Anti-juhlaihmisen itsenäisyyspäivä
Ärsyttää jotenkin itseänikin, että olen niin tylsä tyyppi, etten jaksa mitenkään innostua mistään juhlapyhistä. En ole saanut niistä mitään fiiliksiä sen jälkeen, kun joskus alle kouluikäisenä lopetin uskomasta joulupukkiin ja tonttuihin, siihen että pääsiäisaamuna aurinko tanssii taivaalla, ja muuhun lapsille kerrottavaan juhliin liittyvään tarustoon. Joulu nyt jaksoi lahjojen takia vähän vanhemmaksi innostaa, mutta jossain teini-iässä sitä huomasi, että ei ne vanhempien valitsemat lahjat juuri koskaan mieleisiä edes ole, joten mitäpä niitäkään odottelemaan. Sen lisäksi täytyi kestää äidin juhlahössötys, hän kun on täysin toista ääripäätä kuin minä, sellainen joka rakastaa juhlakoristeluja, juhlaruoan laittamista, sukulaisvierailuja, kaikenlaisia rituaaleja kuten että jouluaattona pitää klo 12 katsoa televisiosta joulurauhan julistus.
Enää pariin vuosikymmeneen en ole jaksanut edes tavan vuoksi viettää mitään juhlapyhiä, muuta kuin että
jouluaatoksi menen vanhemmille, pääosin siitä syystä että tiedän että äitini kokisi loukkaukseksi sen jos viettäisin joulunkin vain yksin kämpilläni vaikka hän on järjestänyt hyvän joulupöydän ja juhlat. Mutta muuten yleensä kaikki juhlapyhäni, olipa kyseessä pääsiäinen, uudenvuoden aatto, itsenäisyyspäivä, juhannus tai mikä vaan, on olleet sitä, että olen yksin kotona ja syön valmisruokaa ja juon kaljaa.
Tänään on ollut vähän saman linjan itsenäisyyspäivä, mutta ilman kaljaa. Nukuin yli puolen päivän, sitten söin pakastepizzan ja Pepsi Maxia. Sen jälkeen katsoin vähän televisiota ja kävin koiralenkillä. En edes jaksanut pukea kunnollisia vaatteita vaan yöpaidan päälle verkkarihousut ja toppatakki vaan (todelliset juhlavaatteet: Nanson koirakuvioinen yöpaita koko päivän päällä ;-) ). Yöunien lisäksi tarvitsin parin tunnin päiväunet, taas univajetta työviikolta. Sitten lisää telkkarin töllötystä, katselin jotain jenkkiläistä painonpudotusohjelmaa ja futiksen MM-kisojen lohkoarvontoja. Linnanjuhlat ei kiinnosta yhtään, ei julkkikset, ei juhlapuvut tai mikään oikeastaan niissä. Nyt sitten nettailua loppuilta ja varmaan pelaamista tietokoneella. Yhtäkään joulukoristetta tai kynttilää ei asunnossani ole, eikä tulekaan, ei jotenkin viitsi pelkästään itseään varten laittaa.
Ei sillä että Suomen itsenäisyyttä mitenkään halveksisin toki. Isäni isä oli sotaveteraani ja tiedän että omakin elämäni on varmasti ollut monella tapaa parempaa siksi, että olen asunut itsenäisessä Suomessa enkä Neuvosto-Suomessa/Venäjällä. En vaan jotenkin osaa keskittää yhteen vuoden päivään juhlafiilistä itsenäisyydestä, kuten en muistakaan juhlinnan aiheista. Jonkinlaista mielikuvituksettomuutta tämä varmasti on, mutta ei voi mitään, tällaista juhlatonta tasaisen harmaan mielenmaiseman elämää se minun elämäni vaan on!
 |
| Juhla-ateriani |
jouluaatoksi menen vanhemmille, pääosin siitä syystä että tiedän että äitini kokisi loukkaukseksi sen jos viettäisin joulunkin vain yksin kämpilläni vaikka hän on järjestänyt hyvän joulupöydän ja juhlat. Mutta muuten yleensä kaikki juhlapyhäni, olipa kyseessä pääsiäinen, uudenvuoden aatto, itsenäisyyspäivä, juhannus tai mikä vaan, on olleet sitä, että olen yksin kotona ja syön valmisruokaa ja juon kaljaa.
Tänään on ollut vähän saman linjan itsenäisyyspäivä, mutta ilman kaljaa. Nukuin yli puolen päivän, sitten söin pakastepizzan ja Pepsi Maxia. Sen jälkeen katsoin vähän televisiota ja kävin koiralenkillä. En edes jaksanut pukea kunnollisia vaatteita vaan yöpaidan päälle verkkarihousut ja toppatakki vaan (todelliset juhlavaatteet: Nanson koirakuvioinen yöpaita koko päivän päällä ;-) ). Yöunien lisäksi tarvitsin parin tunnin päiväunet, taas univajetta työviikolta. Sitten lisää telkkarin töllötystä, katselin jotain jenkkiläistä painonpudotusohjelmaa ja futiksen MM-kisojen lohkoarvontoja. Linnanjuhlat ei kiinnosta yhtään, ei julkkikset, ei juhlapuvut tai mikään oikeastaan niissä. Nyt sitten nettailua loppuilta ja varmaan pelaamista tietokoneella. Yhtäkään joulukoristetta tai kynttilää ei asunnossani ole, eikä tulekaan, ei jotenkin viitsi pelkästään itseään varten laittaa.
Ei sillä että Suomen itsenäisyyttä mitenkään halveksisin toki. Isäni isä oli sotaveteraani ja tiedän että omakin elämäni on varmasti ollut monella tapaa parempaa siksi, että olen asunut itsenäisessä Suomessa enkä Neuvosto-Suomessa/Venäjällä. En vaan jotenkin osaa keskittää yhteen vuoden päivään juhlafiilistä itsenäisyydestä, kuten en muistakaan juhlinnan aiheista. Jonkinlaista mielikuvituksettomuutta tämä varmasti on, mutta ei voi mitään, tällaista juhlatonta tasaisen harmaan mielenmaiseman elämää se minun elämäni vaan on!
Kommentit
Lähetä kommentti