Frii-kanavalta tuli äsken "Laihduttaminen on helppoa"
Katsoikohan kukaan muu juuri äsken otsikossa mainittua dokumenttia, jonka idea on se, että langanlaiha ja kuntoilupakkomielteinen brittitoimittaja päättää lihottaa itseään 20 kg, jotta voi sitten näyttää kaikille läskeille kuinka helppoa on laihtua (infoa ohjelmasta Iltasanomista)? Tässä ensimmäisessä osassa näytettiin se, miten tämä nainen vaivalla lihotti itseään 20 kg 3 kuukaudessa. Ensi viikolla tulee laihdutusosuus.
Olipahan pitkästä aikaa oikein kunnolla ärsyttävä akka ja ohjelma. Siinä se kuivikas kuikelo, joka itse
oli yrittäjä, sanoi ettei ikinä palkkaisi ylipainoista ihmistä, ja joka käänteessä julmasti irvi ylipainoisia. Sitten kun alkoi vähän saada itseään lihotettua, syytti vielä lihavia ihmisiä siitä, että nämä lihavat muka ovat pakottaneet hänet siihen ahmimiseen jota hänen tarvitsi harrastaa lihoakseen. "I hate fat people, they made me do this", itki edelleen muuten kuikelo täti, mutta nyt pienellä pömppömahalla varustettuna. Lopussa olleessa lääkärintarkastuksessa todettiin, että siinä +20 kg painossaankin hän oli päässyt vasta normaalipainon ylärajoille, ja siihen verrattuna kohkaaminen siitä miten ällöttävän näköinen hän on ja miten raskasta on olla, tuntui älyttömältä ja meitä vähän enemmänkin ylipainoisia loukkaavalta. Sanoi mm. tv:tä varten meikkiin mennessään itku kurkussa, että hänestä tuntuu kuin meikkejä siveltäisiin sian naamaan, kun hän on läskinä mielestään niin ruma (minusta kyllä näytti naamasta paljon nuoremmalta lihoneena, vaikka vähän kaksoisleukaa olikin).
Sekin ärsytti, kun tämä kovapintainen nainen, joka katsoi oikeudekseen haukkua muita päin näköä, sitten purskahti itkuun jossain mäkkärissä kun näki pari ylipainoista teiniä. Ei taida ymmärtää, että kyllä ne aikuiset ylipainoisetkin on yhtä lailla ihmisiä, ja heitäkin kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa. Mutta ilmeisesti se myötätunto loppuu veitsellä leikaten täysi-ikäisyyden rajoille. No, kyllähän siinä sitten selvisi psykologin vastaanotolla syitäkin tämän naisen kovuudelle: epilepsian takia "vahvuuteen sairastuminen", elämän kontrolloiminen syömisen ja kuntoilun avulla koska sairautta ei voinut kontrolloida. Että siinä mielessä myös hän ansaitsee myötätuntoa, kuten jokainen ihminen. Mutta esim. esimiehenä varmasti ihan kammottava tyyppi.
Ensi viikolla tulee sitten uusi jakso laihduttamisesta. Mutta eipä taida kauheasti todistaa mitään, jos ja epäilemättä kun, tämä nainen pääsee taas normaalipainoon nopeasti. Näin väitän seuraavista syistä. Ensinnäkin, hän on selvästi luonteeltaan kurinalainen kontrollifriikki. Hänen luonteelleen raskas syöminen ja liikkumattomuus on epänormaalia, ja hänelle lienee vain helpotus päästä entisiin tapoihinsa kuurin jälkeen. Muilla lihavilla asia on toisin: meille mättäminen ja liikunnan karttaminen on normaalitila, ja muutokset siitä epämiellyttäviä. Toinen juttu on, että usein ihmisen ensimmäinen painonpudotus on aika helppo. Muistan itsekin, kun opiskelijana erityisen kostean juhlimis- ja krapularuokakauden jälkeen totesin että vähän alkoi makkaraa muodostua vatsalle istuessa, niin ongelma hoitui kuin itsestään sillä, että päätti käydä juhlimassa vain 2 kertaa viikossa 3:n sijaan eikä ihan joka päivä syödä pizzaa tai hampurilaista. Eipä auta nykyisin, vanhana jojoilijana, moiset keinot, vaan voi käydä jopa niin että niinkään rajoittavalla ruokavaliolla kuin paleodieetti, paino ei vaan putoa. Sitten on myös esim. suolistobakteeri- ja aineenvaihdunta-asiat, joista ravitsemusterapeutti minulle puhui. Lihavuus muuttaa suolistoflooraa lihavuutta suosivaan suuntaan, samoin kropan aineenvaihdunta varsinkin keskivartalolihavilla muuttuu metabolisen oireyhtymän suuntaan, jolloin laihtuminen oikeasti on vaikeampaa kuin tuollaisella vain hetken vähän pyöreänä olleella kuin ohjelman toimittaja. Mutta odotetaan "innolla" ensi viikon jaksoa, kun tuo täti pääsee näyttämään meille laiskoille läskeille, miten kaikki on itsestä kiinni...
 |
| Toimittaja alussa |
oli yrittäjä, sanoi ettei ikinä palkkaisi ylipainoista ihmistä, ja joka käänteessä julmasti irvi ylipainoisia. Sitten kun alkoi vähän saada itseään lihotettua, syytti vielä lihavia ihmisiä siitä, että nämä lihavat muka ovat pakottaneet hänet siihen ahmimiseen jota hänen tarvitsi harrastaa lihoakseen. "I hate fat people, they made me do this", itki edelleen muuten kuikelo täti, mutta nyt pienellä pömppömahalla varustettuna. Lopussa olleessa lääkärintarkastuksessa todettiin, että siinä +20 kg painossaankin hän oli päässyt vasta normaalipainon ylärajoille, ja siihen verrattuna kohkaaminen siitä miten ällöttävän näköinen hän on ja miten raskasta on olla, tuntui älyttömältä ja meitä vähän enemmänkin ylipainoisia loukkaavalta. Sanoi mm. tv:tä varten meikkiin mennessään itku kurkussa, että hänestä tuntuu kuin meikkejä siveltäisiin sian naamaan, kun hän on läskinä mielestään niin ruma (minusta kyllä näytti naamasta paljon nuoremmalta lihoneena, vaikka vähän kaksoisleukaa olikin).
Sekin ärsytti, kun tämä kovapintainen nainen, joka katsoi oikeudekseen haukkua muita päin näköä, sitten purskahti itkuun jossain mäkkärissä kun näki pari ylipainoista teiniä. Ei taida ymmärtää, että kyllä ne aikuiset ylipainoisetkin on yhtä lailla ihmisiä, ja heitäkin kohtaan pitäisi tuntea myötätuntoa. Mutta ilmeisesti se myötätunto loppuu veitsellä leikaten täysi-ikäisyyden rajoille. No, kyllähän siinä sitten selvisi psykologin vastaanotolla syitäkin tämän naisen kovuudelle: epilepsian takia "vahvuuteen sairastuminen", elämän kontrolloiminen syömisen ja kuntoilun avulla koska sairautta ei voinut kontrolloida. Että siinä mielessä myös hän ansaitsee myötätuntoa, kuten jokainen ihminen. Mutta esim. esimiehenä varmasti ihan kammottava tyyppi.
 |
| No onhan se jonkinlaisen pikku kaljamahanpoikasen saanut kehitettyä... |
Apua! Ihan kamalan kuuloinen ohjelma ja ihminen! Niinkuin itse tossa totesit: tottakai laihtuminen jo ennestään laihalle on helppoa, mutta toisin se meillä herkkuperseillä on kun se on se mieli mikä sanoo että: "Suklaa on paljon parempaa kuin kevyt olo!". Oikein puistattaa ajatus koko muijasta! Viitsii edes tehdä tuollaista ohjelmaa. :| Hyi.
VastaaPoistaTerkuin: Sanna
http://pudotus.blogspot.fi
Joo, tyypin totaalinen ymmärtämättömyys keskivertoa ylipainoista kohtaan tuli esiin siinä, että kun hän ei meinannut millään saada itseään lihomaan, niin personal trainer pisti hänet syömään valtavia määriä rasvaista ruokaa 2 tunnin välein. Ja sitten tämä toimittaja antoi ymmärtää, että hän tosiaan kuvittelee että jokainen ylipainoinen mättää sillä tavalla pelkkää herkkua naamaan. Tosiasiassa useimmat kerää ne kilot vuosien ja jopa vuosikymmenten aikana vain melko pienillä päivittäisen kulutuksen ylittävillä kalorimäärillä, ei kolmessa kuussa kuten hän.
PoistaOlipa harmi, että ohjelma olikin tuollainen. Laitoin sen nauhalle, mutta en tiedä haluanko edes katsoa sitä tän kuvauksen perusteella. :/
VastaaPoistaMikä ja kuka hän oli ketään arvostelemaan? Ja olet varmasti oikesssa siinä, että hetken ylipainoisen on helpompaa laihdutus kuin ihmiselle joka on sitä ollut kauemmin.
Tsemppiä sulle, ole sitä mitä olet ja ole siitä ylpeä. Olet mahtava nainen!!!! :)
Kyllä se minusta katsoa kannattaa, ainakin jos on mieliallala että haluaa vähän provosoitua ;) Mua tavallaan piristi, vaikka ärsyttikin.
PoistaMutta kyllä mieleen tuli, että vaikka hän kuinka olisi laiha ja kaunis ja hyväkuntoinen, niin sorry vaan, en vaihtaisi omaa olemustani päittäin hänen kanssaan, jos kaupan päälle tulisi se ymmärtämättömyys ja kylmyys erilaisia ihmisiä kohtaan. Mieluummin lihava kuin julma.
Asshole.
VastaaPoistaEnsinnäkään, et ole lihava. Kulttuurisosionimiasi tekee sinusta lihavan. Teet duunia akakoomikkojen parissa jotka muodostavat ihmiskuvansa Me Naisista. Ei ole realistinen.
Lopeta se painostasi murehtiminen. Silloin kun tunnet olosi hyväksi olet juurikin sopivan painoinen. Ja luulenpa, että olet sellainen ihminen jota jonkun pissiksen mielipide ei juurikaan kiinnosta.
Anna olla, vedä känni kun huvittaa. Kerroit, ettei viina ole aiheuttanut sulle ongelmia työelämässä? OK, oliko jollain verovaroin elävällä pipertäjällä sanomista?
-KKi-
Mä olen jo tosiaan luovuttanut painoni kanssa. Se on aika helppoa siinä vaiheessa, kun huomaa ettei enää ole kiinnostunut seksuaalisista suhteista. Mulle se oli ainoa syy, miksi olisin halunnut olla hoikka, että seuraa löytää helpommin hoikempana. Mutta nyt kun ei enää pätkääkään kiinnosta, niin on oikeasti ihan sama mitä minusta ajattelevat. Se on oikeastaan ihan hiton vapauttavaa sen jälkeen, kun on 20 vuotta kammonnut ihmisten katseita ja sitä ettei kelpaa kellekään. Ei mun tarvitsekaan kelvata!
PoistaNo en ajatellut, etteikö itsestään huolta pitäisi pitää. Itte vain läskinä ajattelin, ettei se hyvinvointi ole painosta kiinni.
VastaaPoistaJa usko nyt ...kele, ettet ole läski. :D Osallistu enemmän sosiaaliseen elämään.
-KKi-
Nauratti muuten.
VastaaPoistaKävin oikein lekurin tarkastuksessa. Nykyään edes lekuri ei uskalla sanoa suoraan, että olet läski. Virallinen termi on 'obeesi'.
Sama kun EKG:tä otettiin. Laboratorio hoitajalla oli ongelmia löytää läskini alta kylkiluut. Poliittisen korrektiuden vuoksi ei sanonut, että olen läski. :D
Valokuviesi perusteella sanoisin, ettet ole läski, et edes 'obeesi'. Sitte on läski kun 177cm/130kg.
-KKi-
Pakko kommentoida: sairaalamaailmassa nyt vaan käytetään paljon lääketieteellisiä termejä, se vaan kuuluu asiaan. Ei se taida niinkään johtua edes korrektiudesta tms, suurin osa termeistä on lääketieteellisiä, puhutaan esim. patellasta eikä polvilumpiosta, kilpirauhasen vajaatoiminta on hypotyreoosi jne, ihan normaalia. :)
PoistaPotilaalle tämä salakieli ei ole normaalia! Eikä lääkäri saa koskaan käyttää potilaan kanssa puhuessaan sanontoja ja lääketieteellisiä termejä, joia potilas ei ymmärrä.
PoistaKiitos Idols-Simonin ja Gordon Ramsayn jotka toivat tämän haukkumishuutamisrelity-tv:n eetteriin. Onhan näitä ohjelmia ollut.Joku on syömättä,joku juomatta,joku vetää Mäkkärisafkaa kuukauden. Erässä ohjelmassa laitettiin porukat ryhmiin missä toinen jengi söi vähän hiilaria ja toiset normiruokaa ja sitten pirteyden tasoa ja kestävyyttä testattiin kuntoradalla.Toimittajillakin näkyy olevan kilpailua mediamaailmassa siitä kuka pistää itsensä eniten alttiiksi tietyille eri tahoille vaikka nyt koskien juuri näitä tapetilla olevien asioiden eteen.Nyt on muotia haukkua laulajaehdokkaat jotka tosissaan tulevat kykykilpailuihin ja sitten näitä läskinsulatusohjelmia on pilvinpimein.Jollainhan sieltä teeveemaailmasta on erottauduttava.Jaakko Kolmonenkin sanoi,että nykyajan ruokaohjelmat ovat sitä että huudetaan, kiroillaan ja syljeksitään ruoka suussa. Mutta jos asiaan päästään...olin hoikka työpaikallani yli kymmenen vuotta.Oli lomia ja vuorotteluvapaita ja töihin palatessa 40 kg lihavampana huomasin SELKEÄSTI että suhtautuminen läskiin ihmiseen on todellista! Varsinkin jos työpaikka on sellainen,että naiselliset avut kantaa pidemmälle. Palatakseni alkuperäisen tekstiin ja siitä kenestä on kyse,niin ei minua ainakaan nuo luomet kauheasti kiihota mitä tuo akka kantaa kuivassa kehossaan.
VastaaPoistaMua ei jaksa luomet kauhistuttaa, kun itselläni niitä on satoja. Eikä tuollaisia kivan vaaleanruskeita jotka näyttää melkein isoilta pisamilta, vaan ihan syvän tummanruskeita. Osa myös karvaisia. Vuosia sitten nirhin naamasta niistä pari kännipäissäni irtikin kun kyllästytti, mutta muualla saavat olla, vaikkei kauniita olekaan.
PoistaTuosta ihmisten suhtautumisesta ylipainoiseen: itselläni on tunne, että saan parempaa suhtautumista ylipainoisena kuin ennen. Ilmeisesti keski-ikäinen pullero akka on ihmisten mielestä vaaraton ja sympaattinen, jotenkin äitimäinen :D Tuntuu että ihmiset paljon enemmän tulevat juttelemaan minun kanssa nyt, kuin silloin kun olin hoikka.
Jos olet jo luovuttanut painosi kanssa, niin miksi sitten kirjoitat näistä laihdutus- ja painoasioista koko ajan? Anna olla.
VastaaPoistaNe asiat edelleen kiinnostavat minua, siksi kirjoitan. Minusta on kiinnostava ilmiö, että on niin suurta osaa kansasta vaivaava ongelma kuin ylipaino, ja siihen ei ole edelleenkään keksitty ratkaisuja, jotka toimisivat suurella osalla ihmisiä. Olipa kyseessä dieetit, liikuntaohjelmat, laihdutuslääkkeet, niin aina vain tulos on hyvin pieni onnistujien prosentti. Ainoastaan laihdutusleikkauksella näyttäisi olevan vähän paremmat tulokset, tosin senkin jälkeen jotkut onnsituvat lihomaan takaisin.
PoistaLisäksi jatkuvasti tulee ihan eri suuntaan viittaavia tutkimuksia, joita on suorastaan hauska seurata, kun yhtenä päivänä tehokkain dieetti on vähähiilarinen, seuraavana taas voi olla uutinen että vähärasvainen onkin toisessa tutkimuksessa tehokkaampi. Minä tykkään seurata näitä juttuja, silti vaikka tiedänkin että melko tahdonvoimattomana ihmisenä en niihin tule kuulumaan jotka onnistuvat laihtumaan.
En pidä sopivana ihmisten ulkonäön arvostelua. Mutta jos tämä nainen kerran koko ohjelman ajan tykittää toisten - itseään lihavampien - ulkonäköä, voinen todeta, että eihän laihuus todellakaan merkitse kauneutta. Tuo kroppa on pahannäköinen: niin laihana kuin melkoisen plösähtäneenä.
VastaaPoistaKommentissasi, Plussis, annat ymmärtää pitäväsi tätä nhaista kauniina. Kauneus on katsojan silmässä: olen ennenkin ajatellut, että omakuvasi on niin vinksallaan menneisyydestä johtuen, että jokainen, joka on jollakin tapaa erilainen kuin itse ole, on usein mielestäsi kaunis.
Toisekseen olen jyrkästi eri mieltä siitä, että olisi olemassa jokin lihavan ihmisen luonne. Että he väistämättä rakastaisivat raskasta ruokaa ja valitsisivat ehdottomasti liikkumattomuuden. Itse olen ollut kaikea kokojen 32-34 ja 44-46 välillä. nyt koossa 38. Olen aina rakastanut liikuntaa - ne endorfiinit ovat kieltämättä parhaimpien asioiden joukossa elämässäni.
Olen sitä mieltä, että monenlaiset stressaavat elämäntilanteet suistavat vääränlaiseen syömiseen, liikkumattomuuteen ja aineenvaihduntaan ja ylläpitävät liki katatonista tilaa. Kierre on valmis, kun ahdistuu ja masentuu tilastaan ja syö aina vain lisää..
Kun taas saa päänsä, syömisensä, liikuntansa ja sitä kautta aineenvaihduntansa naksautettua painonhallintaa tukeviksi, kilot voivat karista hyvin helpostikin.
Ei ole maagista ja mystistä luonnetta, aineenvaihduntaa ja suolistobakteereja, jotka ikään kuin pakottaisivat olemaan ylipainoinen. Ja ne luutkin painavat kaikilla olemattoman vähän.
Sitä en kylläkään kiellä, että sairaalloisen lihava kokee tilansa jo varmaankin luonteeksi.
Ihmettelen ajattelussasi, Plussis, että ikään kuin oma olemuksesi olisi vain muita (ja muiden arvostelua) varten. Kirjoitit, että et välitä enää pätkääkään, mitä muut ajattelevat sinusta, ja siksi olet luovuttanut painon suhteen. Eikö oma kehosi merkitse juuri sinulle itsellesi mitään? Jos vielä lihot kovasti, oletko tyytyväinen itseesi?
Vastailen tässä noihin kirjoituksesi asioihin... Kyllä, minä pidin tuon naisen kroppaa hyvän näköisenä. Juuri tuon tyyppinen, vähän androgyynin poikamainen, olisin aina nuorempana haaveillut olevani. En vaan ollut sitä edes hoikkana, koska mulla on ollut aina isohkot tissit ja leveä lantio ihan luuston puolesta. Isoluisuuteni takia näytin hoikkana luisevalta kuikelolta, en tuollaiselta sirolta ja sporttiselta kuin tuo toimittaja.
PoistaEn minäkään usko että mikään varsinaisesti pakottaisi olemaan ylipainoinen. Mutta käsittääkseni nykyisin asiantuntijoiden näkemys on, että on selviä yksilöllisiä eroja siinä, kuinka vaikeaa laihtuminen tai normaalipainossa pysyminen on. Kaikille se on mahdollista, mutta toisille se vaatisi paljon enemmän kärvistelyä ja tahdonvoimaa kuin toisille. Omassa tapauksessani en pidä itseäni fysiologisista syistä toivottomana tapauksena: kyllä minä laihdun aina jos saan vaan oltua vähänkään pidempään ahmimatta ja juopottelematta. Mutta olen psyykkisesti melko toivoton tapaus, koska en oikeastaan halua sitä laihtumista tarpeeksi, että olisin valmis näkemään minkäänlaista epämukavaa vaivaa sen eteen. Voin uskotella itselleni että haluan viikon tai kaksi, mutta sitten totean että njääh, ei ole sen arvoista, ja ahmin taas.
Tuo oli muuten mielenkiintoinen kysymys, että eikö kehoni merkitse itselleni mitään. Vastaus on, että luultavasti tosiaan vähemmän kuin ihmisille keskimäärin. Muistan kun jo lapsena haaveilin siitä, ettei tarvitsisi olla kehoa ollenkaan, että jos voisi olla pelkkä mieli ilman sitä ärsyttävää, rumaa, raskaan tuntuista ja jähmeää möttiä jota kehoksi kutsutaan. Vieläkin joskus haaveilen sci-fi-tyyliin ajasta, jolloin ihmisen tietoisuus voidaan siirtää keinotekoiseen neuroverkkoon, ja näin voi jatkaa tietoista olemassaoloa kehosta riippumatta.
Pääasiallinen syy miksi en ainakaan lisää haluaisi kauheasti lisää lihoa, on se, että se jo luonnostaan vaivalloinen kehon ympäriinsä raahaaminen käy entistä vaivalloisemmaksi jos on kauheasti enemmän painoa. Kyllä se näin äärimmäisen itsenäiselle ja jopa erakkomaiselle luonteelle olisi esimerkiksi kauhistus, jos tulisi niin sairaalloisen ylipainoiseksi, että tarvitsisi toisten apua selvitäkseen arjesta. Eikä toki ne ylipainon myötä uhkaavat sairaudetkaan mikään ilahduttava ajatus ole, mutta niiden pelko ei kuitenkaan ole koskaan riittänyt mulle kestäväksi motivaatioksi käytännössä laihduttaa. Se on niin helppo ajatella, että no jaa, voihan sitä sairastua vaikka olisi hoikka, ja toisaalta olla sairastumatta vaikka olisi ylipainoinen, varsinkin kun suvussa on paljon esimerkkejä jo iäkkäistä ylipainoisista naisista joilla ei ole koskaan asiasta seurannut mitään sairauksia.
Sinä et ole läski, kuten täällä ovat jo monet todenneet. Siksi minua, jonka BMI on yli nelkyt alkaa ottaa jo pattiin, kun valitat jatkuvasti kiloistasi ja mahastasi, joka on aivan turhaa. Ehkä sinulla on sitten vääristynyt minäkuva vai haluatko, että ihmiset kommentoivat ja pönkittävät itsetuntosi sanomalla et sinä ole läski. Terveisin OIKEASTI LÄSKI
VastaaPoistaEnhän minä siitä enää juuri valita, koska olen tosiaan hyväksynyt että tällainen olen enkä muuta voi.
PoistaMutta joo, katson kyllä oikeudekseni kuvata itseäni ronskisti nimellä läski, kun kerran painoindeksi ylittää lihavuuden rajan (yli 30 siis). Tämä ei ole edes mitään itsesäälistä itsensä pilkkaamista, vaan mulla nyt on tapa puhua siihen tyyliin muutenkin, vastalauseeksi sille kun tuntuu että koko maailma haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän ja edustavan kuvan, niin minäpä sitten sanon suoraan olevani läski ja ruma ja tyhmä ja juntti :D