Googlen huumoria ja grillauskauden avajaiset
Päätin tehdä tänään pikkupostauksen ihan sen kunniaksi kun sain sähköpostissa linkin hulluun Googlen kartassa pakistanilaisessa kaupungissa olevaan objektiin, jossa siis Android-logo kusee Appleen viittaavan omenankuvan päälle. Otin tilanteesta screenshotin, koska Google aikoo poistaa "virheen" lähiaikoina käyttäjien siitä huomautettua (linkki).
Grillausta!
Grillaussääthän on aina kun ilma on lämpimämpää kuin jääkaappikylmä olut, joten aloitin kevätkauden grillailut tänään. Mulla on terassilla semmoinen sähkökäyttöinen tasomainen grilli jossa on parilataso ja tasainen taso, ja sillä grillailen vaikkei se ihan yhtä tunnelmallista olekaan kuin hiiligrillillä.
En edes sortunut ostamaan makkaroita vaan laitoin parsatankoja, jotka voitelin oliiviöljyllä ja kiedoin serranonkinkkuviipaleisiin, ja grillauksen jälkeen päälle vielä manchegojuustolastuja. Sitten kaveriksi hyvää leipää ja valkoviinilasillinen, niin kyllä on viikonloppu hyvin alkanut :)
 |
| Ime parsaa! |
Ihanan herkullisilta näyttää noi parsat!!Taidan tehdä itse heti samanlaiset kun grilli otetaan esille.Mums!Pari vuotta jo seurannut sun blogia ja voisit noiden laihdutusteemojen sijaan alkaa enemmän postailee ruokaosioita koska sun kaikki laittamasi pöperöt on aina ollut tosi maukkaan näköisiä.
VastaaPoistaOvat nopeita ja helppoja tosiaan tehdä ja voi tehdä paistinpannullakin jos ei ole grillauskelit. Minä söin hunajameloniviipaleiden ja leivän kanssa noita, melonin makeus on kiva vastapaino kinkun suolaisuudelle.
PoistaRuokien laittaminen tosiaan on mun lempipuuhaa, valitettavasti... Jos en olisi tällainen herkkuperse niin välttämättä sitä elopainoakaan ei olisi näin paljon. Mutta kyllä useimmat mun ruoista tykkää, muistan kun teininä aloin kasvissyöjäksi ja äiti sanoi että hän ei sulle kyllä eri ruokia ala laittaa, mutta ostaa kyllä aineet jos laitat itse, niin aika pian siinä kävi niin että myös veli ja isä halusi syödä niitä mun kasvisruokia, ja kohta useimmiten kaikki.
Äitini kun inhoaa ruoanlaittoa ja on halunnut päästä mahdollisimman vähällä moisesta naisen pakkopullasta, joten meillä oli perusruokaa keitetty peruna, joku lihajuttu (ruskea lihakastike, lihapullat, pihvi), ja muutama kurkku- ja tomaattiviipale lisukkeeksi. Ei sitä vasten kovin yllättävää että vaihtelu kelpaa jos yksi perheestä alkaa laittaa kasviskeittokirjan ohjeiden mukaan vaikka mausteista linssikeittoa, riisi-papupullia ja tomaattiriisiä tai sienillä täytettyjä kesäkurpitsoita.
Ja edelliseen omaan kommenttiini haluaisin oikeasti joskus tulla sun luokse kylään.Ja ei,en ole mies enkä muutenkaan omituinen paitsi osittain samalla tavalla kuin sinäkin vaikka olen nykyään perheellinen.Olen edelleen samanlainen.yksin kaljaa kittaava nainen omissa oloissani.Nyt vaan pitää hoitaa perhevelvollisuuksia lapsen tähden.Ukolle olen monesti sanonut,että haluan erota mutta kun se ei tajua lähteä.Samanlaiseksi erakoksi en enää voi heittäytyä mitä olin enne.Mutta kaipaan niitä aikoja,kun tulin töisä kotiin,nostin jalat sohvalle ja sitten koiran kanssa ulos.Ei ollut perhejuhlia tiedossa(kun ei ole nytkään kun en ukos dukua kestä,en men ja ole tekemisissä)ei tyttöporukan kutsua terassille missä nauretaa helakasti ja tiiraillaan mahdollisia hyvän näköisiä miehiä saaliiksi.Olin aina yksin.Aina.Joulut Juhannukset ja kaikki.Valitin sitä,mutta kun tuli se ratkiriemukas tilanne,että oli ihmisiä,lapsia ja tikan heittoa niin se oli kauheeta.Halusin yksin täytellä mökin terassilla ristikoita ja juopua omaan tahtiin niin pitkälle kuin halusin.En taida olla minä laumaeläin vaikka yksinäisyyskin ei aina ole kivaa mutta minunlaisia taitaa olla aika vähän.
VastaaPoistaJoo ei meitä paljon taida olla, varsinkin tuntuu että naiset on vielä enemmän sosiaalisia ja seuran kaipuisia, miehissä löytyy enemmänkin erakon jurrikoita ja tavallaan mieheltä sellainen hyväksytäänkin paremmin. Naisen "kuuluisi" olla iloinen ja sosiaalinen ja puhelias, ja on suorastaan pelottavan outo sellainen naisihminen joka onkin vakava ja sisäänpäinkääntynyt ja rauhallinen.
PoistaMinäkin olen jo jonkun aikaa hyväksynyt erakkoluonteeni. Mutta kyllä se pitkälti yli kolmekymppiseksi oli kun olin tosi ahdistunut yksinäisinä juhlapyhinä ja surin kurjaa kohtaloani. Ja tosiaan kun kuulin miten vaikka töissä jotkut puhui että lähtee kaverien kanssa kaljalle tai jotain pelaamaan töistä, niin ajattelin, että olisipa se hienoa jos olisi joku jonka kanssa mennä. Mutta sitten elämääni tuli eräs sellainen ihminen, mutta eipä aikaakaan, kun minä aloin ahdistua hänen "ripustautuvuudestaan", eli siitä että minun erakon makuun hän kaipasi seuraani ihan liian usein. Nykyisin tiedän että kykyni jaksaa sosiaalista kanssakäymistä on erittäin rajoitettu joten en enää haaveilekaan mistään ystäväporukoista tai puolisosta.
Heh, mun luokse kylään :) Eipä ole moni sellaista tehnytkään paitsi vanhemmat ja muutama muu sukulainen. Olen nimittäin oikeasti melkoisen tylsää seuraa, enkä sano tätä itseäni moittiakseni vaan ihan faktana (hyväksyn nimittäin tylsyyteni nykyisin enkä pidä sitä pahana asiana). Olen niitä tyyppejä jotka ei yleensä keksi mitään puhuttavaa ja joiden kanssa muut tuntevat itsensä vaivautuneiksi.
Hööh tää saattaa mennä vähän sivuun aiheesta tässä vaiheessa, mutta intoutuin laittamaan parsoja juustoon ja pekoniin kiedottuina, heitin uuniin ja kolmelle vielä toistaiseksi kotona asuvalle lapsella ainakin kelpas leivän kera :) Kiito siis kivasta ruokavinkistä!
Poistas
VastaaPoistaKiva kuulla että lapsille maistui parsat :) Kiva ruoka siitä kun on niin helppo laittaa, ei tarvi ostaa monia aineita ja jaksaa seurata monimutkaisia ohjeita.
VastaaPoista