Vanhaa juoppoa huvittaa terveyshifistely
Kauheasti nykyään kuulee juttua kaikenlaisesta, mitä ihmiset tekevät varjellakseen terveyttään. Oppisuuntia siinä, mitä pitäisi tehdä, on toki monia, mutta huomattavan monella on joitain erityisjuttuja joita noudattavat. Yhden mielestä hiilihydraatit on kaiken pahan alku ja juuri, jonkun toisen mielestä tyydyttyneet rasvat. Jonkun mielestä pitää syödä tiettyjä superfoodeja, että on energinen ja terveys säilyy, monet taas vannovat tietynlaisten liikuntamuotojen nimeen.
Ihan kuin ihmisen keho olisi jokin herkkä ja särkyvä kone, jota pitää silkkihansikkain kohdella, että se pysyy ehjänä. Itse en oikein usko tähän kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että olen itse suurimman osan aikuisikääni ollut äärimmäisen epäterveellisesti elävä alkoholin suurkuluttaja, enkä ole saanut siitä mitään sairauksia tai vaivoja. Enkä ole edes harvinainen ihmetapaus, sillä tiedän paljonkin kaltaisiani.
Toinen juttu on tieto siitä, millaisissa oloissa ihminen on historiansa aikana lajina kehittynyt ja pärjännyt. Kyllä olisi ihmislajin tie evoluutiossa katkennut jo ajat sitten, jos kroppa tarvisi superfoodeja tai juuri tietynlaista optimoitua proteiini-hiilari-rasvasuhdetta tai juuri oikeanlaista liikuntaa. Käytännössä tiedetään, että erilaisilla seuduilla ihmisyhteisöllä on ollut hyvin erilaisia ruokavalioita, ja hyvin monenlaisilla perinneruokavalioilla ihmiset ovat voineet varsin hyvin ravinnon puolesta. Minä luulen, että keho on paljon sopeutuvaisempi ja kestävämpi kuin nykyään uskotaan yleensä.
Toki, sairauskin voi kenellä tahansa meistä olla nurkan takana, mutta mitä olen itse seuraillut asioita, niin se kuka sairastuu, ainakin mitä vakaviin sairauksiin tulee, näyttää pääosin olevan lähinnä tuurijuttu (tuuriin lasketaan onni tai epäonni geeniarpajaisissa), eikä siinä kauheasti vaikuta onko hifistellyt ruoan ja liikunnan kanssa vai ei. Tiettyjä selkeitä yhteyksiä elintapojen ja sairauksien välillä toki tiedetään kuten että tupakointi lisää merkittävästi keuhkosyövän riskiä, mutta itse en ainakaan jaksa terveellisestä syömisestä kauheasti stressata, kun kerran näyttää että epäterveellisesti eläen voi elää terveenä ja taas ääriterveellisesti eläväkin voi sairastua. Ja elämä ainakin kohtuu paheellisesti vaan on niin paljon mukavampaa :D
Sanoo Plussis, jonka vaalean leivän sekä makeiden jälkiruokien mussuttamista tänään töissä eräs terveystietoinen arvosteli. En viitsinyt sanoa että kyllä se vehnäleipä on kuule pieni paha ihmiselle joka on yli 10 vuotta elänyt keskikaljalla, cokiksella, lihapiirakoilla, suklaalla ja pizzoilla ;)
Ihan kuin ihmisen keho olisi jokin herkkä ja särkyvä kone, jota pitää silkkihansikkain kohdella, että se pysyy ehjänä. Itse en oikein usko tähän kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että olen itse suurimman osan aikuisikääni ollut äärimmäisen epäterveellisesti elävä alkoholin suurkuluttaja, enkä ole saanut siitä mitään sairauksia tai vaivoja. Enkä ole edes harvinainen ihmetapaus, sillä tiedän paljonkin kaltaisiani.
Toinen juttu on tieto siitä, millaisissa oloissa ihminen on historiansa aikana lajina kehittynyt ja pärjännyt. Kyllä olisi ihmislajin tie evoluutiossa katkennut jo ajat sitten, jos kroppa tarvisi superfoodeja tai juuri tietynlaista optimoitua proteiini-hiilari-rasvasuhdetta tai juuri oikeanlaista liikuntaa. Käytännössä tiedetään, että erilaisilla seuduilla ihmisyhteisöllä on ollut hyvin erilaisia ruokavalioita, ja hyvin monenlaisilla perinneruokavalioilla ihmiset ovat voineet varsin hyvin ravinnon puolesta. Minä luulen, että keho on paljon sopeutuvaisempi ja kestävämpi kuin nykyään uskotaan yleensä.
Toki, sairauskin voi kenellä tahansa meistä olla nurkan takana, mutta mitä olen itse seuraillut asioita, niin se kuka sairastuu, ainakin mitä vakaviin sairauksiin tulee, näyttää pääosin olevan lähinnä tuurijuttu (tuuriin lasketaan onni tai epäonni geeniarpajaisissa), eikä siinä kauheasti vaikuta onko hifistellyt ruoan ja liikunnan kanssa vai ei. Tiettyjä selkeitä yhteyksiä elintapojen ja sairauksien välillä toki tiedetään kuten että tupakointi lisää merkittävästi keuhkosyövän riskiä, mutta itse en ainakaan jaksa terveellisestä syömisestä kauheasti stressata, kun kerran näyttää että epäterveellisesti eläen voi elää terveenä ja taas ääriterveellisesti eläväkin voi sairastua. Ja elämä ainakin kohtuu paheellisesti vaan on niin paljon mukavampaa :D
Sanoo Plussis, jonka vaalean leivän sekä makeiden jälkiruokien mussuttamista tänään töissä eräs terveystietoinen arvosteli. En viitsinyt sanoa että kyllä se vehnäleipä on kuule pieni paha ihmiselle joka on yli 10 vuotta elänyt keskikaljalla, cokiksella, lihapiirakoilla, suklaalla ja pizzoilla ;)
 |
| No thanks, mulle ei smoothieita eikä epämääräisiä eksoottisia superruokia! |
Jos meillä Suomessa ei kasvaisi metsässä mustikoita,puolukoita,karpaloita ym. niin jopa ne olisikin suurinta superfuudia tällä hetkellä.Onhan niistäkin tehty jauheita ja pillereitä mutta se ei ole niin muodikasta kuin acai,-ja goijinmarjat ja mitä näitä nyt on.Yhtä superfuudia on kun ostat kaupan pakastealtaasta marjapussin.
VastaaPoistaTotta! Aika monet luonnolliset ruoka-aineet luonnonmukaisessa muodossaan taitavat olla terveellisiä superfoodeja. Nytkin täällä osa ravitsemusasiantuntijoista intoilee perinteisestä Itämeren ruokavaliosta, miten terveellinen se on, ja mitä terveyshyötyjä tulisi jos ihmiset palaisivat syömään niin. Kuitenkin kyseessä on simppeli Itämeren rannikkoseutujen asukkaiden vuosisatoja syömä ruoka, niin arkinen kuin olla voi. Sama koskee Välimeren ruokavaliota, sekin on ollut niiden seutujen köyhien tavallista arkiruokaa, ei mitään hienoa. Kasvispainotteista, koska ihmisillä ei yleensä ole ollut varaa syödä useinkaan lihaa.
PoistaHuvittavinta on, että esim. mustikoitakin myydään luontaistuotekaupassa pillerinä. Olen nähnyt sellaisia markkinoitavan hämäränäön ongelmiin. Epäilen vaan, että olisi terveellisempää syödä ne mustikat sellaisenaan, ilman että ne on ties miten prosessoitu kapselimuotoon.
Tässä on tullut kokeiltua kaikenlaisia vitamiini-hivenainekomboja ilman minkäänlaisia havaittavia tuloksia, mut sitten yllätyin eräästä omega-3-valmisteesta. Ellen nyt ihan hulluksi ole tullut, niin se tekee jotenkin naamanahasta joustavamman ja limakalvoista kosteampia. Silmätipatkin jäi tarpeettomiksi. Voiko tää olla totta? Vai hourailenko vain vaihdevuosien hormonimylläkässä, hih?
VastaaPoistaHyvä jos on auttanut ja auttaa :)
PoistaItse jossain vaiheessa myös kokeilin tuota Omega-3:a, D-vitamiinia ja monivitamiineja kaamosväsymysongelmiin, mutta itselläni ne eivät hyödyttäneet mitään havaittavaa. Sitten kun vielä luin, että Omega-3-lisillä on riskinsäkin eikä niitä enää suositella lisiksi muuta kuin tietyille sydänsairauksien riskiryhmille, niin jätin lisät jatkossa ostamatta. Mutta tosiaan, selkeään terveysongelmaan voin kyllä minäkin jotain siihen mahdollisesti auttavaa ravinnelisää kokeilla, eihän siinä mene kuin pieni määrä rahaa jos ei sitten toimikaan.
Tämä kirjoitus on niin totta. Tuntuu, että syömisestä on tullut ihmisille eräänlainen harrastus, tai tapa kontrolloida pakkomielteenomaisesti edes omaa ja tuttavien ruokavaliota, kun muuhun ei kaoottisessa maailmassa pysty vaikuttamaan.
VastaaPoistaOma äitini kuului varhaisiin terveysruokaintoilijoihin, margariinia ei voinut syödä ja oli raakakakkua ja nokkosteetä ja vehnänorasmehua... ja silti äiti menehtyi nelikymppisenä aivoverenvuotoon. Tästä viisastuneena ajattelen, että parempi syödä niin, että mahdollisesti lyhyestä elämästään edes nauttii täysillä. Viiniä, pastaa ja suklaakakkua tänne, kiitos.
Sama! Tuo on myös oma havaintoni mitä olen seurannut ihmisiä joita ympärillään näkee ja joista toisten kautta kuulee, että vaikka kuinka söisi terveellisesti, voi tulla syöpä tai aivoverenvuoto tai olla vaan yleisesti ikuisesti epämääräisen kipeä. Itse asiassa joskus tuntuu, että eniten niitä joita aina vaivaa joku, on niissä jotka syövät hyvin terveellisesti ja usein vielä lisäksi erilaisia ravintolisiä, superfoodeja tms. Mikä on sitten syy ja mikä seuraus, sitä on vaikea sanoa, mutta selvästikään useimpia se terveysintoilu ei auta, jos aina vaan jatkuu sama valitus että aina kolottaa jostain, tai sydän tykyttää kummallisesti, tai on kummallista väsymystä...
PoistaSiksi minäkin ihan tietoisesti valitsen sen, että nautin mieluummin ehkä vähän lyhyemmästä elämästä täysillä kuin pyrin maksimoimaan terveyttäni tavoilla jotka eivät ole nautinnollisia. Ehkä sellaisen ääriankean dieetin idea onkin, että vaikkei nyt välttämättä pitkään eläisikään, niin se elämä tuntuu julmetun pitkältä, kun on niin ankeaa :D Mutta minä en halua, mieluummin lyhyt elämä ja hauskaa.
Tuosta vehnänoraasta tuli mieleen eräs sukulaisnainen, joka on terveysintoilijoita. Hänelle lääkäri kerran sanoi että on kolesteroli vähän korkealla, ja mitä teki tämä nainen? Alkoi ruokavaliolle johon kuului vain vehnänorasmehua, papuja, kerran VUODESSA 1 peruna (mahtoi sen nauttiminen olla juhlahetki) raakakasviksia, ja marjoja. No joo kolesteroli laski, mutta nykyisin on ties mitä vaivoja. Esim. häntä huimaa usein, ja siihen auttaa jos hän ottaa taskusta sokeripalan. Eli ilmeisesti verensokeri on liian alhaalla, eikä tuo äärimmäisen vähäkalorinen ja hiilariton ruokavalio välttämättä ole ollenkaan hyväksi. Mutta ei, sokeri, vilja, riisi on pahapaha, niitä ei voi syödä, ei ikinä!
Voi apua tuota vehnänorasdieettiä! Kyllähän tuollaisella kitukuurilla tehokkaasti saa kroppansa sekaisin. Viime aikoina olen kuullut useammalta tiukkaan paleoon siirtyneiltä ystäviltäni, että pidemmän päälle (yli vuosi siis) ruokavalio on laukaissut erilaisia kroonisia vaivoja ja moni on sittemmin vaihtanut takaisin normaaliin sekaruokaan. Blogeissakin on tullut tätä vastaan, esim. täällä on hyvä kirjoitus siitä, miten tuo hiilarittomuuspropaganda on aivopessyt ihmisiä niin vahvasti, että ravitsemukseen perehtynyt ihminenkään ei ymmärrä kehon hätähuutoja ennen kuin on liian myöhäistä. Ajatellaan vain, että enhän minä voi olla sairas, kun syön näin terveellisesti!
PoistaNiin joo, se linkki :D
Poistahttp://monkeyfood.net/2013/08/14/rakas-kilpirauhaseni/
Samaa on tullut havaittua esim. työn kautta tutuissa ja sukulaisissa, että karppaus- ja paleovillityksestä on palailtu vaivihkaa tavallisempaan syömiseen, silti vaikka alkuun niin ylistettiin miten hyvää se uusi dieetti tekee ja olo on ihan erilainen kuin ennen.
PoistaKirjoituksessa oli vähän yksioikoinen näkökulma. Olin niin ikään alkoholin suurkuluttaja 20 vuotta. Nyt kun olen rauhoittunut sen kanssa, nivelreumani voi hirveän paljon paremmin. En osaa sanoa puhkesiko se ryyppäämisen takia, ehkä, ehkä ei. En pidä kysymystä omalta kohdaltani kovin olennaisena. Joka tapauksessa huomaan nyt voivani sekä fyysisesti että psyykkisesti ihan eri lailla kun ennen. Oman kokemukseni mukaan ihmisen elimistö todella on kuin herkkä ja särkyvä kone, jota täytyy kohdella kauniisti, että se pysyy ehjänä. Makeaa tulee vieläkin joskus viikonloppuisin vedettyä monen ihmisen edestä, mutta nykyisin pyrin enemmän kohtuuteen ja tahdon kuunnella kehoani, koska olen nähnyt, mitä terveyden menettämisestä seuraa. En ymmärrä mitä pahaa siinä on. Superfoodin syöminenkään ei tee ihmisestä neuroottista hifistelijää, vaan asiassa on nyansseja.
VastaaPoistaJoo, tiedän että on nyansseja, en luule että jokainen vaikka gojimarjoja ostava on ortorektikko tai muu neuroottinen terveyssyöjä.
PoistaJotenkin vaan on törmännyt kovin usein tuohon yllä "paivi"n kirjoittamaan asiaan, että syömisestä on aika monelle tullut jonkinlainen harrastus, tai jossain tapauksissa sanoisin jopa uskonto, jolla pyritään saamaan kontrollin tunnetta elämän kaoottisuuteen. Se on epätoivoista, koska teitpä mitä vaan, kroppa kuitenkin vähitellen rapistuu ja lopulta kuolee. Ehkä sitä voi vähän hidastaa, en sitä väitä etteikö voisi.
Ja jokaisella on tietysti täysi oikeus päättää miten valitsee, enkä ainakaan minä ole niitä jotka päin näköä nauraa ihmisten ruokavalintoja. Sieltä toiselta puolelta sitten onkin saanut kuulla itse opettavaisia ja ylhäältä päin annettuja saarnoja siitä miten pahoja on milloin mitkäkin ruoka-aineet ja miten pitäisi syödä sitä ja tätä. Jotkut näistä on aika äärimmäisiä, kerran esim. eräs äitini ystävä paasasi ihan hulluna miten kaikki ruoka pitäisi syödä soseutettuna. Sillä kertaa menin kommentoimaan että eiköhän ihmisillä ole sitä varten hampaat ja vatsahapot, että soseuttamaton ruokakin saadaan käsiteltyä ihan hyvin, mutta huomasin että uskonkiihkoisten kanssa keskustelu ei ole kovin hedelmällistä. Nykyisin tuollaisille sanon yleensä vain jotain tyyliin: "Ahaa, mielenkiintoista" ;)
Minä tulin Etelästä Itä-Suomeen miehen perässä ja ensimmäinen järkytys oli se,että tähän sukuun tullessa ei ole tietoakaan pitkistä illanistujaisista ja satika siitä, että ravintolaan mentäisiin syömään.Ja vielä hullummalta tuntuisi se,että kotiin voisi tilata pizzoja ja kepappeja!Ravintolakulttuuri kuuluu minun mielestäni osaksi sivistystä ja pöydän ääressä istuminen pitkien illallisien merkeissä.Voi mikä järkytys se olikaan kun tätä ei ainakaan tässä nykyisessä piirissäni ymmärretä lainkaan.Nää "Tyypit"syö kerran päivässä hemmetin rasvasta ja suolasta ruokaa mutta siihen se jääkin.Aaamupala koostuu puurosta ja lounaalla syödyn rasvasuolapaukun lisäksi ei muuta syödä.Ja kaikki nämä mieheni tähän astisista sukulaisista ovat eläneet järestäen yli 90-vuotiaiksi...
VastaaPoistaMinun vanhempani syövät tuolla tavalla suunnilleen. Aaamulla puuroa, lounaaksi pääosin lihasta ja perunasta koostuvaa rasvaista ruokaa, iltapäiväkahvilla pullanviipale ja iltapalaksi ehkä pari voileipää. Kasviksia eivät juuri syö, mitä nyt omenan tai banaanin joskus. Nyt 70-vuotiaana ovat edelleen terveitä ja hyväkuntoisia, kummallakaan ei edes mitään pitkäaikaissairauksia tai lääkityksiä. Äiti nyt on ollut tosin lihava lasten saamisesta asti, mutta ei sekään ole menoa haitannut. Isä on aina ollut hoikka samalla syömisellä.
PoistaNo kylläpä täällä veisataan samaa virttä: ). Ei esim. D-vitamiinin puute välttämättä tunnukaan miltään, niin kun ei monen muunkaan, jos on tottunut vajeeseen. Olohan on ihan "normaali", vaikka ei välitä siitä onko ravinteet ja elintavat missä jamassa. Niin kun sulla kun verenpaine suhisee korvissa ja monilla jotka ovat aina väsyneitä, ei jaksa lähteä mihinkään vaan mieluummin mussuttaa kotona lohtusyömistä. Fakta on kuitenkin, että D:n puute pitemmän päälle yhdistetään suunnilleen kaikkiin elintasosairauksiin tutkimusten mukaan. Flunssat, ihottumat, masennukset jne. ovat pitkälle kiinni jatkuvasta ravinteiden vajeesta. Länsimainen ihminen syö ja syö ja saa kuitenkin ihan liian vähän ravinteita eli täällä lihavat kuolee nälkään. Ihmisen elinikä on noussut mutta TERVE ikä on koko ajan laskenut. Odotettavissa on pitkä sairas matka vanhuuteen.
VastaaPoistaEi se vaan minulla ainakaan ole mitenkään oloa parantanut kun jossain vaiheessa kokeilin syödä monivitamiinia ja rasvahappolisiä...
PoistaTuo verenpaine mulla liittyy lähinnä kausiin jolloin olen juonut useamman päivän liikaa alkoholia. Muulloin mulla on ihmeen vähän vaivoja sikseen että tosiaan olen suuren osan elämästäni elänyt jopa aika äärimmäisen epäterveellisesti. En kärsi esim. epämääräisistä selkä-, niska- tai pääkivuista joita ihmiset töissä valittelee juuri koskaan. Talvisin haluan nukkua paljon, mutta ei siihen ainakaan D-vitamiini mitenkään auttanut kun yhtenä vuonna kokeilin. Nykyisin vaan hyväksyn että talviunet meikäläilnen tarvii :D
Itsekin oon miettiny, että miten ennen vanhaa esim. Suomessa on selvitty, jos nykyään tarvitaan kaiken maailman macajauheita ja spirulinaa, että selviäisi esim. työpäivistä, jotka harvoin nykyään on fyysisesti niin raskaita kuin ennen :D Mulle moni on sanonu, että hui kuinka sä syöt puuroa, siinä on niin paljon hiilihydraatteja ja viljakin on pahasta. Mietinpähä vaan, että oma ylipainoni ei ainakaan puuron syönnistä johdu ja luulisin, että harva muukaan on puurosta paisunu :D
VastaaPoista