2 kk Cambridgea takana ja helppoa on kuin mikä

Ne, jotka ovat lukeneet blogiani pidempään tuntevat epätoivoisen historiani erilaisten laihdutuskuurien (sekä elämäntapamuutosten) ja ahmimiskausien kanssa. En itsekään olisi ikinä uskonut, että minä, itseni jo laihdutuksen suhteen täysin toivottomaksi selkärangattomaksi luuseriksi tuominnut ainainen epäonnistuja, vielä pystyn olemaan viikkoa tai paria pidempään dieetillä ja laihtumaan merkittävästi. Tässä sitä kuitenkin ollaan: 2 kuukautta Cambridgea takana, painoa pudonnut 13 kg ja edelleen hyvin menee. Ei minkäänlaista pelkoakaan että luovuttaisin tai sortuisin ahmimaan.

Sopiva laihdutusmenetelmä on varmaan paljolti luonnekysymys

Onhan minulla tässä ollut kaikenlaista fyysistä vaivaakin: ummetusta, hiusten lähtöä, ihon kuivumista hilseileväksi ja pintajuonteita täynnä olevaksi korpuksi, huimausta. Mutta sittenkin koen että tämä on paljon helpompaa minulle noudattaa kuin esim. ravitsemusterapeutin periaatteessa helpompi 1500 kcal päivässä dieetti. Minä nimittäin olen sellainen luonne, että motivoidun tuloksista, ja tässä niitä tuloksia tulee nopeasti, toisin kuin noilla ns. lempeämmillä menetelmillä. 

Kun 1500 kcal dieetillä laihduin vain 200-300 g viikossa, tuntui että matka tavoitepainoon on loputtoman pitkä, joten sama kai se siinä ikuisuudessa, jos vähän pidentää sitä lisää pienillä poikkeuksilla dieettiin, jos vaikka sattuu tekemään mieli ottaa kännit tai käydä syömässä megamätöt jossain ravintolassa. Nyt taas kun painoa on huonoimpinakin viikkoina lähtenyt puoli kiloa viikossa ja painon laskun alkaa nähdä sekä kropasta että naamasta, niin en missään nimessä halua vähääkään tuhota saavutettuja näkyviä ja tuntuvia tuloksia jonkun ohimenevien ruoka- tai juomahimojen takia. Minä haluan painaa 65 kg 16.8. kuten on tavoite, ja on mukavaa että näkee menetelmän -ja oman kehon- toimivan, niin että paino laskee kuten pitäisikin ilman lisäkiristyksiä tai ahdisteluja jumeista. 

Jollekin toisenlaiselle luonteelle varmasti ihan erilainen dieetti on parempi. Minä vaan satun olemaan tällainen repäisijä, joka töissäkin teen työni tehokkaina ja tuskaisina pikarepäisyinä ennen deadlineä. Dieetin haastavuus on minulle vain lisämotivaatio, joka entistä enemmän vahvistaa sitä, että en muuten luovuta, periksi en anna. Rennommalla dieetillä ei tunnu ollenkaan, että olisi käynnissä kunnon taistelua, joten ei nouse sitä sisuakaan jolla mennään läpi harmaan kiven. 

Lisäksi Cambridge on mukavan "no-brainer"

Varsinkin kun on töissä stressiä ja painetta nyt ja varmasti koko kevään, ei millään jaksaisi kuluttaa henkistä energiaansa esim. kalorien laskemiseen tai ruokien miettimiseen. Hyvä puoli on, että tässä dieetissä ei tarvitse. Sen kun nielen ne 3 yököttävää valmistettani päivässä, ja sitten syön dieetin tason mukaisen lisän yksinkertaista ruokaa kerran päivässä. Tämän jaksaa stressaantunutkin, kun se on itse asiassa helpotus normaalin ruoan laittamisen vaivannäköön. Kaupassakaan ei tarvitse juurikaan käydä, eikä tiskata. 

Koko ruoka-asia on jotenkin täysin pois mielestä, ja sehän on varsin mukavaa. Tuo että valmisteet on pahan makuisia, vain vahvistaa sitä että ruokaan ei suhtaudu nautintona, vaan vain polttoaineena joka on nieltävä säännöllisin väliajoin. Lisäksi melodramaattisuuteen taipuvaisena luonteena tykkään tehdä etovien makeiden patukoiden ja litkujen juomisesta yksikseni kauhean shown: yököttelen, irvistelen, säälin itseäni ääneen - kuitenkin oikeasti nauttien siitä omasta esittämisestäni sekä siitä, että vaikka yököttääkin, teen tätä silti. Mitä haastavampi taistelu, sitä makeampi on voitto!