Joulukuu, tuo kuukausista pelätyin
Tänään töissä täyttäessäni valintojani edustusmenulistalta -kolme ruokalajia + juomat-TAAS YHTEEN asiakaslounastilaisuuteen, tuli ihan tuskanhiki päälle. Ennen joulua minua odottavat viidet edustusjoululounaat yhteistyötahojen kanssa plus työpaikan oman tiimin yhteisateriointi -pitkän kaavan mukaan ravintolassa- johon päälle pikkujoulujatkot joille osallistumisesta en ole vielä päättänyt. Tätä menoa minun pitää osallistua niille jatkoille ja juoda taju kankaalle ihan siksi, että ahdistaa niin ajatus siitä mitä kaikkea olen syönyt ja miten turpoan kuin ilmapallo!
Tässä taas tämän päivän "kevyt"ruokavalintani, kun mitään oikeasti kevyttä ei ollut valittavana:
- Marinoitua punajuurta, vuohenjuustoa ja rosmariinijäähilettä
- Miedosti kypsennettyä poron ulkofilettä, tattikreemiä, portviinikastiketta ja röstiperunaa
- Mascarponemoussea, kirsikkacompotea ja piparkakku
Tuohon päälle vielä viinejä ja konjakki kahvin kanssa niin on taas päivän kalorit taivaassa ja ämmä turvoksissa.
Sitten kun pääsee asiakkaiden kanssa lounastelusta, tulee joulunpyhät, jolloin menen varmaan aatoksi ja
 |
| Tämä on sellainen inspiraatiokuva! |
En oikeasti tiedä miten tästä pitäisi selvitä ilman massiivista painonnousua. Pitäisi yrittää varmasti syödä todella kevyesti ne päivät jolloin ei ole pakollisia tai puolipakollisia syömisiä ja juomisia. Aloitus tietysti mañana, tänään on ollut kaikkea muuta kuin kevyt ruokapäivä, illalla vielä upposi eilen tekemääni lasagnea iso satsi...
Tuo valitsemasi menu saa kuolan valumaan. Paitsi että itse jättäisin kyllä tuon mascarpone-jälkkärin väliin, tai maistaisin vain pienen palan. Ja konjakki kahvin kanssa ei myöskään ole must. Pääruoat ja viinit kuulostavat herkulliselta, asialliselta setiltä, ei muuta kuin nauttien kimppuun!
VastaaPoistaMakeiden jälkkäreiden suhteen voi tietysti olla, että ne houkuttelevat toisia enemmän kuin toisia. Mutta muuten kuulostaa vähän klassiselta köyhän suomalaisen helmasynniltä: kaikki pitää syödä ja juoda, mitä ilmaiseksi saa, vaikka maha halkeaisi ja tulisi sellaiseen juubaan, ettei enää itsekään saa selvää omasta puheestaan.
Onko järkee vai ei?
Myönnän, että olen erittäin syyllinen tuohon että kaikki pitää syödä tuollaisissa tilaisuuksissa... Itsekään en ole niin valtavasti makean perään, että himoitsisin syödä koko jälkiruokaa, tai oikeastaan jälkiruokaa ollenkaan. Jotenkin sitä aina vaan tuntuu, ainakin jos on emännöivänä osapuolena, että tuntuisi hullulta vain närppiä ruokaa tai jättää syömättä, tuntuu ettei vieraatkaan sitten kehtaa syödä ;-) (TEKOSYITÄ, joo.. :D )
PoistaJoillakin ihmisillä on myös ärsyttävä tapa kommentoida toisten syömättömyyttä, mikä ennen sai minut syömään jokaisen palaveripullan mitä oli tarjolla, vaikkei yhtään olisi tehnyt mieli. Tässä asiassa ryhdistäydyin tässä syksyn mittaan, ja kun joku alkoi kommentoida, että eikö viineri maistu, oletko laihiksella tms, että "Olen kyllä laihiksella, joten ei nyt tällä kertaa". Ennen olisin ärsyyntynyt siitä että asiaan pitää kiinnittää huomiota ja syönyt sen viinerin "kiltisti" pois.
Vähän voi myös armahtaa itseään! Joo tajuan, että niitä tilaisuuksia on paljon ja se ahdistaa, mutta silti koko vuoden mittakaavassa se on vain muutama viikko. Jos teet parhaat mahdolliset valinnat ja syöt edelleen säännöllisesti (eli että käsi ei ole ihan jatkuvasti karkkilaatikossa tai jääkaapissa), niin selviät varmasti ilman katastrofaalista painonnousua. Plus tosiaan se, että välillä voi sitten syödä kevyestikin - itse asiassa ainakin itse jopa yllätyn hetkellisistä kevyemmän ruuan mieliteoista, jos on herkutellut tarpeeksi. Normaalitilanteessa sitä ei nimittäin tapahdu!
VastaaPoistaJa kun se ruoka ja yhdessä syöminen on kuitenkin iloinen asia, niin ei kannata heittää sitä nautintoa hukkaan pelkän lihomisen pelossa. Nythän on loistava aika testata sitä lisääntyvää sosiaalisuutta, kun ihmiset on iloisella tuulella ja hyvää mieltä riittää pimeyden keskellä. Hauskoja juhlia!!!
Kiitos järkevästä viestistä!
PoistaKaikkein hulluin vaihtoehto lienee se minulle tyypillinen, että syö kaiken, mutta ei nauti siitä, vaan syö ahdistuneena ja peläten lihomista. JOs syö, niin parempi olisi sitten syödä nauttien, koska ei se syömisen aikana tunnettu ahdistus valitettavasit nollaa niitä saatuja kaloreita mitenkään :-) Kai sitä jotenkin alitajuisesti miettii, että kun tuntee syyllisyyttä mässäilyn synnistään, niin se jotenkin tekisi synnin pienemmäksi ;-)
Yksi asia, mikä voi vähän helpottaa, (myös fyysistä oloa) on se, että ennen kun kauhoo hyvää lautaselleen, uhraa ajatuksen annoskoolle ja rajoittaa sitä.
VastaaPoistaHyviä joulujuhlia!
Ps. Itse olen työssä, missä ei uhrata tekijöihin joulunakaan yhtään mitään, ei ruokailua, kahvia, puhumattakaan pikkujoulusta. Tietysti julkisella puolella. Tosin tällä henkilöstöpolitiikalla ilmapiirikin on niin huono, ettei kukaan edes halua mitään yhteistä kanssakäymistä.
Tuo on kyllä aika masentavaa ettei edes joulun alla mitenkään huomioida työntekijöitä :( Meillä sentään sillä päivällisellä ravintolassa ja jatkoilla illalla... Muuten huomioidaan lähinnä maksavia (riittävän suuria) asiakkaita, joiden edustajien kestitsemisen ohessa sitten minulle kertyy noita syöpöttelytilaisuuksia enemmän kuin kaipaisin.
PoistaAnnoskokoasiakin on hyvä muistaa - noissa edustustilaisuuksissa tosin sen joutuu tekemään jättämällä ruokaa, kun ei saa itse annosta lautasilleen laittaa... Mutta muuten täytyisi muistaa annoskoko, olen itsekin huomannut että syksyn tullen on annoskoot tupanneet kasvamaan ja lautasmalli tahtonut mennä niin, että kasvisten osuus lautasesta pienenee ja pääruoan osuus kasvaa...