Kun ei haluaisi ostaa vaatteita, mutta täytyisi
Taas on vuodenaika vaihtumassa ja totesin että täytyisi hankkia jonkin verran uusia vaatteita. Mutta että se voi olla masentavaa hommaa, kun on kroppansa nykykokoon ja muotoon tyytymätön.
Vaatekauppoihin nyt ei ainakaan voi mennä. Ei varsinkaan niihin pieniin, joissa nuori hoikka myyjä tulee ensimmäisenä kysymään että voisiko auttaa. "No joo, jos teiltä löytyisi jotain tarpeeksi isoja telttoja jotka mahtuu mun päälle ja peittää pahimmat makkarat niin sellaisia voisin katsella...." Sitten menet sen löysän tunikan kanssa sovituskoppiin, ähellät hikisenä vaatteidenvaihdon kanssa, kauhistelet peilikuvaa monesta suunnista kehon näyttävistä peileistä (yyh, mun perse on taas levinnyt, ei hitto, kaksoisleuat on syöneet kaulan kokonaan!) - ja joudut kumminkin pyytämään isomman koon, tai pahimmassa tapauksessa toteamaan että kokeiltu koko oli isoin mitä löytyy eikä se mahdu. Mun reippaasti yli metrin pötsinympäryksen kanssa on useinkin käynyt niin että eipä ole mahtuneet isoimmatkaan haluamani mallin housut mitkä kaupasta löytyy. Eräässä pääosin nuorempien suosiman vaatetusketjun liikkeessä hyvin laitettu ja hoikka nuori myyjä totesi kun kysyin kokoa 44 kun 42 ei mahtunut, että "Tästä mallista ei ole niin isoja kokoja. Mutta tässä kauppakeskuksessa on muuten myös isojen tyttöjen kauppa..."
Niin, olisihan sitä isojen tyttöjen liikkeet. Niihin menoa yritän vielä välttää, minähän haluaisin
laihtua. Tuntuisi luovuttamiselta hyväksyä että ok, olen sen kokoluokan tankki, että tavallisista vaatekaupoista ei saa edes vaatteita mutta eipä se mitään, kun on nämä kivat isojen tyttöjen liikkeet niin voinpa lihoa vielä parikymmentä kiloa lisää!
Vakiovastaus tähän vaatteidenosto-ongelmaan mulla on ollut Prismat ja Cittarit. Koska ei siis vaatteiden ostelu nappaa, voihan sitä napata samalla kun tekee ruokaostokset, uudet halpisfarkut hajonneiden tai liian kuluneiden tilalle sieltä tavaratalosta, tai pari t-paitaa jos tarvii. Olen yrittänyt viimeisen vuoden aikana tätä välttää, koska valitettavasti se Prisma-tyyli näkyy päälle. No jaa, välttää ja välttää, sanoo hän, ja istuu tässä koneella Prismasta ostetuissa Beaver'sin harmaissa verryttelyhousuissa ja samasta paikasta ostetussa violetissa t-paidassa. Mutta työvaatteita yritän olla ostamatta sieltä, silti vaikka välillä mietin että miksi, kun ei tietokoneita kiinnosta kuinka homssuinen koodari on.
Nettikaupat, nehän on se ratkaisu tietysti. Mutta niidenkin selaaminen joskus tympii. Ei jaksaisi käyttää paljoa aikaa vaatteiden valitsemiseen, varsinkin kun tietää että mikään vaate ei oikeasti itsellä päällä hyvältä näytä. Alat selaamaan jotain Zalandon loputonta valikoimaa niin tunteja kuluu. Tänään laitoin haun: Vaatteet -> Naiset -> Puserot ja tunikat. 4022 osumaa! No jes! Siitä selaamaan? Ei tahdo. No ehkä alennusosastoa voisi vähän selata. Kumminkin päädyn taas tilaamaan mun vakio tantta-halpisvaatepaikasta Klingeliltä. Suuri osa niiden vaatteista on mammamaisia, halvan näköisiä ja varsin huonolaatuisia, esim. nyppyyntyvät parissa pesussa. Mutta tilaaminen on kätevää ja halvalla saa. Näin sitä päädytään homssuiseksi tantaksi, kun on liian laiska että edes vaatteita viitsisi ostaa!
Vaatekauppoihin nyt ei ainakaan voi mennä. Ei varsinkaan niihin pieniin, joissa nuori hoikka myyjä tulee ensimmäisenä kysymään että voisiko auttaa. "No joo, jos teiltä löytyisi jotain tarpeeksi isoja telttoja jotka mahtuu mun päälle ja peittää pahimmat makkarat niin sellaisia voisin katsella...." Sitten menet sen löysän tunikan kanssa sovituskoppiin, ähellät hikisenä vaatteidenvaihdon kanssa, kauhistelet peilikuvaa monesta suunnista kehon näyttävistä peileistä (yyh, mun perse on taas levinnyt, ei hitto, kaksoisleuat on syöneet kaulan kokonaan!) - ja joudut kumminkin pyytämään isomman koon, tai pahimmassa tapauksessa toteamaan että kokeiltu koko oli isoin mitä löytyy eikä se mahdu. Mun reippaasti yli metrin pötsinympäryksen kanssa on useinkin käynyt niin että eipä ole mahtuneet isoimmatkaan haluamani mallin housut mitkä kaupasta löytyy. Eräässä pääosin nuorempien suosiman vaatetusketjun liikkeessä hyvin laitettu ja hoikka nuori myyjä totesi kun kysyin kokoa 44 kun 42 ei mahtunut, että "Tästä mallista ei ole niin isoja kokoja. Mutta tässä kauppakeskuksessa on muuten myös isojen tyttöjen kauppa..."
Niin, olisihan sitä isojen tyttöjen liikkeet. Niihin menoa yritän vielä välttää, minähän haluaisin
laihtua. Tuntuisi luovuttamiselta hyväksyä että ok, olen sen kokoluokan tankki, että tavallisista vaatekaupoista ei saa edes vaatteita mutta eipä se mitään, kun on nämä kivat isojen tyttöjen liikkeet niin voinpa lihoa vielä parikymmentä kiloa lisää!
Vakiovastaus tähän vaatteidenosto-ongelmaan mulla on ollut Prismat ja Cittarit. Koska ei siis vaatteiden ostelu nappaa, voihan sitä napata samalla kun tekee ruokaostokset, uudet halpisfarkut hajonneiden tai liian kuluneiden tilalle sieltä tavaratalosta, tai pari t-paitaa jos tarvii. Olen yrittänyt viimeisen vuoden aikana tätä välttää, koska valitettavasti se Prisma-tyyli näkyy päälle. No jaa, välttää ja välttää, sanoo hän, ja istuu tässä koneella Prismasta ostetuissa Beaver'sin harmaissa verryttelyhousuissa ja samasta paikasta ostetussa violetissa t-paidassa. Mutta työvaatteita yritän olla ostamatta sieltä, silti vaikka välillä mietin että miksi, kun ei tietokoneita kiinnosta kuinka homssuinen koodari on.
Nettikaupat, nehän on se ratkaisu tietysti. Mutta niidenkin selaaminen joskus tympii. Ei jaksaisi käyttää paljoa aikaa vaatteiden valitsemiseen, varsinkin kun tietää että mikään vaate ei oikeasti itsellä päällä hyvältä näytä. Alat selaamaan jotain Zalandon loputonta valikoimaa niin tunteja kuluu. Tänään laitoin haun: Vaatteet -> Naiset -> Puserot ja tunikat. 4022 osumaa! No jes! Siitä selaamaan? Ei tahdo. No ehkä alennusosastoa voisi vähän selata. Kumminkin päädyn taas tilaamaan mun vakio tantta-halpisvaatepaikasta Klingeliltä. Suuri osa niiden vaatteista on mammamaisia, halvan näköisiä ja varsin huonolaatuisia, esim. nyppyyntyvät parissa pesussa. Mutta tilaaminen on kätevää ja halvalla saa. Näin sitä päädytään homssuiseksi tantaksi, kun on liian laiska että edes vaatteita viitsisi ostaa!
Kuvittele mikä tahansa näistä tynnyrinmuotoisen nelikymppisen kaljamahanaisen päälle. Hyi vitt... |
Ratkaisu ongelmaasi: nykyisin paljon uutisotsikoissa oleva "rauhanuskonto" ja sen pukeutumiskäytänteet.
VastaaPoista(Juu, myönnän, huono vitsi...!)
-RiSi
Mä olen muuten usein miettinyt että tykkäisin jos täällä olisi burkhat tai muut kaavut käytössä. Eipä tarvisi murehtia miltä hiukset, naamataulu tai vaatteet näyttää. Lisäksi kun mulla on silmät meikattuna vielä suht ok näköiset niin burkhassa voisin mennä kauniista naisesta :D
Poista"Lisäksi kun mulla on silmät meikattuna vielä suht ok näköiset niin burkhassa voisin mennä kauniista naisesta."
PoistaNo totuuden nimessä, noissa vanhoissa postauksissa tammikuulta hiustenvärjäysjutussa on kuva "hienoja luonnon hopearaitoja", josta ensimmäiseksi tulee mieleen: sensuelli nainen.
-RiSi
Tuttua tuo, että sovituskopissa järkyttyy.... olin itse muutama vuosi sitten parhaimmillani 63,6 kiloa, nyt 88,1 ja vaikka laihoina aikoinakin tunsin läski-identiteetin omakseni, niin kyllä kylmä totuus on, että peilikuva on erilainen. Sitä ei vaan itse välttis huomaa riittävän pätevästi....
VastaaPoistaMulla on kans ihan järkyttävä maha. Kädet ja jalat on ohuet kuin pikkutytöllä, mut sit se hirvee tynnyri on siinä keskellä. Olen sen verran vanhan näköinen kai naamasta jo, ettei ihmiset uskalla kysellä raskaudesta, mutta totuus on se, että mulle kävis parhaiten äitiysvaatteet. Mahanympärys on noin 120 senttiä, samoin rinnan- ja lantionympärys eli pelkkä makkara naisen sijaan!
Ehkä vielä jonain päivänä löydän sisäisen urheilijani ja lähden lenkkipolulle huolimatta säälittävänkamalasta ryhtihaasteesta (jos jalat ovat suorassa, joudun koukistamaan selkää kestääkseni mahan painon, jos selkä on suorassa, joudun koukistamaan polvia samasta syystä), polvien nivelrikosta (ne menee lukkoon ja tuntuu kuin olis sata veistä pistämässä), siitä yleisestä vitutuksesta että olen päästänyt itseni tähän kuntoon, ja siitä että munhan piti olla virkeä vanhus (vtut mä mikään vanhus olen, mutta tuntuu että kroppa pettää). Huoh! Tämänpuoleinen elämä on yhtä haastetta, toivottavasti toisella puolella kaikki selkenee 8)
Tämä mahaongelma on kyllä ärsyttävä. Itse en merkittävästi ole edes onnistunut pötsistä laihtumaan enää tässä viime vuosina. Ja sitten kun lihoin takaisin niin taas ollaan 107 cm lukemissa. Jalat ja kädet on kyllä pienentyneet, sääret alkaa olla jo vähän kuihtuneet lampaankintut kaikista laihdutteluista. Tissitkin on jotenkin "tyhjentyneet" ja roikahtaneet. Mutta iso maha sen kun pömpöttää uljaana eteenpäin.
PoistaJoskus kun olen paikalla missä ei ole ketään tuttuja, ihan tahallaan vielä seison sillä tavalla selkä notkolla siinä toivossa että joku luulisi mun vaan olevan raskaana, eikä vaan paksu kaljamahaämmä :D Kyllä se toimiikin, sillä viimeksi kun matkustin metrossa niin eräs mies komensi nuorisoa pois sieltä vaunun takaosan vanhusten ja raskaanaolevien paikalta, "antakaa nyt tilaa raskaana olevalle, että kehtaattekin istua siellä energiajuomianne juomassa ja raskaana olevan naisen tarvisi jaksaa seisoa koko matka!"