa niin ajatus aivan eri..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Huvittavinta on ollut jos joskus olen ryypännyt ja mässännyt ihan urakalla, ja sitten kuvitellut että seuraavana krapula-aamunahan sitä olen kunnossa aloittamaan Uuden Askeettisen Elämän. No, niinhän siinä on käynyt että vaikka aamupäivästä on saattanut olla itserankaisuhenkinen morkkis, niin alkuillasta krapulapizza on tullut tilattua, ja sen jälkeenhän ei millään ole enää mitään väliä. Päätös uuden elämän alustahan tuli jo rikottua kuitenkin ;)

      Eikä sitä ilman krapulaakaan ole tosiaan sen motivoituneempi huomenna kuin tänäänkään, mikä juuri on se ongelma koko huomiseen lykkäämisen ajattelussa. Mikä sen muuttaisi, että jos tänään ei motivoi tarpeeksi, niin miksi huomenna motivoisi?

      Poista
  2. Mulla auttaa se, että pilkon asiat pienempiin paloihin. Teen tänään jonkun pikkujutun ja huomenna toisen pikkujutun, ei siis koskaan tarvitse aloittaa mitään massiivista ja yhtäkkiä niistä pikkujutuista tulee rutiini ja sitten saakin enemmän aikaan. Tietysti painonhallinta on aika kova urakka, jota on vaikea ajatella paloissa, mutta itselleni on tärkeintä että välillä saa sortua, ja sitten voi taas palata.

    Itselläni on omassa elämänhallinssa kaksi kompastukiveä, siivoaminen ja syöminen. Toista liian vähän ja toista on taas liikaa. Ennen halusin aina siivota koko huushollin kerralla, ja ainahan se jäi huomiseen, koska ajatuskin ahdisti. Nyt teen jotain pientä joka päivä, ei ahdista niin paljon. Syömisen kanssa on vaikeampaa, mutta yritän siinäkin ajatella enemmän pieniä muutoksia ja parempaa kokonaisuutta, kun täydellistä muutosta nyt heti... tai siis huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muuten taisin saada aika lopullisesti ratkaistua tuon siivousongelman sen kesällä tekemäni KonMari raivauksen myötä. Mulla oli tuota samaa ongelmaa, että tuli kerättyä sotkua, ja sitten ahdisti se että täytyisi raivata se koko sotku kerralla, valtava urakka. Niin isoa urakkaa mieluummin lykkäsi milloin milläkin tekosyyllä: ei tänään, töissä kova päivä, tai ei tänään, on vähän outo olo ja päätä särkee... KonMarin myötä vähensin tavaraa kämpässäni radikaalisti, ja kaikella on oma paikka, ja ei ole ollenkaan niin iso homma viikkosiivous.

      Syömisen suhteen en ole vielä oikein onnistunut. Mulla ongelma on liiallinen lepsuus: jos minä ajattelen, että joku pieni muutos vaan, niin huomaamattani otan sen takaisin muulla syömisellä. Esim. jos päätän että ei nyt lainkaan kaljaa, niin kuukauden päästä ihmettelen että en ole grammaakaan laihtunut, ja sitten jos alan kirjata taas kaloreita, niin huomaan että joo, kaljan jätettyäni olen alkanut mässätä jälkiruokia ja energiajuomia kaksin käsin.

      Minulle paras on lopulta ollut se tylsä ja vanhanaikainen kalorilaskenta vaan, mutta toisaalta ei sekään kovin hyvä, koska on liikaa päiviä joina en jaksa vaan välittää, vaan ajattelen että huomenna tai ensi viikolla aloitan alusta, joten ihan sama jos tänään jätän kalorit kirjaamatta ja syön mitä haluan. Motivaation puutehan se pääongelma on varmaan - en halua laihtumista tarpeeksi että olisin valmis kestämään juuri yhtään epämukavuutta sen takia. Esim palkkani tienatakseni olen valmis sietämään todella paljon enemmän, koska arvomaailmassani elatuksensa tienaaminen on tärkeää, se miltä näyttää taas ei niin kovin.

      Poista
  3. Totta muuten tuo, että se uusi elämä ei ala niin kauan kuin takertuu huomenna-ajatteluun. Huomenna, aamulla, maanantaina, ensi kuun alusta. Mä aloitin ruokavalion muuttamisen terveelliseksi ja liikkumisen yhden tammikuun loppupuolella torstaina noin klo 17. En seuraavana aamuna, seuraavan viikon tai seuraavan kuun alusta. 15 kg on pysynyt poissa. Jeah! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon juuri minun täytyisi nyt pystyä. Ymmärrän sen, että pitäisi, mutta taas tänään sorruin siihen, että koska nuorten jääkiekon MM Venäjä-Suomi, niin ei nyt tänään, vaan HUOMENNA... Kuitenkin jos lähden tälle linjalle, aina on muita syitä miksi huomenna taas täytyy lykätä huomiseen.

      Poista
  4. Eikös se ole ihan luonnollista lykätä sellaista, mitä ei oikeasti haluaisi käytännössä toimeenpanna? Tyhmähän sitä olisi, jos ilakoiden lähtisi saman tien itseään kiduttamaan. Ehkä onnen avain piileekin siinä, että onnistuu jollain (kepuli)konstilla tekemään tavoitteeseen johtavasta toiminnasta jo itsessään miellyttävää? Emmää mitään tiedä, kunhan heittelen ajatuksia ilmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin hyvä jos voisi. Vaikea vaan kuvitella miten esim. laihduttamisesta voi tehdä miellyttävää. Siedettävää, ehkä, miellyttävää - sitä vähän epäilen. Työn kanssa sama juttu, inhoan sitä eikä siitä saa miellyttävää millään, mutta toisaalta siihen on korkeampi motivaatio pakottaa itsensä, koska en halua köyhäilemään tuille, mikä olisi seuraus jos ei onnistuisi pakottamaan itseään tekemään työtä. Laihduttamiseen ei ole riittävää motivaatiota pakottaakaan itseään.

      Poista
  5. Luin Maanantaisoturit kirjasta ajatuksen, joka on varmaan ihan totta. Eli varsinkin naisilla on tapana aina ajatella tunteilla,että miltä nyt TUNTUU. Pitäisi tehdä päätös (menen tänään salille) ja sen jälkeen työntää kaikki tuntemukset asian suhteen syrjään. Sinne mennään, tuntui miltä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on hyvin intuitiivisena ihmisenä ihan elämänasenne tehdä sen mukaan miltä tuntuu. Aina kun olen poikennut tästä, on tullut paskaa jälkeä.

      Nuorempana tein sitä paljonkin, koska pidin intuitiivisyyttä jotenkin halveksittavana ja ihailin järkiperäisiä ihmisiä. Valitsin koko ammattinikin järjellä, intuitiota halveksien, ja naureskelin muita naisihmisiä jotka menee jonnekin pienipalkkaisille aloille siksi kun he tykkää niistä aloista. No, on se tullut kantapään kautta opittua että aika hiton ankeaa se on tehdä työtä joka ei mitenkään kiinnosta, silti vaikka olisikin hyvä palkka... Nykyisin kadehdin niitä ennen nauramiani kutsumusammatin valitsijoita.

      Että joo, tuo on keino mitä en aio ikinä enää tehdä, eli pakottaa itseäni syvimpiä sisäisiä tuntojani vastaan. Pinnallinen mielen narina on eri juttu, sellainen valitus "en mä jaksaisi, byäääh", sitä vastaan voin kyllä tehdä, mutta jos on syvä intuitio että ei, tämä ei ole minun juttu, niin sitä kunnioitan.

      Poista
  6. Tietoisuudessasi haluat "juhlia elämää", ja se tarkoittaa sinulle kaljaa ja mässyä.

    Kaupassa käyminen ei liene monillakaan niin latautunutta toimintaa, joten hyvinkin voi päättää, että käy huomenna kaupassa. Mutta kun näet terveellisyyden jonain kituuttamisena, haluat välttää sitä, ja siksi aloittaminen huomenna tuskin onnistuu, koska tietoisuutesi on edelleen sama.

    YKsi vaihtoehto olisi hyväksyä mässyt, katkaista ne mahdollisimman lyhyeen ja palata terveellisille linjoille nopeasti. Ikään kun integroida saavuttamatonta ihannetta tai tavoitetta siihen, miten nyt todellisuudessa ilmeisesti aina toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota olen yrittänyt, mutta minulla mässy ei tahdo aina oikein katketa, vaan jää päälle viikoksi-pariksi. Jotenkin kun sille antaa periksi, niin siitä tulee sellainen mieliala että vielä yksi päivä, sitten ihan varmasti lopetan. Mutta ei se niin vaan lopukaan. Toinen juttu on, että sitten kun on muutaman päivän mässännyt, terveellinen hyväkin ruoka tuntuu tympeältä eikä maistu eikä vie nälkää.

      Poista
  7. Anonyymi klo 11.28 jatkaa:

    Unohtui vielä sanoa, että olen aina ihaillut näitä kunnon ruokiasi. Olet tosi hyvä ruoanlaittaja. Tuokin perunasalaatti vaikuttaa niin ihanalta. Teenkin itse tänään hieman erilaisen perunasalaatin.

    Eli sitäkin suuremmalla syyllä ihmetyttää, että koet jääväsi paitsi jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten jännä, että ne ruoat mitä haluan mässätä ylenmäärin, ei ole mielestäni edes hyviä. Silti niihin vain tulee ajoittain himo ja sitten kun alkaa syödä, menee ihan tolkuttomasti, eikä terveellisempi ruoka maistu, ei vaikka maun puolesta se olisi minusta paljon parempaakin kuin se mässy.

      Kummallista on myös se että nuo kaudet iskevät ajoittain. Voin syödä viikkoja terveellisesti ja oikeasti nauttia siitä. Minä rakastan ruoan laittamista ja nautin ainakin kohtuuterveellisen ruoan mauista (kunhan nyt ei mihinkään totaalirasvattomalle itulinjalle mennä). Tuollaisella "hyvällä" kaudella ihmettelen, että miten koskaan olen vaihtanut tällaista nautiskelua johonkin suklaapatukoilla, karjalanpiirakoilla, leipäjuustolla ja kekseillä elämiseen. Mutta sitten joku päivä vaan herään aamulla ja tekee mieli sitä mässyä, ja kun sitä alkaa mennä, ainoastaan sitä tekee mieli, ja yleensä päiväkausia putkeen ei maistu mikään muu.

      Poista

Lähetä kommentti