Maailma tahtoo minun olevan läskipallo
 |
| Kevytruokaa tsekkityyliin |
Eilen olin ajatellut, että en osallistu työpaikan pikkujouluihin kaloreita säästääkseni. No, eipä se niin
vaan onnistunut. Tiimipalaverissa minua vinguttiin sinne niin kauan etten kehdannut olla suostumatta. Koiran ulkoilutus -tekosyykään ei käynyt, koska sain lähteä ulkoilutttamaan koiran kotiin välillä ja tulla sitten ravinteliin ruokailun alkaessa klo 19.30, kun muut lähtivät klo 16 suoraan konttorilta baariin. Siinäpä sitten meni eilinen, vetäessä tsekkiruokaa 3 ruokalajin edestä sekä epämääräisen määrän tsekkioluita. Blaah.
Tänään työnantajan vastaisku dieettiäni kohtaan jatkui niin, että tuli ilmoitus, että työnantajan joululahjat on noudettavissa. No, mitäpä joululahja onkaan: HERKKUJA. Laatikosta löytyi 2 kpl 350 g suklaakonvehtipakkausta, rasia pipareita, kahvia, marmeladia sun muuta kaloripitoista. Enhän luonnollisesti pystynyt olemaan näytteistämättä konvehtien laatua, ja varmistuakseni erän tasalaatuisuudesta jouduin syömään koko 350 g rasian tässä iltapäivän aikana. Mielenkiintoinen olo siitä tulikin: kuumottaa ja väsyttää. Huomenna sitten seuraava rasia! Pahat kaloripommit pitää hävittää kiusaamasta mahdollisimman nopeasti!
Ai niin, huomenna on myös joululounas töissä. Taas vedetään napa ryskäten kinkkua, laatikoita, glögiä, torttuja. Ja perjantaina joudun emännöimään asiakkaille tarjottavaa lounastilaisuutta ravintolassa. Sitten ensi viikolla vanhemmille joulunpyhiksi, missä äitini loukkaantuu, jos en syö hänen laittamiaan hyviä ruokia, joten pakkohan sitä on syödä.
Lihominen on luonnonlaki. Sille ei näköjään voi mitään, kun maailmankaikkeus on laihdutuskuuria
vastaan. Ainoa toivoni alkaa olla se, että fyysikot sanovat, että kun massaa on tarpeeksi, materia luhistuu mustaksi aukoksi. Eiköhän se luhistuminen ole jo lähellä, pian minusta tulee pieni ja söpö musta aukko valaankokoisen ruman ämmän sijaan :D
Ehkä tämä joulunaika ei ole otollisin mahdollinen ajankohta käynnistää laihdutusta.
VastaaPoistaTuli mieleen hyvä sanonta, jonka mukaan sillä on merkitystä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä, ei sillä, mitä joulun ja uudenvuoden välillä.
Joo niinhän se vähän on. Se vaan on ongelma kun parin viikon liikasyömisellä pystyn ainakin minä saamaan itseeni helposti 4-5 kg, mutta sellaisen määrän poissaaminen on valtava urakka :-o
PoistaToivottavasti löydät tasapainon syömisten kanssa! Se voi ottaa aikaa. Minä olin pulska tenava, joten laihdutuskokemusta (tai lähinnä yrityksiä) on pitkälti yli 20 vuodelta. Niin kauan laihduttaminen ei onnistunut eikä ollut pysyvää, kun vihasin itseäni ja vihasin ruhoani. Pari vuotta sitten onnistuin solmimaan itseni kanssa rauhan ja nyt tilanne vaikuttaa aika hyvältä, painokin on pysynyt 60 +/- 3 kg:ssa jo vuoden, puolitoista, kun aiempien yritysten kanssa aloin lihoa lähes saman tien laihduttamisen jälkeen takaisin 75 kg:aan. Toki joskus ajattelin tavoitteeksi 55 tai jopa 52 kg:aa, mutta mitä sitä suotta. Mä oon ihan kuuma kisu 60-kiloisenakin ;) Välillä pitää vahtia syömisiä tarkemmin, harvakseltaan sattuu tätäkin, että syön parin viikon ajan joka päivä suklaata tai keksejä (pieniä määriä) ja huomaankin laihtuneeni kilon. Harvinaista herkkua kyllä tuollainen :)
VastaaPoistaPointtina oli kai omien kokemusten kautta toivottaa tsemppiä projektiin. Jos jotenkin saa sen itseinhon pois, niin siitä se ehkä lähtee! Varautua kannattaa kuitenkin loppuelämän kestävään jonkinmoiseen syömisten ja kaloreiden tarkkailuun, se lähtee kyllä sujumaan lähes itsestään ja mieliteot ja makukin muuttuvat pikkuhiljaa. Kun on aikansa ilman karkkia, suklaata, sipsiä jne, alkavat makeus ja rasvaisuus tökkiä ja huomaa saavansa enemmän mielihyvää esim. hedelmistä, manteleista sun muista nameista.
Kiitoksia tsemppauksesta, sitä tosiaan tarvitaan aina! On niin luuseri olo kun on yrittänyt puolitoista vuotta laihduttaa ja on lihavampi kuin alussa!
PoistaTuo itsensä hyväksyminen ja omaa kroppaan kohtaan tunnetusta inhosta pääseminen varmasti olisivat tärkeitä asioita... Täytyyki alkaa miettiä ja tutkia kirjoista että miten tätä puolta voisi kehittää. Minulla on ollut myös asenneongelmaa, jossa olen ajatellut että itseinho itse asiassa olisi hyvä motivaattori, mutta ei se taida niin mennä, jos jotain inhoaa, ei sille oikeasti tahdo hyvää...