Hallitusta herkkupäivästä tuli juopottelu- ja mässäysilta
No niin, niinhän siinä kävi kun vähän pelkäsinkin, että kun saan sallitun herkkupäivän, niin eihän se kohtuudessa pysy. Eilen minulla oli tarkoitus, että normaalin terveellisen syömisen lisäksi juon 4 isoa olutta, joista saan suunnilleen ne herkkupäivän sallitut +1000 kcal.Mutta alkoholi tuntuu olevan vähän huono herkutteluaine siksi, kun se poistaa estoja. Kolmannen kaljan jälkeen jo tiesin, että neljästä ei tule kuin vihaiseksi joten täytyy hakea lisää. Koko laihduttaminen tuntui muutenkin kaukaiselta ja tylsältä ajatukselta, ja sellaiselta, jonka voi aloittaa HUOMENNA jos siltä tuntuu. Tänään kyllä jumalauta nautitaan ja kunnolla! Eilen meni siis ylimääräistä seuraavasti:
- 9 isoa olutta
- levy tummaa suklaata
- pussillinen suolapähkinä-kuivahedelmäsekoitusta
- kokonainen kotijuustopaketti
- kokonainen paketti leikkeleitä
- lakritsia
- pakastepizza
- muutama lihapasteija
Tänään oli sitten ns. normipäivä, morkkiksen kourissa kieriskelty. Olen epäonnistunut, olen huono, mistään ei tule mitään! Ei jaksanut lähteä edes muualle kauppaan kuin lähi-Alepaan, josta sitten vähän hain darrapäivän mättöä. Mikään terveellinen ei ole suuhuni tänäänkään eksynyt, vaan ruokavalio on ollut seuraavanlainen:
- Aamu: Pussillinen lakritsia, voisarvi, Battery-energiajuoma
- Lounas: Lähi-kebabpaikasta tilattu rullakebab ja 1,5 litraa cokista
- Välipaloja: Pari tetraa hedelmämehua, suolapähkinöitä
- Iltapala: Loput lihapasteijat joita en syönyt eilen, energiajuomaa
Mitä tästä opimme? Että meikäläisen ei ilmeisimminkään kannata valita herkkupäivän herkuksi alkoholia silti, vaikka se olisi juuri se mitä eniten tekee mieli. Seuraavalla viikolla vaikka päivällinen jossain hyvässä ravintolassa tai suklaata jälkiruoaksi, niistä tuskin menee kontrolli tuohon tyyliin kuin tällä viikolla kävi...
Voi huh! Tuo on ahmimishäiriö, jos mikä. Itsellänikin olisi voinut kaljan kanssa maistua ruoka, mutta ei nyt ihan tuolla tavalla. Tai että seuraavana päivänä olisi voinut jotain terveellistäkin syödä.
VastaaPoistaOletko käynyt terapeutilla puhumassa laihdutus/ylensyöntiongelmasta? Alkoiko tuo ylensyönti/epäterveellinen syönti vasta laihdutuksen myötä, vai onko sellaista ollut aikaisemmin?
En ole ahminut ennen kuin laihdutusyritysten myötä. Toki aiemminkin olen syönyt paljon epäterveellistä, itse asiassa elin aiemmin keskikaljalla ja roskaruoalla lähes pelkästään, mutta en ahminut tuollaisia järjettömiä määriä koskaan. Mutta miinuskaloreilla olo tuntuu tekevän minusta todella herkän ahmimaan sitten kun annan itselleni vähänkään "liekaa" henkisesti. Ja alkoholi viimeistään sitten aikaansaa repsahduksen jossa syödään kuin nälkään kuolemassa oleva joka lopulta saa ruokaa, ja jonka pitää syödä seuraavan nälkäkauden varalle varastoon...
PoistaKerrankos sitä humalispäissään tulee syötyä... Olisiko niin, että kun sulla oli vielä takana useampi kieltäymyksen viikko, niin tahdonvoiman heikennyttyä alkoholin vuoksi tuli vedettyä kerralla vähän isommat mätöt? Oma pää ainakin tuntuu käyttäytyvän juuri noin. Jos on ollut pitkään dieetillä ja erehtyy nauttimaan pari viinilasillista liikaa, äkkiä alkaa paikallisen lähikaupan karkkihylly kutsua ja lähipizzerian luuri huutaa. Ahmimistaipumus on kuin humeriippuvuus, aivot yrittävät koko ajan keksiä syytä syödä liikaa. Mutta ei muuta kuin uuteen nousuun, yksi massiivinen mässäyspäivä sinne tai tänne.
VastaaPoistaAnonyymille vielä sen verran, että ainakaan itselläni taipumus vetää täysin hulluja herkkuövereitä tilaisuuden tullen ei johdu mistään muusta kuin siitä, että syöminen on kivaa ja ruoka/juoma vaan hyvää. Saan syömisestä enemmän nautintoa kuin suunnilleen mistään muusta koko elämässäni, vaikka en koe omaavani mitään erityisiä traumoja ja pidän itseäni suht onnellisena ja tavoitteensa elämässä saavuttaneena ihmisenä. Koska tiedostan tämän taipumuksen itsessäni, yritän harrastaa liikuntaa ja pitää elämäntavan muuten suht terveellisinä - mutta joskus vain on pakko syödä siihen asti, että napa paukkuu ja suorastaan oksettaa. Se vaan on niin kivaa!
Joo kyllä minusta tuntuu että juuri tuo 5 viikon miinuskaloreilla olo eli pitkäaikainen nälkiintymistila kroppani mielestä + siihen ajatus että tänään on herkut sallittua + alkoholi laukaisivat tuon järjettömän menon. Tosiaan täytyy ottaa opiksi että ainakaan sillä alkoholilla ei uskalla enää "herkutella" jos haluaa ettei mene vanhalle linjalle eli ahmimiseen ja paastoiluun.
PoistaInhottavaa noissa on että mulla kestää viikon verran kunnon ahmimisesta että tulee normaali olo. Esim. eilen ja tänään on ollut ihan sietämätön jäytävä heikotus ja näläntunne ja halua syödä jotain makeaa tai roskaruokaa. Yhteen lihapiirakkaan illalla sorruinkin kun oli niin paska olo eikä tavallinen ruoka auttanut. Näistä olisi helppo jäädä kierteeseen, jossa tympeään oloon ottaa vähän mättöruokaa ja kaljaa, joka taas ylläpitää kierrettä jossa nälkä tulee jatkuvasti eikä normaali ruoka tyydytä.
Täälläpäässä on tapana rohmuta kaupassa juustoja yli tarpeen. Eli aina kun käydään kaupassa, ostetaan yksi ylimääräinen juusto. Kaapissa on aina jäähyllä yksi vähähiilihydraattinen punkkunoppa.
VastaaPoistaKun ahmimishimo iskee, niin täälläpäässä tehdään välttämättömyydestä hyve. Eli mässäillään sitä juustoa ihan yli tarpeen ja samalla punaviiniä. Hetken päästä ollaan huppelissa ja juustossa oleva rasva saa aikaan kylläisyyden. Sitten on aika kaivaa kitara, luuttu tai säkkipillin chanter esiin ja ryhtyä pitämään meteliä.
Vähähiilihydraattisessa dieetissä on se hyvä puoli, että siinä ei tarvitse laskea kaloreita. Mutta siinä on pakko tehdä välttämättömyydestä hyve. Muutoin ollaan nesteessä.
Että minun käy kateeksi ihmisiä joilla tuo vähähiilihydraattinen toimii hyvin :) Itselläni sillä kävi niin, ettei paino laskenut, ellei vähähiilarisuuden lisäksi tiukasti laskenut ja rajoittanut kaloreita ja kärsinyt nälkää.
PoistaMulla muutenkin pääpahe on kaikki rasvainen ja suolainen, mm. ne juustot, joten minulle lupa syödä niitä vapaasti on kuin kutsu ahmia ihan käsittämättömiä ennätysmääriä kaloreita kun ahmimishimo iskee... Mutta tosiaan näin ei varmaan ole useimmilla. Minä luulen että itselläni on jo kaiken jojoilun seurauksena käytännössä puhjennut ahmimishäiriö, jolloin mikään ei enää ole kuten normaalisti, ahmimishimo ei noudata normaaleja sääntöjä kuten että kunhan pitää itsensä kyläisenä niin ei tee mieli ahmia. Minulle se himo voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta vaikka olisi kuinka kylläinen ja hyvin syönyt.