Vanha päiväkirja: eksän kivoimmat ulkonäköarvostelut - ja kuva arvostelujen kohteesta
Minulla oli vanha läppäri kaapissa, ja ajattelin että ennen kuin vien sen elektroniikkakierrätykseen, katson olisiko siellä jotain valokuvia tai muuta mitä haluan säästää. Oli niitäkin jotain, koirista lähinnä, mutta sitten siellä oli dokumentti nimeltä paivakirja.doc, salasanalla suojattuna siltä varalta että jos joku joskus avaa koneeni, ettei voi siitä vaan lukea intiimeimpiä salaisuuksiani.
En ole elämässäni teini-iän jälkeen muuten kirjoittanut päiväkirjaa, mutta viimeisimmän eksäni kanssa suhde oli ajoittain niin raskas, että oli pakko kirjoittaa selvittääkseen ajatuksiaan. Päiväkirjan teksteistä selviää myrskyinen suhde, joka vaihteli intohimon huuman ja toivon ja hirvittävän tuskan ja epätoivon välillä. Mutta hassuinta oli että olin yhteen lukuun kirjannut aina jokaisen ulkonäköäni koskevan pilkan mitä eksäni sanoi. Tässä parhaimmat palat luvusta joka oli otsikoitu:
En ole elämässäni teini-iän jälkeen muuten kirjoittanut päiväkirjaa, mutta viimeisimmän eksäni kanssa suhde oli ajoittain niin raskas, että oli pakko kirjoittaa selvittääkseen ajatuksiaan. Päiväkirjan teksteistä selviää myrskyinen suhde, joka vaihteli intohimon huuman ja toivon ja hirvittävän tuskan ja epätoivon välillä. Mutta hassuinta oli että olin yhteen lukuun kirjannut aina jokaisen ulkonäköäni koskevan pilkan mitä eksäni sanoi. Tässä parhaimmat palat luvusta joka oli otsikoitu:
Miksi olen oksettava kuvotus jonka ei pitäisi olla edes olemassa pilaamassa maisemaa
Mutta kertoo kyllä enemmän siitä kuinka terve meidän suhteemme oli kuin mistään muusta. Jos kerran olin niin oksettava että omaan kaikki alla luetellut viat ja ne ovat niin kuvottavia kuin ex sanoi, miksi hitossa hän oli minun kanssani vuosia?
- Oksettavat jättisuuret pappakorvat (en ollut koskaan ennen tajunnut että mulla on isot korvat, kun eivät ole höröt sentään).
- Näytän santaneekeriltä (tai intiaanilta, tai romanilta, pilkkanimi vaihteli).
- Näytän mieheltä, ja en saa koskaan enää poistua julkiselle paikalle ilman meikkiä ja naisellisia vaatteita (eräs vanha mamma oli luullut meitä homopariksi kun pussailimme, kun mulla oli huppari ja farkut eikä meikkiä).
- Mulla on niin oksettavat töröhampaat, että minun pitäisi yrittää julkisella paikalla puhua suu kiinni ja jos ei hymyilyä pysty estämään, laittaa käden suun eteen.
- Näytän aivan vammaiselta, mikäs se olikaan, FAS-lapsi vai down vai mikä mitkä näyttää tuolta.... Kannattaisikohan testauttaa onko mulla sittenkin kehitysvamma?
- Mulla on ruma litteä mutta leveä lahnaperse.
- Tissini ovat kummallisen näköiset.
- Minuun on unohtunut asentaa kaula.
- "Hyi saatana, siis onko sun muutkin karvat kuin hiukset mustia?" (no joo, harvemmin iho-, kainalo- tms karvat tummalla blondejakaan on, valopää...)
- Silmäni ovat ripulipaskan väriset ja mongoloidimaisen muotoiset.
- Näytän kaiken kaikkiaan epämuodostuneelta niin naamasta kuin kropasta.
- Mulla on kummallinen korppikotkan nokka.
- Olen etova löllö läski (painoin tämän kommentin aikaan noin 55 kg).
- Olen rumin nainen minkä hän on ikinä nähnyt. (minua alkoi itkettää kommentti, johon mies totesi, ettei ole mitään syytä vollottaa, että hän ei ole ilkeä vaan vain REHELLINEN, haluaisinko sitten mieluummin että hän valehtelisi? - no en, mutta voisit olla sanomatta mitään jos ei ole muuta kuin loukkauksia sanottavana!).
- "Älykkyys rumalla naisella on kuin kultarengas sian kärsässä"
- Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningatar (kommentti tapaukseen, jossa erittäin miesvaltaisen alan työkaveri oli ihastunut minuun)
- Olen niin ruma että kaunein osa minua on alapää, ja naisen alapää ei todellakaan ole mikään kaunis elin.
No miltä sitten näytti noin kuvottava naisihminen?
No, järkytyin jokseenkin itsekin, että näytinkö minä joskus muka tuolta? Löysin kuvan saman vuoden vapulta jolloin noita ilkeimpiä pilkkaamisia epämuodostuneesta ja vammaisesta oli tullut. En enää osaa pitää silloista itseäni erityisen rumana, ilmeisesti koska nyt 8 vuotta lisärupsahdettuani olen vielä paljon rumempi :D Nyt tuntuu että jos vielä näyttäisin tuolta, niin ai että se olisi onnea. Harmi kyllä, silloin kun näytin siltä, osasin vain hävetä itseäni ja tuntea olevani suorastaan elinkelvoton rumuuteni takia. Epäilemättä 10 vuoden päästä katson nykyisiä kuviani, ja ajattelen samoin. Näin sitä elämää tuhlataan typeriin ulkonäkömurheisiin! Voi kunpa voisikin nuorille sanoa, että jos et ehkä olekaan missi- tai mallityyppiä, niin olet kuitenkin nyt kauniimpi kuin 10 tai 20 vuoden päästä, ja kannattaa nauttia nyt elämästä!
On näköjään narsisti saanut nuijittua itsetunnon turhaan alas...
VastaaPoistaViimeisin eksäni ehkä olikin enemmän narsisti kuin useimmat joita kyseisellä koti-diagnoosilla nimetään... Mutta kyllä pääosa siinä että olin heti valmis uskomaan kaiken negatiivisen mitä joku mies sanoi, oli jo ekaluokalta aloittaneilla koulukiusaajilla. Minä uskoin jo valmiiksi olevani kuvottava, likainen ja ruma. Helppohan sitä kuvaa on sitten vahvistaa sopivilla kommenteilla.
PoistaValitettavasti se tuppaa menemään niin, että loukkaamisen haluinen ja loukkaamista odottava löytävät toisensa. Joku vaisto pistää etsimään juuri sellaista ihmistä, joka lopulta on kaikkein pahinta itselle. Narsisti haistaa huonon itsetunnon omaavan ja toteaa että tuon minä haluan, ja huonon itsetunnon omaava ihastuu narsistin positiivisuuteen ja itsevarmuuteen.
Minusta on lopulta tullut niin säikky, että enää en edes halua kokeilla parisuhteita, koska tuntuu että ainoa keino olla vapaana kammottavien ulkonäkö- ja muiden vaatimusten ikeestä on olla vanhapiika, joka ei edes yritä haluta ketään miestä. Ongelma on, että en tiedä onko tämä aseksuaalinen epäsosiaalisuus todellinen minäni, vai menneisyydessä ehdollistuneiden pelkojeni tuottama rajoittunut minä.
Se on kyllä totta, että vakka tässä mielessä kantensa hakee.... mutta miksi? Yksi vaihtoehto on, että ihminen järjestää alitajuisesti itsensä aina samaan tilanteeseen siinä toivossa, että TÄLLÄ KERTAA voisikin selviytyä voittajana ja ikään kuin ratkaista ongelman lopullisesti... tai niin ainakin uskon. Olet Plussis kyllä niin kaunis ihminen, että tekee kipeetä kuulla mitä itsestäsi ajattelet. Muakin kiusattiin koulussa, mutta "vain" silmälaseista, joten ulkonäköön liittyvä itsetunto ei niin kamalasti kärsinyt. Kuten sinäkin, olen (ollut) sekä kaunis että älykäs noin ulkoapäin arvioituna ja ehkä se kateus siitä juuri kumpuaakin... mitä vaadittaisiin, että uskaltautuisit suhteeseen? Ei mullakaan ole ollut ketään viiteen vuoteen, mutta miehiä on aikaisemmin elämässä ollut niin paljon, ettei ehkä enää tarviikaan välttämättä ryhtyä siihen touhuun :D Mistäs sitä kuitenkaan tietää, jos rakastun niin annan kyllä mennä vaan, vaikka jo yli viisikymmenvuotias olenkin! Ja ne narsistit kuuluu sanonko minne!!! Voimia!
VastaaPoistaMulla tosiaan tuo että tällä hetkellä en oikeasti tiedä haluaisinko edes mihinkään seurustelukuvioihin. Toisaalta olen ihan aidosti tyytyväinen aika erakkomaisessa elämässäni, ainakin tällä hetkellä. Toisaalta ymmärrän että se tyytyväisyys on saavutettu tietynlaisen alistumisen kautta, sen kautta että on hyväksytty että ei, minä en koskaan saa puolisoa ja sen asian kanssa on pakko oppia elämään kitisemättä, koska se kitinä vaan pilaa omaa mielialaa eikä auta mitään.
PoistaMutta kyllä mäkin niin ajattelen että jos nyt oikeasti rakastuisin niin varmasti lähtisin kokeilemaan suhdetta jos toista kiinnostaisi. On vaan kovin harvinainen ilmiö meikäläisen rakastuminen, sitä ei ole sattunut kuin muutaman kerran elämässä ja pari kertaa niistä miehiin, jotka ei todellakaan ole olleet minusta kiinnostuneita.
Millaisien hullujen kanssa naiset viitsivätkin seurustella? Huoh...
VastaaPoistaEi varmaan seurustelisi, jos ne eivät alussa hurmaisi olemalla ihan erilaisia. Näin ainakin mulle kävi. Tuntui että nyt kävi todellinen onni meikäläisellä, niin ihana, energinen, romanttinen, kaikin puolin ihana mies. Sitten kun homma oli vakiintunut alkoi vähitellen se lyttääminen, mutta siinä vaiheessa toiseen oli jo syvästi rakastunut mikä taas sumentaa arvostelukykyä. Ja kun aina välillä on sitten niitä hyviäkin hetkiä, niin niiden voimalla jaksaa kestää suhteessa jossa ehkä enää ei pitäisi.
PoistaNarsisti kyllä etsii/löytää itselleen kohteet joita saavat sitten mielinmäärin loukata. Hehän elävät sillä ja sen kautta.
VastaaPoistaJa olet Plussis varmasti oikeassa, huonon itsetunnon omaava kokee löytäneensä kultakimpaleen kun löytää narsistin. Ensin tulee kaikki maailman kehut ja sen jälkeen aloitetaan se nuijiminen.
Sellaisen yli pääseminen on varmasti vuosien työ. Turhaa siinä on toisten toistella kuinka kaunis ja älykäs olet. Itsetuntosi on jo nuijittu niin matalalle ettei enää usko mihinkään.
Sanon kuitenkin, että olet kaunis ja erittän fiksu. :)
Joo kyllä sen itsetunnon pitäisi itsestä sisältä lähteä, koska tosiaan toisten sanomiset voi aina kuitata jotenkin mitättömiin: "no peruskohteliaat ihmiset nyt aina sanovat jotain kivaa lohdutukseksi, ei se mitään tarkoita" tms. Olen aina ihmetellyt kun keskustelupalstoilla jotkut sanovat että kiusaamisen seurauksena huonoksi menneeseen itsetuntoon olisi ratkaisu saada vastapainoksi paljon kehuja, kun ei se mulla ainakaan mitään auta.
PoistaTällä hetkellä mulla on tietynlainen rauha tuon asian kanssa sen kautta että olen ajatellut etten koskaan enää halua mitään miestä. Miksi sillä siis olisi mitään väliä miltä näytän? Olen onnistunut olemaan aika paljon entiseen verrattuna ajattelematta ollenkaan omaa ulkonäköäni, jopa sosiaalisissa tilanteissa. Ajatellut vaan että jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on eikä sillä ole mitään väliä jos sitten onkin jotenkin hassun näköinen, ettei sitä jatkuvasti hävetä tarvitse.
Kyllä tuli itku. Mitä sä olet joutunnu kuuntelemaan. Ja ennen en ole nähny sinusta koko kasvokuvaa, mutta osakuvista jo näki että sä olet kaunis. Ajattelin, että onko sulla sitten joku kasvonpiirre, mitä peittelet, mutta ei. Vähän intiaanin näköinen positiivisessa mielessä. Enkä mä usko, että alle kymmenessä vuodessa ulkonäkö terveellä ihmisellä niin radikaalisti muuttuu, että sulla olis syytä vähätellä itseäsi nytkään.
PoistaVoi mikä kuvotus eksäsi onkaan. Onneksi pääsit hänestä eroon.
PoistaMietin lisäksi taannoista kirjoitustasi, jossa kerroit sukulaisesi sanoneen teini-ikäiselle sinulle laitamyötäisessä jotain yhtä luovaa. Muistaakseni, että "ruma olet kuin petolinnun perse aamuoaskan jälkeen."
Kuinka sokea hänkin on - tai kuinka sairas? Kuinka alkoholisoitunut? Kuinka käsittämättömän törkeä ja rivo kieleltään?
En pysty oikein edes tajuamaan, että ihmiset laukovat kenellekään päin naamaa tuollaista, mitä olet joutunut kuulemaan. Ja kun ei edes ole mitään aihetta, ei sinne päinkään.
Kyllä se ulkonäkö aika radikaalisti on muuttunut lihomisen myötä. Mä olen niiitä ihmisiä joilla läski tulee ensin naamaan. Ei mua kyllä tuosta kuvasta enää tunnistaisi, nyt on sellainen läski muodoton taikinanaama ja leuka on hävinnyt johonkin kaksoisleukamakkaroiden sekaan. Kaula on suorastaan koomisen näköinen, kun on lyhyt kaula jossa on 3 läskimakkaraa ihan kuin joillain vyötäröllä :D Mutta ehkä se naamakin tässä laihtuu jos muuten onnistuu laihtumaan.
PoistaNuo mun tiettyjen sukulaisten kommentit on ihan oma lukunsa. Tosiaan pari miespuolista niistä ilkiöistä on aika viinaan meneviä tyyppejä. Mutta sitten on sellaisia yleisilkeitä täti-ihmisiä, jotka ainakaan lasta ei pitänyt minään ja ajattelivat että hänen kuultensa voi ihan vapaasti arvostella häntä itseään.
VastaaPoistaTyyliin: "Miten tuosta likasta on tuommoinen mörrimöykky tullut kun vanhempansa on niin kauniita". Tai "ei siitä kaunista tule mutta jos hyvä työihminen tulisi niin kyllä joku sen huolii". Nämä samat akat kyllä juoruaa yhtä lailla omista aviomiehistään todella ilkeästi, joskus sukujuhlissa ajattelin että koskaan en halua naimisiin jos se on tuota, että ämmät seisoo ringissä haukkumassa katkerana omia aviomiehiään, jotka seisoo omassa ringissään siinä kuulomatkan päässä.
Huhhuh mitä haukkumista, onneksi pääsit eroon narsistista. Narsistit ja kiusaajat aina löytävät sen mikä ihmistä loukkaa eniten. Esim itse olen ylipainoinen, mutta minua ei ole koskaan kiusattu painoni takia vaikka se olisi kaikkein helpoin ja ilmeisin asia, ja tämä johtuu siitä että en välitä jos ylipainosta kiusataan/huomautellaan. Ei hetkauta pätkääkään, tai sitten naureskelen kuin olisivat hauskan vitsin kertoneet (itse vitsailen painostani samalla tavalla). Sen sijaan takertuivat sanoihini kun avasin suuni, kun olin ujo ja pelkäsin niin nolaavani itseni. Todennäköisesti kohdallasi muut ovat huomanneet että ulkonäkökommentit sattuu eniten. Olen nähnyt lukemattomia kertoja kun kauniita, normaaleja ihmisiä haukutaan mitä kauheammin sanoin rumiksi. Ja useimmiten tuo kiusattuhan on vielä kauniimpi kuin kiusaajat, ja todennäköisesti JUURI SIKSI tätä kiusataan. Kun ollaan niin pirun kateellisia. Kateellisia ovat nuo sinun sukulaisakatkin, kaikki on aina miehen tai muiden syy, ei ikinä heidän. Sellaiset kannattaa jättää omaan arvoonsa.
PoistaKyllä kiusaajat tosiaan aktiivisesti etsivät satuttavimmat asiat mihin iskeä. Monilla niistä tuntuu olevan jopa uskomattoman hyvä psykologinen silmä siinä mielessä, että osaavat etsiä ihmisten ahdistukset ja heikkoudet ja iskeä suoraan niihin. Ja rakentaa kiusaamisensa aika kokonaisvaltaisen tuhoavasti.
PoistaEsim. oma koulukiusaamiseni kasvoi kohtuu harmittomasta nimittelystä siihen että minusta tehtiin suorastaan iljettävä ja saastainen kuvotus, johon koskeminenkin johti dramaattiseen kiljumiseen ja pois juoksuun yökötellen. Äärimmäinen osoitus siitä kuinka iljettävä heistä olin. Kun katselin Game of Thrones sarjaa niin mieleen tuli oma kiusaamiseni siitä kun kiduttivat sitä yhtä prinssiä niin että tämä alistui täysin siihen että itsekin sanoi että hänen nimensä on Löyhkä (Reek) ja että hän ei ole mitään. Minua ei sentään fyysisesti sillä tasolla rääkätty kuin sarjan prinssiä mutta minäkin omaksuin lopulta kiusaajieni kuvan siitä että olen iljettävä kaikin puolin, hylkiö joka saan olla kiitollinen jos joku sietää minua edes jotenkin välillä.
Jumalavit...kuka ollenkka päästää suustas tommottis? Kuinka joku voi olla noin ilkeä ja pahantahtoinen, että haluaa tarkoituksella ja nimenomaan tuottaa toiselle pahan mielen, aivan kuin olisi tyypille jäänyt joku koulukiusaamisvaihe päälle?
VastaaPoista-RiSi
Ilmeisesti noita on suht paljonkin. Ainakin mitä keskustelupalstoja joskus lukee, niin ihan kauheasti on kirjoituksia joissa naisia on alkanut ahdistaa joku oman ulkonäön piirre kun mies on huomautellut. Jotkut ovat jopa ottaneet lähes nimimerkikseen pilkkasanan, esim. Vauva-palstalla jota joskus töissä selailen aikani kuluksi, eräs nainen jonka mies oli haukkunut häntä lättänän muotoisesta takapuolesta, allekirjoittaa viestinsäkin "t. ällölättäpylly".
PoistaNo voihan tuomaskuona! Et sinä ole ollenkaan ruma - lapsenkasvoinen ehkä, mutta et lainkaan ruma tuossa kuvassa. Ruukinmatruuna ei ole koskaan ollut kaunis, komea kyllä, muttei kaunis, eikä sinulla tosiaan ole kasvojen puolesta mitään ikävää.
VastaaPoistaKasvot muuten laihtuvat myös rajusti, kun painosi putoaa, eli varaudu henkisesti myös siihen. Samoin niskamakkarat häviävät.
Uinti on erinomainen tapa saada liikuntaa. Se rasittaa koko kroppaa kokonaisvaltaisesti. Kaksi muuta todella hyvää lajia ovat soutu ja sulkapallo. Jos vain asut jossain vesistön lähellä tai sinulla on uimahalli lähellä, niin ala ihmeessä käydä uimassa. Vaikka liikunta ei laihduta, se kiinteyttää kun läski muuttuu lihakseksi. Ja pyöräilykausikin on alkanut.
Lapsenkasvoinen minä tosiaan olin, aina huvitti että piti näyttää paperit jos halusin ostaa edes keskikaljaa, vaikka ikää oli jo yli 30 :D Silloin kun mulla oli lyhyet hiukset minua luultiin pariin kertaan jopa pikkupojaksi :D Mutta on kyllä lihomisen myötä ja muutenkin tuo ongelma ratkennut, kun nyt näytän mielestäni selvästi ikäistäni vanhemmalta. Toivottavasti lähtisi läski naamasta ja kaulasta myös, se kun tässä iässä roikkuukin aika ikävän näköisesti.
PoistaTuo liikunta on mulle vähän sellainen ettei oikein ole mahdollisuuksia harrastaa. Koiraa ulkoilutan yhteensä pari tuntia päivässä, mutta muu ei oikein onnistu, kun en voi jättää koiraa enää yksinään kun muutenkin se joutuu olemaan liikaa yksin pitkien työpäivien takia. Työmatkojen kulkemista pyörällä joskus harkitsin ihan vakavissani, mutta tuntuu että 10 km on vähän turhan pitkä matka kun ei saisi kauheasti hikoilla siinä ajaessaan kun ei töissä pääse suihkuun.
Sähköpyörä työmatkoihin sulle! Vastaa vähintään kävelyä kulutukseltaan, mutta ei tarvitse hikoilla niin paljon, että suihkussa pitäis käydä, kun moottori avittaa matkan tekoa. Nimenomaan työmatkansa sähköpyörällä kulkevia on jo melkoinen määrä täällä meillä Suomessakin. Ja kun sä olet käsittääkseni ihan hyvätuloinen, ei pyörän korkean hinnankaan pitäis olla este.
PoistaSähköpyörä muuten on oikeasti hyvä vinkki, kiitos siitä! Täytyykin alkaa katsella niitä vaihtoehtoja ja käydä kokeilemassa eri malleja! Tutustua mm. siihen miten hankalaa se akun latailu ja muu on, kun akku täytyisi viedä sisään ladattavaksi eikä ole kotipihassa pistorasiaa mihin saisi pyörän tuikattua kiinni.
Poista