Älä laihduta -päivä - no ei tullut laihdutettua

Taas ollut töissä stressiä ja sen takia viime perjantaista alkaen tullut vähän huonosti laihdutettua. Tein viikonloppuna töitä kotona, ja ajattelin tosi fiksusti *joo, tosi tosi fiksusti* että en oikein jaksa tehdä mitään ruokaa, joten enköhän minä pärjää jollain ananastölkillisillä joita oli kuivakaapissa ja pähkinöillä. Lauantai menikin suht hyvin mitä nyt illalla alkoi vähän päätä särkeä, minkä ongelman ratkaisin Buranalla. Sunnuntaina kuitenkin oli nälkäinen ja heikko olo, mutta sinnittelin iltakymmeneen asti, jolloin tajusin että kädetkin tärisee sekä nälkäheikotuksesta että stressiahdistuksesta. Siinä vaiheessa painuin lähikauppaan, joka on klo 23 asti auki, ja ostin kaikkea moskaa: paketin karjalanpiirakoita, tuoremehua, cokista, suklaapatukan (onneksi en kaljaa, alkoholittomuuspäätös pitää edelleen!). Ja söin kaiken kuin humps vaan, ahmin kuin olisin ollut nälkäkuoleman partaalla. No, tulipa taas muistettua, miksi kovaa nälkää ei ole hyvä päästää tulemaan jos aikoo pysyä suunnitelluissa ruokailutavoissa ja jos aikoo laihtua...

Eilen tuli myös syötyä vähän jotain "sopimatonta", ja tänään sorruin työpalaverissa ahmimaan edelleen eläimellisen ruokahalun vallassa 2 isoa täytettyä voisarvea. Mutta sitten kuulin radiossa, että tänäänhän on Älä laihduta -päivä! Minä siis noudatin vaan tätä hyvää juttua, ihan vahingossa ;-) Syömishäiriöliiton sivuilla päivästä sanotaan muun muassa näin:

Kansainvälisen Älä laihduta -päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Toivomme, että edes yhtenä päivänä vuodessa jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on. – Ei ole olemassa yhtä oikeaa kehonmuotoa ylitse muiden.

Hyvä juttu, toisaalta. Toisaalta oma ongelmani on, että kyseenalaistan hyvinkin usein koko tarpeeni laihtua, ja siksi en tahdo pysyä ruodussa. Vähän väliä tulee niitä päiviä, jolloin totean aamulla, että miksi mun täytyisi  muka laihtua, ei nykyinenkään painoindeksini ole terveydelle vaarallinen eikä nelikymppisestä ämmästä joka ei ole nuorenakaan ollut kaunis kaunistakaan tule vaikka kuinka laiha olisi. Sitten kun on päätynyt siihen ettei minun oikeasti tarvitsekaan laihduttaa, sitä tuntee seesteistä hyvää oloa, ja aamulla menee työpaikalla ekaksi suklaa- ja limsa-automaatille ja mättää suuhunsa mitä tykkää. Kunnes ehkä seuraavana aamuna tai parin päivän päästä tulee henkinen krapula, ahdistus siitä että mitä minä olen tehnyt, olen taas hidastanut ja pilannut laihdutustani...

Vaikea ongelma kyllä, johon en ole vielä löytänyt vakaata ratkaisua, joka kestäisi päivästä toiseen: laihtuako vaiko eikö laihtua. Että olisiko elämäni oikeasti jotenkin parempaa jos painaisin tavoittelemani 55 kg nykyisen 67 kilon sijaan. Useimpina päivinä vastaus on kyllä, mutta harmillisen monina EI.