Nyt tuli dieettiin kurinpalautus: 1+ -tasolla kunnes paino alkaa kutosella
Olen ollut 22.5. tapahtuneesta juomis- ja ahmimisrepsahduksesta alkaen jotenkin vähän lepsu dieetin kanssa. En ole ahminut, saati ryypännyt, mutta sen verran on tullut napsittua vähän sitä sun tätä, että paino on laskemisen sijaan hitaasti noussut. Tänään se oli 71,6 kg. Viikonloppuna meni mm. lettuja jäätelöllä ja mansikoilla, hapankorppuja ja ties mitä "pientä" ylimääräistä. Ja sitten kun paino ei laske, homma alkaa tympiä tosissaan ja sitä alkaa ajatella, että ihan sama vaikka söisinkin mitä vaan, kun ei tämä kumminkaan onnistu.Tänään totesin, että ei hitto, tämä ei kyllä nyt käy, koska oikeasti haluaisin kuitenkin saavuttaa painotavoitteeni. Ihan vaan siksi, että saisin itselleni osoitettua että kyllä pystyn, että en ole toivoton tapaus silti vaikka olen niin monta kertaa epäonnistunut.
Aloitin sitten toistaiseksi pussikuurin + 200 kcal:illa vähähiilihydraattista syötävää päivässä. Turvotus lähtenee tällä nopeasti ainakin. Tarkoitus olisi olla 1+ -tasolla, kunnes aamupaino alkaa kutosella. Ei siihen todennäköisesti mene kuin viikko, maksimissaan 2. Torstaina on taas valmentajakäynti, ja siihen mennessä ei valitettavasti juuri ehdi lepsuilunsa tuhoja korjata.
Idea tässä on se, että kun tulee aika totaalinen katko syömiseen, niin on ehkä helpompi saada taas itsekurista kiinni kuin jos muuten vaan yrittäisi vähän rajoittaa napostelua.
Vaikealta näyttää se normaalin syömisen opettelukausi kaiken tuon jälkeen. Vaikka siis paino alkaisikin kutosella ja vaikka se pysyisi siinä monta viikkoa. Minimi uusien tapojen oppimiselle ja omaksumiselle ns. selkäytimeen on kuulemma kaksi vuotta. Siihen asti riski on valtava, koska paino alkaa junnata tai jopa hiljalleen nousta jo noin pienestä.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi kulutuksen lisäämistä. En mainitse minkään lajin liikuntaa, kun sitä kerran inhoat, mutta kävele vaikka työmatkoilla pari pysäkinväliä enemmän. Tai ilmoittaudu vaikka talkooporukoihin, joissa mennään laittamaan esim. vanhemman väen pihoja syys-/kevätkuntoon.
Loppuikääsi et kuitenkaan voi elellä vain pussikuureilla ja mössöpatukoilla.
Kyllä minä aika lailla olen luopunut siitä toivosta, että onnistuisin painon pitämään pois dieetin jälkeen. Saa nähdä viitsinkö edes yrittää, koska tosiaan olen itsekin huomannut että ainoa motivaatio laihtua on ulkonäkö, ja siitäkään en loppujen lopuksi niin kauheasti välitä että viitsisin ihan vaivaa nähdä sen eteen. Se on enemmänkin tyyliä että jos nyt taikasauvaa heilauttamalla voisi pysyä hoikkana niin kyllä kelpaisi, mutta jos ja kun homma vaatii epämukavuuden sietämistä, niin eipä sitä taida viitsiä.
PoistaMinä vaan haluan nyt saada sen painon tavoitteeseen, koska olen kerran sellaisen tavoitteen ottanut. Inhoan kesken jääneitä projekteja, ja haluan aina tehdä sen minkä olen päättänyt. Mutta päätös koskee tosiaan vain 65 kilon painon saavuttamista, sen jälkeen jos siltä tuntuu, voin elää kuin ellun kanat ja lihoa takaisin 85-kiloiseksi :D Alussa tosin toivoin että ehkä se hoikempi olo on itsessään sen verran kevyttä ja palkitsevaa että sitä haluaisi ylläpitää, mutta ei ainakaan toistaiseksi ainakaan huomaa mitään eroa olossa siihen nähden kun painoin 85 kg...
Ei sun luonteella taida olla muuta mahdollisuutta kuin asettaa heti perään toinen tavoite. Esim että se 65 kg pysyy seuraavat 365 päivää, ja onnistumiseksi riittää, ettei paino kertaakaan sen vuoden aikana ala seiskalla eikä ylitä 67 kg kuukauden pituista jaksoa kerrallaan. Tohon tyyliin mahtuisi repsahduksiakin ja terassikaljoja, muttei viikkojen putkea.
PoistaTee mitä vaan, mutta älä anna tuolle "toivottomuudelle" enää yhtään enempâä sijaa. Nimittäin juuri tuollainen ajatus lässäyttää koko rojektin. Mitä ihmettä sä maksat jostain paskanmakuisista mössöistä ja kärvistelet kuukausitolkulla, jos tulosten pysymisellâ ei ole mitään väliä? Herätys, Miss Jääräpâä!
Ei heti perään - siihen heti perään täytyy saada viikon mässy- ja ryyppyjuhlat palkinnoksi onnistumisesta :D
Poista"Mitä ihmettä sä maksat jostain paskanmakuisista mössöistä ja kärvistelet kuukausitolkulla, jos tulosten pysymisellâ ei ole mitään väliä? Herätys, Miss Jääräpâä!"
Minä laihdutan lähinnä ulkoisista, muista ihmisistä johtuvista syistä. Suurin syy on äitini, jonka vuosikausia jatkunut paasaus ja suorat ja epäsuorat vihjaukset kuinka hienoa olisi olla normaalipainoinen kyllästyttävät niin paljon, että olen päättänyt osoittaa, että pystyn kyllä laihduttamaan normaalipainoon jos haluan. Jos sen painon pitäminen kuitenkin on haastavaa, ja jos se ei olekaan niin "hienoa" kuin mainostetaan olla normaalipainoinen, niin voin ihan tietoisesti lihoa takaisin.
En minä ajattele tätä ollankaan minään loppuelämän juttuna, vaan päivä kerrallaan kohti tämänhetkistä tavoitetta. Sitten kun se on saavutettu, päätän mitä teen jatkossa. On mahdollista että päätän yrittää pysyä tavoitepainossa, mutta on mahdollista myös että päätän antaa itseni lihoa takaisin. Molemmat vaihtoehdot ovat vapaalle ihmiselle ihan mahdollisia.
Ristiriitaista. Jotenkin kirjoituksistasi on saanut sen kuvan, että nimenomaan olet ulkoisista vaikutuksista täysin vapaa. Mutta teinikielellä: iha sama :) Jokainen todellakin tekee just niin kuin itse tykkää, ja hyvä niin!
PoistaSiinä mielessä olen vapaa, että päätän aina itse mitä teen lopulta. Nyt olen päättänyt laihduttaa normaalipainoon, nähdäkseni onko se niin hienoa kuin ihmiset sanovat.
PoistaMutta joo, ei mulla mitään ihmeempää sisäistä syytä ole laihduttaa. En välitä terveysasioista, joten se puoli ei motivoi. En halua miesseuraa, joten ei tarvitse sitäkään varten olla mahdollisimman viehättävä. Ulkonäön suhteen töissä ehkä on vähän itsevarmempi olo jos ei ole silminnähden ylipainoinen, mutta toisaalta kun se työ on 95% yksin koneella istumista, niin eipä tuostakaan kovin vahvaksi motivaatioksi ole.
Suosittelisin myös jotakin liikkumisen muotoa. Minähän inhoan kaikenlaista ylimääräistä tai laihtumisen eteen tehtävää liikuntaa. Olen silti huomannut että auttaa laihtumisessa (ikävää vaikka totta). Olen hyödyntänyt ajatuksen niin että tunnin päivässä "hikisiivoan" asuntoa joten sekin pysyy samalla supersiistinä kuntoilun ohessa. Ja lepopäivä on 2 pvä/vko tuosta. Nopeaan tahtiin siivousta 5x vko ja jo käy kuntoilusta.
VastaaPoistaHuh, tunti siivousta 5 kertaa viikossa - varmasti on ainakin siistiä :D Mulle riittää tunti kerran viikossa, kun ei ole niin valtavan isot tilat ja yksin asun joten ei sotkua kauheasti kerry.
PoistaMulle se käveleminen on se ainoa jota pidän siedettävänä. Sitä olen hyvillä säillä koittanut taas tehdä semmoisen tunnin päivässä, mutta kieltämättä, kun ei enää ole koiraa joka pakottaisi lenkille, niin turhan usein jää erinäisistä syistä väliin liikunnat. Milloin on ollut kova työpäivä ja ei jaksa, milloin on kylmä tai sataa jne ;)
Pöh ihme lannistusta nuo "laihduttaminen on helppoa verrattuna painon hallintaan"-jutut. Itse olen laihduttanut pysyvästi n. 45% painostani ja paino on pysynyt normaalina viisi vuotta. Pari kertaa vuodessa paino saattaa nousta pari kiloa (muuton/työpaikan vaihdon yms. aiheuttama kaaos tai jouluruoat), mutta koska seuraan vaa'an lukemia viikottain, on helppo keventää aina hetkeksi ja paino laskee helposti takaisin normaaliin.
VastaaPoistaLaihduttaminen oli itselleni todella tuskan takana ja olin ollut lapsesta asti lihava. Jojotin toistakymmentä vuotta ennen tätä onnistumista reilu viisi vuotta sitten. Silloin laihdutin nykyiseen painoon vähäkalorisella ruokavaliolla, jonka jälkeen jatkoin elämää ajatuksella kohtuus kaikessa. Lasken edelleen syömäni kalorit joka päivä, jotta syön tarpeeksi mutten liikaa. Aineenvaihduntani on todennäköisesti "vaurioitunut" jonkin verran laihdutuksesta ja lepokulutukseni on todellisuudessa merkittävästi pienempi kuin laskennallinen kulutus paperilla. Olen kompensoinut suhteellisen pientä energiansaantiani monipuolisella kohtuullisella liikunnalla ja syömällä mahdollisimman ravinnerikasta ruokaa (ns. turhat kalorit eivät kuulu arkeen).
Elämäniloa ja energiaa kesääsi!
T: Entinen jojottaja
Kiva kuulla tuollaisiakin kokemuksia! Myös se minun Cambridge-valmentajani sanoo, että yleensä painonpudotus on se vaikea vaihe, koska kroppa vastustaa sitä miinuskaloreilla olemista ja monelle tulee kovaa nälkää ja kaikenlaisia oireita, mutta sitten kun saa alkaa syömään kulutuksensa mukaan, niin helpottaa.
PoistaToisaalta sitten taas on niitä juttuja kuten hiljattainen tutkimus Suurin pudottaja -pudottajista, joissa yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat lihoneet takaisin, koska heidän aineenvaihduntansa oli pysyvästi toivottoman vähäkulutuksinen niin että lihoi jo tosi vähälläkin ruoalla. Ja ilmeisesti muutenkaan se hoikkuus ei ollut tarpeeksi motivoivaa jatkuvaan itsekuriin jota tulosten ylläpito olisi vaatinut.
Lienee siis yksilöllinen asia tämäkin.
Olen seurannut tutkimuksen tuloksia ja sen jälkipyykkiä (lähinnä Youtubesta) mielenkiinnolla ja allekirjoitan osittain löydökset. Kyllä itsekin lihoisin helposti takaisin jos päästäisin itseni pariksi kuukaudeksi "vapaalle". Motivaatiota painonhallintaan ainakin toistaiseksi on löytynyt, koska ulkonäkö- sekä terveysseikat motivoi ja juokseminen on mukavampaa hoikkana. T: Se entinen jojottaja
Poista