Tissuttelijan paluu
Havahduin tässä siihen, että olen alkanut lipsua vanhan kunnon alkoholin päivittäisen tissuttelun tielle. Tätähän olen vähintään vuosikymmenen elämästäni harjoittanut, mutta laihduttamisen myötä lopetin pari vuotta sitten. Kaamosmasennusta on taas ollut, pimeät illat kun töistä lähtee on tympäisseet ankarasti, ja ajatus tulevista kylmistä säistä. On tullut osteltua sitten jokunen kalja aina iltojen iloksi, eikä siinä niin mitään, mutta tänään tajusin että kuten mulla on tapana mennä niin syömisessä kuin juomisessa kohtuuttomuuksiin, niin taas on menty.
Tajusin, että on viikkoja siitä kun olen ollut koko päivää juomatta. Tissuttelun määrät on myös lisääntyneet vaivihkaa, huipentuen siihen kun ostin perjantaina 3 litran hanapakkauksen viiniä ajatuksella että juon siitä lasin ruokajuomaksi joka päivä. Tosiasiassa join puolet tonkasta perjantaina ja puolet lauantaina :D Eilen vielä sitten sixpack oluita. Tänään ensimmäinen ajatus sängystä noustessa oli, että kyllä sen työpäivän jaksaa, kun illalla voi taas juoda muutaman kaljan.
Tuon tissuttelun (ja juopottelunkin)lopettaminen tuottaa hirveästi tyhjää aikaa millä ei tee mitään. Tunnit kulkee niin hitaasti ja jotain koittaa siinä keksiä mitä tekisi kun ei oikein mikään kiinnosta.Vaikka sen aukon täyttääkin järkevällä tekemisellä kuten pyykinpesut,ulkoilun,lukemisen(tylsää) tuntuu kaikki on vaan suorittamista.Itse jaksoin "suorittaa"näitä tekoja joskus aikoinaan arjet kun tiesin, että saan lauantaina kaljaa,viiniä,siideriä ja pitsaa!Sunnuntaina taas ajatteli sitä miten piiiitkä viikko edessä seuraavaan lauantaihin.
VastaaPoistaTosiaan. Mulla on vielä niin, että normaalisti viihdyn erittäin hyvin tekemättä yhtään mitään. Saatan vaan istua sohvalla koira sylissä tyytyväisenä kuin pieni eläin, tuntikausia.
PoistaMutta toista se on nyt, kun aivot on taas tottuneet alkoholikäyttöisiksi. Ei vaan pysty olemaan paikallaan, sellainen ahdistaa. Mutta kaikki tekeminenkin tuntuu tympeältä. Eilen tiskasin, laitoin ruokaa, pelasin tietokoneella, ostin iPadiin kirjan jota yritin lukea. Mutta jopa pelatessa ja sinänsä hyvää kirjaa lukiessa taustalla oli levottomuus joka valitti "tämä on tylsää", ja ajatukset harhailivat koko ajan. Vähän väliä mieleen tuli oluen maku ja se kuinka mukavalta tuntuisi kahden nopeasti juodun oluen jälkeen. Juuri kun kello oli tulossa 21, kävin vielä itseni kanssa tahtojen taistelun että kipaisisinko hakemassa sittenkin vielä Alepasta sixpackin olutta. Kävin siellä mutta ostin onneksi vain yhden.
Minä en tuosta viikonlopun yhtenä päivänä juomisesta edes yritä eroon, sen palkkion tarvitsen ja haluan itselleni kun teen työtä jota inhoan. Eikä siitä minusta niin kauheasti haittoja ole jos se jää viikonloppuun. Mutta tämä jokapäiväinen juominen, viikolla vähän vähemmän ja viikonloppuna enemmän, alkaa tässä iässä tehdä ihan loputtoman väsyneeksi näköjään "jo" kolmessa viikossa. Lopulta alkoi väsymyksen lisäksi olla jo muitakin mulla ennenkin pitempään juopotteluun liittyneitä oireita: elohiiriä joka puolella kroppaa, verenpaine niin korkea että korvissa kohisee sydämenlyöntien tahtiin mikä häiritsee nukkumista, huimausta ja sekava "tyhmä" olo.
Ootko kokeillut kirkasvalolamppua. Ja ohjeiden mukaan, tarpeeksi lähellä niin, ettäv alo osuus silmiin, vaikkei sitä suoraan katsotakaan. Joku vahva monivitamiini ja d (jollei jo ole) käyttöön. Kun näitä apuja on, jotka antaa virtaa, niin kannattaisi käyttää.
VastaaPoistaOlen kokeillut molempia, en huomannut että olisi ollut apua. Kirkasvalolamppu ärsytti minua ihan suunnattomasti, ja lopulta hajotin sen erityisen huonona aamuna ;) Mulla yksi juttu kaamosväsymyksessä on, että en kestä valoa, haluan olla pimeässä ja vain nukkua, syödä ja juoda. Kirkasvalolamppu siihen oli vähän liikaa sietokyvylle.
PoistaNykyisin yritän vaan hyväksyä että tällaista se on, puolet vuodesta. Että ei siihen kuole vaikka vituttaakin. Tuo tosin oli päässyt taas vähän unohtumaan, kuinka helposti alkoholinkäyttö lähtee lapasesta tässä vaiheessa vuotta, se kun tuntuu olevan oikein mainio lääke vaivaan. Vähän vaan turhan kovilla sivuvaikutuksilla, jos meinaisi maaliskuulle asti sillä itseään lääkitä päivittäin ;)
Kyllähän tuollaisella kulutuksen määrällä tuntee varmasti itsensä loputtoman väsyneeksi - minkä tahansa ikäinen. Tuo vaikuttaa melkoiselta alkoholiriippuvuudelta. Kuitenkin pystyit laihdutuksen alkaessa riuhtaisemaan itsesi irti päivittäisestä juomisesta ja pysyit raittiimmalla tiellä pitkään. Tsemppiä uuteen yritykseen!
VastaaPoistaEn minä nuorempana tuntenut itseäni väsyneeksi. Tai sitten olin tottunut perusväsyneeseen olotilaan. MInä meinaan join tuohon tyyliin opiskeluiän jälkeen käytännössä koko ajan, yli vuosikymmenen, ennen kuin sitten havahduin siihen että on vähän kaljamahaa kertynyt.
PoistaTuo riippuvuusasia on sellainen josta ikinä en ole ollut kauhean kiinnostunut, että olenko riippuvainen vai en, vai alkoholisti vai en. Mun exä aina vauhkosi sen kanssa kun itsestään arpoi noita, ja minä aina ihmettelin että mitä väliä, että "riippuvainen" tai "alkoholisti" ovat vain termejä, joilla voidaan tarkoittaa monia asioita. Että oikeasti on väliä vain sillä, että haluatko tai tarvitko jotain apua vai et. Jos tarvit, hae. Jos et tarvi, niin halutessasi vähennä tai lopeta käyttöä itseksesi riippumatta siitä oletko nyt sitten ollut riippuvainen tai alkoholisti tai mikä.
Itse en ole koskaan määrittänyt itseäni noilla termeillä, syystä että minulla juominen, runsaskaan ei ole haitannut elämääni. Työni olen aina hoitanut ja siellä selvänä ollut, ja perhettä tai puolisoa ei ole jotka tissuttelustani tai viikonloppukänneistäni olisivat kärsineet. Olen siis juonut omasta tahdostani häiritsemättä muita, ja minusta se on ollut aina ihan ok niin. Omaa maksaani vaan olen kiusannut, mutta siihenhän jokaisella on oikeus jos niin tahtoo.
Mutta nyt tosiaan täytyy taas vähentää, kun nykyään tuota painoakin alkaa heti tulla ihan järjetöntä tahtia jos syömiseen tai juomiseen lankeaa. Eikä mun muutenkaan ollut sinänsä tarkoitus tällaiseen jokapäiväiseen juomiseen ryhtyä, se vaan jotenkin huomaamatta luisui siihen kaamostympäisyn myötä. Ehkä luisui juuri siksi, kun ei ollut kovin vaikeaa ollut pysyä kohtuudessa pariin vuoteen, niin ei sitä enää asiaa juuri edes ajatellut.
Näin alkoholistina voin sanoa, että tähän pisteeseen tulee vain juomalla, ja huomaamatta pikkuhiljaa. En minäkään ensimmäiseen viiteen vuoteen myöntänyt mitään ongelmaa vaan ajattelin asian kaikesta huolimatta olevan vain oma päätös ja halu. No sittenkun vihdoin tajusin ettei se ollutkaan oma päätös vaan pakko, en päässyt enää irti taistelemallakaan. Sittemmin olen sahannut tilanteessa juon, en juo, juon, en juo .. ja tätä kestänyt sellaiset +10 vuotta.. Mutta tsemppiä vaan, en minäkään koskaan ajatellut että tämä näin menisi, kunnes meni.
VastaaPoistaTsemppiä sullekin, joo kyllä sen on nähnyt että viina voi olla varsin vaarallinen aine... Siksi lähinnä yllätyin kun pystyin niinkin helposti itse pääsemään irti päivittäisestä juomisesta. Mutta ei näköjään ole varaa ryhtyä ylimieliseksi, helpostipa sitä luisuu vanhaan jos ei varo. Kyllä ne aivot on pitkän suurkulutuksen aikana hyvin ohjelmoituneet nauttimaan kännistä enemmän kuin mistään muusta maailmassa, ja mielellään siihen houkuttelevat jos vähän antaa liekaa.
PoistaEn mäkään tiedä olenko alkoholisti vai en, mutta viimeiset 15 vuotta on mennyt yli 80 annosta viikossa iltatissuttelun muodossa. Ei ole haitannut muuta elämää, mutta jotenkin tänä syksynä rupes tuntumaan että eiköhän tää jo riitä. Juomisesta ei enää tullut hyvää fiilistä, tympäisi vaan kun oli ihan pökkerössä kaikki illat. No aattelin että vois jotain muuta kokeilla, mutta ongelmana oli se, että mun on aina ollu ihan hirveen vaikeeta saada unta selvinpäin. Ratkaisin asian niin, etten muuten juo enää yhtään mitään, mutta joka ilta juuri ennen sänkyyn menoa teen tuhdin paukun, jonka kietaisen nopeesti kitusiin. Sillai saa hyvin unta ilman että tarvii suoranaisesti sammua sänkyyn :D On toiminut nyt muutaman viikon. Vuorokauteen on tullut virkeitä tunteja lisää! Voihan se olla, ettei tätäkään hyvää kestä ikuisesti, mutta toistaiseksi tuntuu mahtavalta. Naamakaan ei enää punoita entiseen malliin (vaikka kämmenet onkin maksavikaisen punoittavaläiskäiset edelleen). Ehkä tätä systeemiä ei sinänsä voi kellekään suositella, koska kaikilla on ne omat syynsä ja systeeminsä... mutta näin esimerkkinä, että vanha happokin voi joskus muuttaa tapojaan ilman suurempia tuskia...
VastaaPoistaTähän pitäisi kai kauhistella tuota määrää, tai sellainen on jollain tapana, mutta minusta ei ole kauhistelemaan, koska itsekin olen juonut melkoisia määriä, niin että siitä oikeasti on ollut yllättävän vähän haittoja elämääni.
PoistaTuo on totta, että kun vuosia suurkuluttaa jatkuvasti, niin eihän siitä juomisesta enää mitään sellaista hyvää fiilistä tule. Siitä tulee lähinnä se ihan ok perusfiilis, joka helposti ilman alkoholia jää saamatta ja sitten kyllästyttää. Aika äkkiä se kyky saada hyvä fiilis kyllä näyttää palaavan - itse kun olin harvemmin juopotellut laihduttaessani, niin kyllä kännit silloin tällöin oli jotain yhtä hyvää kuin teininä, kun alkoholiin rakastuin.
Näyttää olevan tosi yksilöllistä miten vahva se pakonomainen riippuvuus on. Toiset pystyy tosiaan pitkään jatkuneen, päivittäisen isonkin käytön jälkeen tekemään päätöksiä vähentää juomista tai lopettaa se, suhteellisen tuskatta, mutta sitten on niitä joiden mieli pettää heidät aina uudestaan ja houkuttelee taas juomaan. Vain tämän kerran, tai tämän asian kunniaksi, tai tämän ahdistuksen takia... Itselläni on syömisen kanssa tuota ongelmaa, etten saa pysyttyä päätöksissäni, ja siksi voin kyllä olla riskiryhmää samaan juomisenkin kanssa.
Ehkä anonyymi tiedätkin, mutta vaikka saisitkin viinan avulla nukuttua, se alkoholi heikentää unenlaatua niin paljon, että tulos on aika lailla plus miinus nolla. Oletko kokeillut esimerkiksi melatoniinia? Se on ihan luonnollinen aine, jota kehosi erittää muutenkin, mutta saattaa auttaa nukkumaan.
PoistaPakko sanoa anonyymille suoraan, että yli 80 annosta viikossa ei ole mitään tissuttelua. Se, että kykenee juopottelun lomassa suoriutumaan työssäkäynnistä, ei tarkoita sitä, etteikö alkoholi olisi ongelma. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan suurin osa alkoholisteista käy töissä, mikä ei olekaan ihme, sillä alkoholismi on kallis elämäntapa. Tiukassa istuu mielikuva työttömistä juopoista, mutta todellisuudessa harvalla työttömällä on varaa juoda samoja määriä kuin työssäkäyvillä.
PoistaMinä juon itse huomattavasti pienempiä määriä, mutta luokittelen itseni reilusti alkoholistiksi. En ole kertonut alkoholismistani julkisesti kellekään, sillä en tahdo, että tekemisiäni ruvetaan kyttäämään. Haluan ''parantua'' sellaiselle tasolle, että voi ottaa silloin tällöin lasin pari. En tiedä onko se mahdollista, aika näyttää. Pistän korkin kiinni kokonaan, jos ei onnistu. Korkin kokonaan kiinni laittaminen olisikin huomattavasti helpompaa, kuin se, että joutuu jatkuvasti arpomaan, että joisinko jotain ja mitä joisin jos joisin ja paljonko joisin.
"En mäkään tiedä olenko alkoholisti vai en, mutta viimeiset 15 vuotta on mennyt yli 80 annosta viikossa iltatissuttelun muodossa."
VastaaPoistaHuvittaa ja surettaa tämä anonyymin kommentti. Jos otetaan se todesta ja jos siis tosiaan on juonut noin 11 annosta joka päivä, käytännössä ei ole promilletta koskaan. Ja tämä ei sitten muka vaikuta "muuhun elämään".
Tyypillistä alkoholistista ongelman kieltämistä. Olen siis koko ajan kännissä, mutta ei sillä ole vaikutusta "muuhun elämään". Just joo.
Jaa'ah. Tuon viinan kanssa läträäminen. Kyllähän tuo toki maistuu. Nyt taakse jäänyt kuljettajanammatti hommaa hiukan hidasti. Vaan nyt kun on toistaiseksi EVP (Elää Vaimonsa Palkalla) saattaapi tuossa kulutuskäyrässä esiintyä huomattava harppaus.
VastaaPoistaAikoinaan PLC ja HMI bittejä nikkaroidessa tahti tuppasi olemaan Ladyn luokkaa. Antaahan kattoo ny.
-KKi-
Heh, mulle olisi ainoa syy miksi nykyisin voisin haluta parisuhteeseen, jos voisi elää EMP eli Elää Miehensä Palkalla, mutta valitettavasti miehet ei tykkää kaljavalaita elättää ja tukea näiden huolellista nesteytystä etanolipitoisilla juomilla :D Lähipiiristäni tiedän että jotkut naiset kyllä elättää oikeasti kunnon renttuileviakin miehiään aina vaan.
Poista