Laihdutusyritys, vielä kerran omin avuin
Tuli tuossa viikonloppuna mietittyä tätä painon yhä nousemista ja päätettyä että loppuhan tälle on saatava. Olo on vähän epävarma menneiden kokemusten takia, mutta kerran vielä aion yrittää omin avuin. Jos tämäkin yritys epäonnistuu, niin sitten haen ulkopuolista apua projektiini. Katselin tuossa viikonloppuna että esim. Terveystalossa on tarjolla painonhallinnan tukipalveluja, joissa tarpeen mukaan käytetään esim. ravitsemusterapeutin ja/tai psykologin palveluja.
Olin jo itse asiassa vähällä varata ajan tv:stä tutulle Anette Palssalle, mutta sitten tuli mieleen että tiedänhän minä itsekin ne ravitsemusasiat, ainoa hyöty mitä tuosta olisi että olisiko motivaatio pysyä itsekurissa kovempi jos joku muukin kuin itse seuraa laihdutuksen etenemistä... Joten päätin että vielä kerran kokeilen itse, ja jos ei suju, niin sitten uskon että ei vaan omin avuin multa nyt onnistu.
Olen havainnut ongelmakseni sen, että en jaksa kovin pitkään kurinalaista elämää, vaikka se alkuun sujuukin hyvin. Sitten alkaa kyllästyttää "elämän ilottomuus" ja repsahdan. Nyt aion yrittää torjua tätä ongelmaa sillä, että laihdutan pienen määrän, alkuun 2 kg myöhemmin ehkä vain 1 kg, ja sen jälkeen pidän taukoa jolloin yritän vaan pitää saavutetun painon mutta en laihtua. Tämä tauko voi sen mukaan miltä tuntuu olla vain viikko tai sitten enemmän.
Olin jo itse asiassa vähällä varata ajan tv:stä tutulle Anette Palssalle, mutta sitten tuli mieleen että tiedänhän minä itsekin ne ravitsemusasiat, ainoa hyöty mitä tuosta olisi että olisiko motivaatio pysyä itsekurissa kovempi jos joku muukin kuin itse seuraa laihdutuksen etenemistä... Joten päätin että vielä kerran kokeilen itse, ja jos ei suju, niin sitten uskon että ei vaan omin avuin multa nyt onnistu.
Aloitusta sitten vaan viikon alusta heti
Olen havainnut ongelmakseni sen, että en jaksa kovin pitkään kurinalaista elämää, vaikka se alkuun sujuukin hyvin. Sitten alkaa kyllästyttää "elämän ilottomuus" ja repsahdan. Nyt aion yrittää torjua tätä ongelmaa sillä, että laihdutan pienen määrän, alkuun 2 kg myöhemmin ehkä vain 1 kg, ja sen jälkeen pidän taukoa jolloin yritän vaan pitää saavutetun painon mutta en laihtua. Tämä tauko voi sen mukaan miltä tuntuu olla vain viikko tai sitten enemmän.
Laihdutusmenetelmänä laihdutuspyrähdyksissä vain matalat kalorit (max 1300 kcal). Niihin voin pyrkiä miten huvittaa, esim. syömällä paljon keittoja, ateriankorvikkeita tms. Töissä aion syödä normaalin lounaan kuitenkin. Ja tosiaan sitten kun on saavutettu 2 kg tavoite, syön taas aikani normaalimmin jotta jaksaa uuden pyrähdyksen ilman tympääntymistä ainaiseen kituutukseen.
Aloituspaino
Ilmeisesti onneksi se viime viikon 80 kg paino oli ison nesteturvotuksen aikaansaannosta, koska tänään en aamulla onneksi painanut kuin 'vain' 77,8 kg. Tästä siis 2 kg on tarkoitus saada melko nopeasti nyt pois, ensimmäinen tavoite 75,8 kg. Kun sen saavutan, yritän muistaa olla iloinen saavutuksestani, vaikka se onkin vain 2 kg. Vanhaa rataa eläen olisin voinut sinäkin aikana vain lihoa lisää, joten hienoahan se on jos on parikin kiloa pudonnut! Ja viimeksi yksi ongelma laihdutuksessani oli että tuntui etten ole saavuttanut mitään arvostettavaa ennen kuin olen lopullisessa tavoitteessani, ja olin tyytymätön saavutuksiini ja painooni jopa silloin kun painoin vain 63 kg. Samaa virhettä en aio tehdä toiste, vaan iloitsen jokaisesta pudonneesta kilosta :)
Kannatan lämpimästi tätä toimintatapaa. Ja nythän jo lähtöpainosi on kivasti pienempi kuin viime viikon ennätys.
VastaaPoistaOlet niin kovin armoton itseäsi kohtaan, kuten tuo edellinen postauksesi ajatusten tarkkailusta osoittaa. Pääsi on täynnä tuomiota itseäsi kohtaan.
Kun nyt saisit niksahtamaan ajatukset niin, että nauttisit jokaisesta pudotetusta kilosta. Siitä tulee hyvän kierre, joka ruokkii laihtumista ja laihduttamisen jaksamista. Ja voihan jo jokaisen pudotetun kilon
jälkeen paremmin, tuntuu ja näyttää paremmalta. Ei kiloja tarvitse rysäyttää "kerralla".
Joskus kauan sitten olin Painonvartijoissa. Ohjaaja sanoi, että kannattaa laihduttaa viisi kiloa keväällä ja viisi syksyllä. Se on minustakin armeliasta ja kohtuullista. Silloin moni ajatteli, että liian hidasta ja mitätöntä. Ja lopputulos oli ehkä plus kymmenen kiloa vuoden loppuun mennessä, kun olisi voinut olla miinus kymmenen.
Itse pudotin kymmenen kiloa alkuvuodesta noin kahdessa kuukaudessa Superdieetillä - jota en noudattanut mitenkään kauhean tarkkaan. Olen pitänyt painoni enkä ole yrittänyt vielä laihduttaa lisää. Nyt aion pudottaa kaksi kiloa kun puoliväliin mennessä. Lähden tästä kohta vetämään lyhyen ylämäkikävelyn, jonka tiedän buustaavan aineenvaihduntaani suuresti.
Tsemppiä meille!
Kuulostaa tosiaan hyvältä tuollainen 5 kg keväällä ja 5 syksyllä tahti. Siinä ei varmasti vielä tarvitse elää niin ankarasti että alkaisi harmittaa, mutta onhan 10 kg pudonnutta painoa vuodessa oikeasti hieno juttu, varsinkin jos pudotus pysyy.
PoistaKiva kuulla myös että jollain muulla(kin) toimii tuollaiset nopeat rysäytykset ja tauot välissä. Useinhan aina sanotaan että pitää ihan hitaasti ja varovasti laihduttaa, eikä mitään pikakuureja. Minusta vaan jotenkin tuntuu palkitsevammalta että lähtee selkeästi painoa pois eikä mitään 300 g viikossa, jolla kahta kiloakin saa laihduttaa kauan. Parempi äkkiä pois ne pari kiloa ja sitten ehkä taukoa.
Tsemppiä tosiaan sinullekin tuohon uuteen 2 kilon pudotukseen :)
Tuo laihdutustulosten huomaaminen ja arvostaminen on kaikkein tärkeintä siinä, että saavutettu paino pysyy. Mulle kävi niin, että kun ne 25 kiloa oli menneet ja painoin 63, en silti tajunnut esim. peilistä, että tulos oli saavutettu... siis edes sinnepäin, tavoitteena oli tasaluku. Jos olisin silloin ymmärtänyt saavutukseni arvon, se olisi todnäk myös pysynyt, mutta kun ihmisen mieli laahaa perässä näiden fyysisten havaintojen suhteen! Siinä pitää olla tarkkana... :) Jokaisella kilolla on siis suuri merkitys!
PoistaTuo on kyllä käsittämätöntä miten voikin olla niin ettei pudonnutta painoa peilistä edes huomaa. Itselläni oli ihan sama juttu, että hoikimmillani näytin minusta peilistä yhtä kaljamahaiselta pallerolta kuin lihavimmillani, ja siksi tuntui ettei silloinen tulos ole vielä mitään, mutta kunhan siihen tavoitepainoon pääsisi niin ehkä sitten...
PoistaMutta sisu loppui ennen tavoitepainoa, varsinkin kun alkoi pelottaa että ehkä sitä ei sen kummempi ole siinäkään painossa... Kun vielä siihen syssyyn luki kuvauksia ihmisistä, jotka eivät olleet kokeneet että painonpudotus lisäsi elämänlaatua ja onnellisuutta niin luovuttaminen oli aika valmis. Nyt en enää edes odota painonpudotukselta mitään ihmeellisiä, että muuttuisin onnelliseksi tai saisin puolison tms, olisi vaan ehkä kevyempi olla ja siedettävämpi katsoa itseä peilistä.
Voisitko EDES KERRAN kokeilla vaikka mennä vesijuoksuun vaikka se kuinka ällöttäs ja tuntuis vastenmieliseltä??!!Siinä juostessa voi samalla maksimoida kurjuutta ajatella työasioita.Tee kerran elämässä se mitä et tosiaankaan tekisi.
VastaaPoistaEi pysty, ei kykene :D Ei vaikka tuo työasioiden ja vaikka oman rumuuden sekä kaikinpuolisen kelvottomuuden märehtiminen pessimistisesti toiminnan aikana olisi kyllä varsin houkuttavaa, oman luonteeni tuntien :D En vaan halua mitään liikuntaa nyt lisää, koiranulkoilutus saa riittää, ainakin tämän kaamosväsymysajan.
Poista