Opettavainen eläintarina siitä, mikä työelämässä ahdistaa
Omalla alallani ihmiset usein aloittavat intoa täynnä. Moni on lapsesta asti ihan huvikseen koodaillut, konffannut ja asennellut, hakkeroinutkin. Mutta ei tarvita kovin kauaa alan palkattuna ammattilaisena, niin useimmilta alkaa into hiipua, ja jäljellä on se tyypillinen harmaakasvoinen nörtti, joka valittaa: "vittu mitä paskaa päivästä toiseen, it-ala on yhtä helvettiä". Ja muut ihmettelee, että miten nyt niin, kun siisti sisällä tehtävä päivätyö on kyseessä, miten se muka niin kamalaa voi olla. Tämä eläintarina valaisee hyvin sitä, miten itsessään ihan ok:sta työstä tehdään ihmisiä ahdistavaa helvettiä. Todennäköisesti monella muullakin alalla kuin it-alalla on prosessit ja organisaatio syöneet työnteon ilon.
Muurahainen from kerkkila
Niiiiin tosi... täällä myös. Pistin linkin jakoon.
VastaaPoistaJoo. Usein tuntuu että on unohtunut se, että se itse työ tehdään siellä ruohonjuuritasolla, että ilman sitä "muurahaisten" työtä ei tuolla muullakaan jengillä olisi mitään hommia.
PoistaYT:iden aikaan on tullut itsekin nähtyä myös tuota diasarjan loppua, eli että on potkittu ulos lopulta hyvä ja osaava koodari, kun sillä on alkanut olla "asenneongelmia" kun ei jaksa enää kaikkea sitä työhön kuulumatonta röhnää mikä vuosi vuodelta lisääntyy. Asenneongelma ei tarkoita, että ei enää tekisi työtään, vaan vain sitä, että ei jaksa vääntää naamalle innostunutta ilmettä silloin kun ei innostuta, ja joskus uusia älyttömyyksiä esiteltäessä saattaa vähän marista vastaan ja sanoa että onko tässä mitään järkeä.
Tää lienee tuttu:
VastaaPoistahttp://www.evvk.com/kuutioprojekti.html
-KKi-
Valitettavasti, alan todellisuutta... Tosin onneksi pääosin pienemmissä firmoissa kuin omassa työpaikassa tuota, että myyjät lupailisivat kaikkea ilmaiseksi ja epärealistisin aikatauluin. Meillä on koodaajien onneksi aika tiukka suhtautuminen siihen mikä on realistista ja kannattavaa.
PoistaJuuh, itselleni riitti vuonna 2005 automaation käyttöliittymä- ja tietokantaprojektit. Alkoi mennä liikaa aikaa palavereihin ja vastaavaan turhanaikaiseen lätisemiseen. Semminkin kun olisi vielä myyntiin ja markkinointiinkiin pitänyt osallistua.
VastaaPoistaLähdin ajamaan rekkaa. No nyt loppu nekin puuhat koska itäeurooppa. Tulipahan kymmenen vuotta eurooppaa ja vuonoja koluttua. :D
-KKi-
Mulla on aina välillä myös haave siitä, että tekisin jotain ihan muuta. Jotain ruumiillista tai käytännöllistä, ei missään nimessä aivotyötä. Joskus haaveilen kampaajaksi tai maalariksi opiskelemisesta. Mutta tiedän että toteutan mitään vasta sitten jos joudun pakolla työttömäksi, sitä ennen en saa repäistyä itseäni nykyhommista, koska palkka on niin hyvä kuitenkin.
PoistaHmm, tuo raha asia tässä vituttaa. Kas kun en minäkään mihinkään liittoihin.
PoistaKuskina tienasi päivärahoineen kuiten jotain 4000-4500€/kk. Akoinaan maisemakonttorinörttinä nelisen tonnia.
Onhan sieltä tippuminen sosiaaliholhokin vajaaseen kuuteensataan jonkinasteinen sosiaalinen sopeutumisprosessi.
Nooh, talvi tulee, pilkille.
-KKi-