Vaatteet alkavat jäädä isoiksi!

Olin aloittaessani Cambridge-dieettiä mittojen mukaan (110-99-117) kokoa 50. Nyt on sitten pienennytty mittoihin 100-85-104 (14 senttiä vyötäröltä, jes!) joka vastaisi kokoa 44. Monet vanhat vaatteeni alkavat näyttää jo vähän huonosti istuvilta päällä kun ovat jääneet isoiksi.

Uusia siis pitäisi ostaa, mutta kun ei toisaalta haluaisi, kun tavoite olisi että jo muutaman kuukauden päästä mahtuisi kokoon 40. Ongelma tämäkin. Ehkä täytyy ostaa jotain halpoja vaan, ja vain ihan välttämättömimmät. Vapaa-ajan vaatteissa nyt ei mitään väliä vaikka olisivat isojakin, saahan ne jollain vöillä päällä pysyviksi viriteltyä, mutta töissä ei viitsisi ihan kauhean roikkuvissa räteissä kulkea.

Cambridge-valmentajalla käyty taas myös

Taas otti valmentaja puheeksi sen, että minun pitäisi ehkä nostaa tavoitepaino ylemmäs kuin 65 kiloa (ehdotti 69 kiloa, johon on matkaa enää alle 3 kg), ja ehdotti dieetin tason nostoa tasolle 3 heti. Ehkä olen liian vakuuttavasti valittanut oireistani, niin että hän epäilee etten jaksa loppuun asti alkuperäisen tavoitteeni kanssa tai jotain. Vaikka olen kyllä sanonut että en aio antaa periksi päänsäryille, vatsavaivoille, hiustenlähdölle ja muille pikkukiusoille, kun tietää että ne ovat vain väliaikaisia juttuja. Todennäköisesti ne loppuvat heti kun pääsen ketoosista, koska mulle ketoositila on aina ennenkin aiheuttanut tällaisia tympeitä oireita.

Mutta sanoin kyllä, että siirryn tasolle 3 vasta silloin kun on alunperin suunniteltu (ensi viikon lopulla) ja pidän tavoitteena edelleen 65 kg. Kun nyt edelleen rasvaprosentti on 45% luokkaa, ja kun kerran painoa edelleen tasaisesti lähtee, niin en halua missään nimessä jättää hommaa kesken. Jos en laihdu alkuperäisellä suunnitelmalla ihan 65 kiloon asti, niin olkoon, mutta tavoitteena se saa kyllä pysyä. Kaikenlaista sitä onkin, että luovuttamaan houkutellaan...


Kommentit

  1. Huomenta.Mahtavaa kun yhä jaksat jatkaa tiukkaa linjaa.
    Ihmettelen kyllä tuota vaatekokoa jos painat 72 kg ja käytät kokoa 44.
    Itse olen saanut painoa alas ja nyt se 85kg/163 cm ja nyt koko 42 sopiva.
    Olen malliltani tasapaksu pökkelö ja jalat varsinkin paksut.
    Juuri tlasin kasan juhlamekkoja ja niistäkin xl oli iso,40 tai 42 sopiva.
    Mietin vaan käytätkö yhä "reiluja" vaatteita. Itse tuon painoisena olisi varmasti jo 38 koko ja ole riskirakenteinen kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaisuus on varmaan tuo että sinä olet kuvauksesi mukaan tasapaksu pökkelö, kun taas minä olen edelleen keskivartalopullea. Kyllä mulle raajoista menisi pienemmätkin koot, mutta kun on edelleen 85 cm vyötärönympärystä ja 104 cm lantionympärystä, niin tuo 44 on mittataulukkojenkin mukaan mulle ihan oikea koko. Eikä yhdet senkokoiset housutkaan jotka mulla on, ole kyllä yhtään isot, vähän vyötäröltä tiukat pikemminkin.

      Tämäkin minusta viittaa siihen, että kyllä mulla laihdutustarve edelleen on, vaikka paino ei ole mitenkään hirvittävä, ja keskikropan isolla tunikalla peittämällä käyn jopa normaalipainoisesta ulkoisesti. On kuitenkin iso rasvaprosentti ja vatsaa ja persettä tämän mittaiselle ihmiselle vähän turhan paljon vielä.

      Poista
  2. krhmn.. se kropan muoto muuttuisi sillä liikunnalla ja rasvaprosentti myös.. varsinkin kun koiralenkitkään ei enää liikuta.. :) Juu tiedän, ja olemme aiemminkin aiheesta keskustelleet, oli vaan pakko mainita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä mikään kropan muoto sen arvoista, että liikuntaa sen takia harrastaisin - sen verran syvästi vastenmielistä se minulle on. Minä mieluummin laihdutan vaan syömisillä sen verran, ettei enää kovin paljoa tursuile.

      Mihinkään timmiyteen en tosiaan edes pyri eikä haitta jos esim. bikineissä näytän vähän makkaraiselta - en minä semmoisissa julkisella paikalla esiinny, enkä muutenkaan kenenkään edessä vähissä vaatteissa. Riittää että normaaleissa vaatteissa näyttäisi suht sopusuhtaiselta eikä ylimääräiset muhkurat kiinnittäisi huomiota.

      Poista
    2. Tursuile! :'DDD Sun huumori on kyllä niin mahtavan sarkastista, että pistää kyllä hymyilyttämään. :) Mahtava piirre ihmisessä! ;D Mutta hienoa, että vaatteet alkavat jo jäädä isoiksi! Eikä tosiaan kannata "jättää kesken" hyvin alkanutta laihdutusta. :)

      Poista
  3. Se ihana tunne kun vaatteet jäävät liian isoiksi, ja se kauhea tunne kun ne kiristävät. Mulla on tuo kiristysvaihe mikä tarkoittaa että nyt ei enempää, on se kurjaa elämää :( Hieno juttu kun olet saanut painoa pois ja olet tuossa hyvässä vaiheessa.
    Toivotavasti jaksat ruokavalion ollen noin rajoittunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä jo odotetaan kuin kuuta nousevaa keskiviikkoa, jolloin siirryn tasolle 3 ja saan siis syödä hedelmiä ja hiilariruokiakin. Helpommaksi tämän pitäisi koko ajan tulla, kun kalorimäärä kasvaa ja sallittu ruokavalikoima laajenee. Tosin saa nähdä kuinka vaikeaa on nälän hallinnan kanssa kun ketoositila loppuu.

      Poista
  4. Laihduin joskus muinoin lähes 12 kiloa ja olin todellakin ihannepainossani, joka painonvartijoiden järjestelmässä merkitsi 65 kiloa, kotivaa'alla 62. Mikä siinä onkin, että ne pari senttiä makkaraa siinä mahan päällä ärsyttivät niin, etten malttanut alkaa jo himmailla ja opetella pitämään sitä painoa tuossa tasossa, vaikka kuinka tasapainottamaan pv:ssa kehottivat. No, lopputuleman arvaa: eihän se paino enää mihinkään laskenut eikä sentitkään mihinkään lähteneet, ja kun kesälomakin alkoi, jäi punnituksissa juokseminen väliin - ja alkoi syöminen maistua, olinhan jo niinkin hoikka... Loppu on sitä kuuluisaa historiaa, eli nyt olen ollut siinä silloisessa alkupainossani plus muutama lisäkilo jo monta vuotta, eikä itsekuria ole mihinkään. Helppo sanoa, mutta silloin "olisi kannattanut". Joo. Mutta tee kuin tykkäät, taidat olla sellainen jääräpää, ettet muiden neuvoja muutenkaan kuuntele :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minä pyrin elämään sisäisen intuition mukaan, ja jos jostain asiasta on sellainen intuitio, niin kyllä sen mukaan teen, vaikka koko muu maailma huutaisi että ei, huono suunta tai valinta. Yleensä ne asiat joista on ollut selkeä intuition tasolta tullut neuvo, myös onnistuvat, kun taas järkeilemällä päätetyt heikommin.

      Tämän Cambridgenkin aloitin juuri niin, että kun en enää koko laihduttamista tietoisesti ajatellut, vaan hyväksyin jo itseni tukevana tätinä, niin jostain syvältä nousi idea, että nyt on aika, ja tämä on menetelmä. Täytyisi vaan jaksaa tosiaan sitä intuitiota kuulostella sen sopivan painonkin suhteen, eikä uskoa ulkopuolelta tulleita mielikuvia siitä, millaiselta naisen kropan pitäisi nykyään näyttää...

      Poista
  5. tässä alkaa varmasti se haastavin vaihe kun pääset tavoitepainoosi. olisihan se suuri voitto, jos tämän Cambridgen jälkeenkin paino pysyisi tavoitteessa. onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan. Täytyisi jotenkin kunnolla sisäistää nyt se, että laihduttaminen on sen verran ikävää puuhaa, että takaisin lihomisen estäminen täytyisi ottaa vakavasti. Vaikka sekin on vähän tylsää elää kohtuullisesti, niin vielä kauheampaa on puoli vuotta kohtuutonta elämää ja päälle puoli vuotta pussiruokakuuria.

      Poista

Lähetä kommentti