Hyvin mennyt paastopäivä - ja deittailun loppu
5:2 dieetin paastopäivä
 |
| Nutreilla mentiin kun niitä vielä oli... |
meni lauantaina hyvin. Oli paljon helpompi paastota lauantaina kuin viikolla, kun sai nukkua puoleen päivään joten tuli valveillaoloajasta aika lyhyt. Ja kun muutenkin sai ottaa rennosti kölliskellen viltin alla niin mikä siinä eläessä 500 kcal:illa. Harmi kun ei saisi pitää kahta peräkkäistä päivää paastoa, minulle sopisi hyvin lauantai ja sunnuntai paastoksi... Mutta täytyy yrittää elää tiistai ja lauantai -rytmin kanssa, jospa sen työpäivänkin saisi toimimaan paastoten...
Deittailun loppu
Minulla on ollut päällä tuo nettideittailuprojekti, tavoitteenani löytää miesseuraa. Viikonloppuna päätin, että en minä jaksa enää. Se on niin jumalattoman epätoivoisen oloista ja väsyttävää mennä tyrkylle kerta toisensa perään ja tulla torjutuksi kerta toisensa perään.
13 ilmoitukseeni vastannutta tapasin, ja vain yksi niistä olisi ollut kiinnostunut tapaamaan minua toiste: ensimmäinen tapaamani mies jolla selvästi oli vakavia mielenterveysongelmia. Tässä lyhyt deittailuhistoriani:
- Mies 1. Säälittävä ja pelottava tapaus. Itki, ripustautui, halusi että istun hänen sängylleen, soitteli perään treffien jälkeen.
- 2: Ihan asiallinen tyyppi, mutta näin pettymyksen hänen ilmeestään heti kun tavattiin. Juotiin kahvit siinä jutellen vaivautunutta small talkia ja erottiin.
- 3: Energisen oloinen tyyppi, jonka kanssa oli helppo jutella. Häntä vaan kauhistutti se, etten harrasta mitään erityistä enkä halua kehittää itseäni. En ollut hänelle tarpeeksi vauhdikas tyyppi.
- 4: Todella hiljainen ja ujo mies, joten täytyi itse hoitaa jutun ylläpito. Sanoi lopuksi ettei koe minua oman tyyppisekseen.
- 5: Tämä sanoi suoraan, että olen tosi kummallisen näköinen, ja että valokuvassa näytin paremmalta. Harmi, oli kivan näköinen tyyppi jonka kanssa sähköpostinvaihto oli ollut mukavaa. Samalla alallakin vielä kuin itse olen.
- 6 ja 7: Taas vaivautuneet, hiljaiset treffit, joissa toisesta huomasi että haluaa äkkiä eroon tilaisuudesta, koska treffailtava ei näkemisen jälkeen enää kiinnosta.
- 8: Juteltiin, ja oli mielestäni mukavaakin. Mies oli kivan ja hauskan oloinen. Valitettavasti lopuksi hän sanoi minulle, ettei ole koskaan tavannut niin tylsää naista kuin minä.
- 9: Epäili että olen laittanut vanhan valokuvan tai photoshopannut sitä, ja valehdellut painoni. Moitti minua siitä, että mitä järkeä siinä on, kun asia kyllä paljastuu heti kun näkee, että olen ylipainoinen enkä yhtään niin kaunis kuin kuvassa. Jep joo.
- 10, 11 ja 12: Taas perustreffejä, juteltiin jotain, sitten toinen totesi tavalla tai toisella kohteliaan kierrellen että ei tarvitse enää nähdä.
- 13: Mies silminnähden juovuksissa kun tulee tapaamaan, ja halusi tavata pubissa. Haukkui minulle juovuspäissään suomalaisia naisia, että miten ollaan just tämmöisiä persjalkaisia, taikinanaamaisia tylsimyksiä kuin minä. Hän kuulemma hakee Venäjältä tai Thaimaasta naisen, kun kaikki suomalaiset jotka hän on tavannut on joko rumia tai jotain hulluja feministejä. Ylisti siinä sitten kyseisten maiden naisten ulkonäköä ja haukkui suomalaisia. No, kävi se huumoriesityksestä sekin...
No johan on porukkaa! En yhtään ihmettele, että aiot lopettaa nettideittailun, todella sairaaltahan tuo maailma vaikuttaa. Mikä ihme saa ihmisen kuvittelemaan, että hänellä on oikeus arvostella toista tuolla tavoin??? Eihän kukaan "normaalielämässäkään" käyttäydy noin törkeästi (tai ainakin hyvin harvat - onneksi). Omalaatuista, että tuolla nettideittailun maailmassa kuvitellaan, että mikäli toinen ei täytä kaikilla tavoin omaa mielikuvaa ihannekumppanista, kannattaa hänestä hankkiutua pikaisesti eroon, eikä edes yrittää lainkaan tutustua, sillä sehän olisi pelkkää ajanhukkaa... Huh huh, puistattavaa!
VastaaPoistaTodella. Kyllä se itsetuntoa melkoisesti laski tuo kokemus ja olen taas kierinyt nettideittailun seurauksena itsesäälissä kun olen niin ruma ja tylsä ihminen. Ennen sitä olin jo vähän päässyt positiivisemmalle linjalle ja ajatellut että kun tässä on laihtunutkin, niin ihan tavallisen näköinen ikäiseni nainen olen, ja että tuskinpa nyt neli-viisikymppiset miehet muutenkaan enää niin ulkonäkökeskeisiä on. Väärin luultu!
PoistaDuunikuvioissa olin kyllä kuullut "sivukorvalla" joidenkin miesten arvostelevan ja naureskelevan todella ilkeästi deittailemiaan naisia, joten vähän osasin odottaakin tuota kyllä, vaikka epäilinkin että ne on niitä nuorempien kolmekymppisten ja alle lapsellisuuksia semmoiset.
Hauskinta on ettei ne itsekään mitään varsinaisia adoniksia olleet ne arvostelijat. Esim. minut päin naamaan kummallisen näköiseksi haukkunut tyyppi oli kaljamahainen, päälaelta kaljuuntunut hyvin tavallisen näköinen tyyppi, voi olla hänellekin haastavaa löytää jotain kaunotarta... Tai sitten ei, kun pk-seudulla on kai sinkkumarkkinoilla naisista melkoinen ylitarjonta.
Aika törkeää :( Vaikuttaa siltä että tapaamillasi miehillä ei suurimmalla osalla ollut minkäänlaisia käytöstapoja. Lisäksi monella miehellä on harhakuvitelmia, että naisten täytyy olla kauniita ja timmejä, miehet saa olla ihan millasia kaljamahoja haluavat. Nämä rumat kaljamahat (jotka ehkä 20 vuotta sitten saattoivat olla hyvässä kunnossa ja naisten suosiossa, ennen siis kun laiskistuivat istumaan sohvan pohjalle juomaan joka päivä kaljaa ja komentamaan naisiaan tekemän heille voileipiä) yleensä suuttuvat todella kun kaunis, hyväkuntoinen nainen sitten torjuukin heidät ja sitten alkaa se huorittelu ja kaikki naiset ovat (tähän voi syöttää minkä tahansa loukkauksen). Ja thaimaalaiset naisethan ovat parhaita, koska eihän sellainen urpo muuta voi saada. Niillä naisilla on siellä niin vähän mahdollisuuksia hankkia minkäänlaista elantoa itsenäisesti, että elämä suomalaisen juopon kanssa on varmasti paratiisi. Suomalaisilla naisilla on perutoimeetulo turvattu, joten uskaltavat vaatia parempaa!
VastaaPoistaTulipas tästä ihme paasaus :D Itse jos olisin sinkku ja harrastaisin nettideittejä, yrittäisin varmaan tutustua hieman enemmän ennen kuin näen treffeillä (tai no... aika paljonkin enemmän). Ja itse olisin masentunut jo ensimmäisen vastoinkäymisen tultua, sulkenut profiilin äkkiä enkä olisi koskenut tietokoneeseenkaan viikkoon. :D
Todennäköisesti tuo olisi tosiaan parempi että tutustuisi vähän paremmin ensin. Toisaalta jotkut kertoo, että niin tehden on käynyt niin että on suorastaan ihastunut johonkin netin perusteella, mutta sitten kun on nähnyt, on ihastuminen kadonnut sen siliän tien kun tyyppi onkin täysin erilainen luonnossa kuin mitä oli kuvitellut...
PoistaKerran niin kävi vähän itsellekin, tosin ei deittailuyhteyksissä. Ihailin kovasti nettipalstalla yhtä viisaan oloista miestä, joka kirjoitteli syvällisiä. Lähdin palstan livemeettiin ihan tavatakseni ko. miehen, vähän jo ihastuneena. Tyyppi sitten vaan olikin jotain ihan muuta kuin luulin. Olin kuvitellut rauhallisen, keski-ikäisen mietteliään miehen, mutta se mikä tuli vastaan oli nuori hevarityylinen, hyvin äänekäs ja itserakkaan oloinen tapaus. Heitteli se niitä syvällisyyksiä livenäkin, mutta ne tuntuivatkin olevan vain hänen jonkinlaista itsetehostustaan:"taiteellisuuden" ja oppineisuuden korostamisen muoto, ei niinkään aitoa pohdintaa. Sieltä tuli vuoronperään roisia panojuttua leveilevään tyyliin ja sitten taas jotain filosofien siteerauksia. No, pääsinpä ihastumisesta kertaheitolla :)
Kieltämättä tuollainen on vähän satuttavaa kun tuollaisissa asioissa tulee vastoinkäymisiä, kun itselläni oli ainakin varsin korkea kynnys edes laittaa mitään deitti-ilmoitusta... Nyt saa olla toistaiseksi ainakin, yritän hyväksyä faktat, että olen nelikymppinen vanhapiika, ja vanhanapiikana pysynkin, ja sitä vähemmän on tuskaa mitä pikemmin opin hyväksymään asian ja olemaan haikailematta muuta.
Voi ei, kismittää sun puolesta, että vastaan tuli liuta töykeitä ja ylimielisiä ihmisiä! Mutta jos kerran se deittailu ei tuntunut enää kivalta, niin toki oikeassa olet, kun päätät jättää homman tauolle. Hankalaa se on varmasti kaikille, ja väkisin yrittämällä pelkästään kamalaa.
VastaaPoistaEli toistaiseksi sinkku ja hyvä niin, mutta milloinkaan ei tiedä mitä elämä heittää eteen. Eli jatka sinnikkäästi muita projekteja, ja otat asian harkintaan uudestaan jonkun sopivan jäähdyttelytauon jälkeen. Ei sen silloinkaan tarvitse olla se, että aktivoit nettiprofiilisi, vaan ehkä sitten uudet ideat on jo päässeet syntymään.
Kiitos kannustavasta viestistä! Jatkan tosiaan muiden asioiden parissa sitä miettimistä mitä haluaisin, ja mitä voisin tehdä, nyt kun en jaksa enää tätä pariutumisen yrittämistä. Kunhan tuo julmettu vauvakuume nyt vielä menisi pois niin olisin varmaan sinkkuuteen ihan tyytyväinenkin... Jokin muu muutoskin voisi piristää kummasti, olen esim. hakenut ulkomaille töihin ja muutto toisi uutta ajateltavaa jos pääsisi jonnekin.
PoistaEi oo helppoa deittailu... :o Itse joskus pohdiskelin sitä, miksen esim. minä/kaverini löydä poikaystävää, vaikka sinänsä poikaystävättömyydelle ei näytä olevan mitään erityistä syytä. Nyt oon alkanut ajatella hieman eri tavalla.
VastaaPoistaMinulla ei ole nykyään mitään erityistä hinkua tutustua vastakkaisen sukupuolen edustajiin siinä mielessä, että alkaisin seurustelemaan. Itselleni hankaluuksia ei niinkään tuota halukkaitten miesten löytäminen, mikä kuulostaa ehkä hieman leuhkalta. Aika harva vain on sellainen, josta olisin kiinnostunut ja en nyt tarkoita ulkonäön osalta, sillä en ole nirso sen suhteen. On jotenkin vaikea löytää ylipäätään sitä kipinää tai kiinnostusta ventovieraseen ihmiseen tutustumiseen. Lisäksi deittailu on mielestäni hermoja raastavaa, koska tunteet toista kohtaan vaihtelevat laidasta laitaan karsastamisesta ja välinpitämättömyydestä pakkomielteiseen vahtaamiseen ja mustasukkaisuuteen. Lisäksi kahvittelu ja semmoinen small talk ravintolassa jonkun ukon kanssa, joka tuskin muuten ikinä viettäisi vapaa-aikaansa kahvilassa lattea siemaillen, on mielestäni samperin turhaa. Tai se tilanne itsessään on niin keinotekoinen, että huhhuh. Suomeksi: vihaan deittailua.
Mielestäni seurustelu on kivempaa kuin itse deittailu... Mutta sitten taas seurustelu vaatii semmoisen kiirastulen läpikäymisen, ennen kuin kunnolla pääsee toiseen tutustumaan. Tai miettikää nyt, miten vaikeeta oman elämän jakaminen jonkun toisen kanssa on! Ja mua ei tällä hetkellä saisi oikeen kirveelläkään jakamaan omaa elämääni kenenkään muun kanssa. Tai en vaan jaksa näitä soidinmenoja kun ne ovat niin saatanan rasittavia... Nykyään ajattelenkin, että olisi suorastaan ihme, jos sattuisin löytämään jonkun joka nappaisi yhtään ja jolla olisi myös tunteita mua kohtaan.
Tuo on niin totta tuo deittailun keinotekoisuus! Minä en ollut ikinä ennen elämässäni deittaillut, ja onhan se outo kokemus mennä jonnekin kahville uppo-oudon tyypin kanssa ja siinä sitten tarkoituksena arvioida hetkessä kiinnostaako ko. tyyppi ja hän arvioi samoin minua. Luulen että toimii hyvin lähinnä joko kauniilla tai hyvin sosiaalisilla (tai näiden yhdistelmillä), vähemmän kaunis omituinen nörtti kuten minä ei varmasti anna houkuttavaa ensivaikutelmaa :D
PoistaItselläni ei edellisissä suhteissa ole ollut mitään tuollaisia deittailu- ja tapailuvaiheita. Molemmat suhteet on alkaneet siitä että on juhlimasta päädytty samaan petiin, ja siihen se mies sitten vaan on jäänyt nurkkiin pyörimään. Sitä on tajunnut olevansa avoliitossa vasta kun toinen ilmoittaa, että taitaa luopua omasta asunnostaan kun hän minun luona kumminkin aina on...TOdella mutkatonta ja vaivatonta on homma ollut tuossa mielessä, ihan outoja nämä soidinmenokuviot minulle sen takia.
Edellisen viestin kirjoittajana mun on pakko lisätä vielä se, että oikeestaan aika harva tuntemani ihminen on parisuhteessa ja vielä tyytyväinen suhteeseensa. Työpaikaltani on pariskunta juuri eronnut, toisiaan kosiskelevat vieläkin, vaikka olivat ihan onnettomia itse suhteessa. Toinen pariskunta odottaa lasta, vaikka aika hurjalta heidänkin suhteensa kuulosti vielä puoli vuotta aiemmin: pettämistä ja väkivaltaa. Toisaalla eräs ystäväni on parisuhteessa, mutta pitää "silmät avoimina", jos löytäisi parempaa ja ilmeisesti ollaan jo ehditty muutakin tehdä kuin pelkästään katsella... Muuan kaverini antaa jonkun miehen roikkua itsessään, koska on liian laiska antamaan pakkeja ja sitten on kuitenkin joku, jos sukulaiset kyselee. Virallisestihan he eivät seurustele vaikka ovat jo pari vuotta jonkinlaisessa suhteessa olleetkin. Kolmannen tuttuni suhteessa odotetaan jo toista lasta, mutta suhde vaikuttaa olevan täysin raunioina, jätettäköön se nyt syvällisemmin käymättä. Ja monet monet ystäväni ovat sinkkuja, olleet enemmän tai vähemmän aina, juuri eronneet pitkästä suhteesta, jne. Tarinoita on monia, ja aina ne eivät ole niitä onnellisimpia, vaikka olisi se "autuas" parisuhde tukena............. Halusin vain sanoa, että vaikka välillä tuntuu että on maailman ainoa sinkku tai vanhapiika tai peräkamarin poika, niin voi kyllä niitä muitakin löytyy. Ihmissuhteet vaan harvoin ovat niin helppoja ikävä kyllä.....
VastaaPoistaTotta tuokin. Aina parempi olla itsekseen kuin huonossa parisuhteessa.
PoistaMinulla on tuosta ehkä vähän vääristynyt kuva koska joka puolella ympärilläni tuntuu olevan vain pariutuneita ihmisiä, ja suurin osa vieläpä ainakin kohtuuonnellisesti. Töissä kaikilla on perheet ja puhutaan kaikesta perhetekemisestä, lasten harrastuksista, matkoista yhdessä. Omat vanhemmat on olleet yli 40 vuotta naimisissa ja ovat vieläkin lemmenkyyhkyläisiä, ja olleet niin kauan kuin muistan - heidän tarinansa muutenkin on kuin sadusta tapaamisesta alkaen, molemmat tiesivät ensi näkemältä että tuossa on se minun ihminen ja ovat aina olleet hyvä pari.
Itse olin jo niin hyvin sopeutunut siihen ettei minulla ole puolisoa, en oikeastaan nuorempana koskaan kaivannutkaan oikein sellaista. Ajattelin, että olen aika erakkoluonne ja viihdyn yksin. Mulle onkin tullut vaan vähän myöhässä kiinnostus "vakiintumiseen" näköjään. Mutta eiköhän sitä pysty tyytyväisen erakon mielentilankin palauttamaan takaisin kun ennenkin kerran on pystynyt olemaan vuosikausia tyytyväinen ihan yksin.