Luonnollisuuden ihannoinnista
Tämän Cambridge-dieetin aikana olen usein törmännyt erilaisiin väitteisiin, että tämä on huono tapa laihtua, koska ravinto jota dieetillä syödään on luonnotonta. Taas kerran tänään kuulin tuohtuneeseen sävyyn esitetyn väitteen että tuhoan terveyteni tällä, ja kun kysyin perusteluja, ottaen huomioon että Käypä Hoito -suosituskin suosittelee ENE-dieettejä merkittävän lihavuuden hoidossa, niin perustelu oli tyyliä "No luepa kuule siitä sun ravintopussin kyljestä mitä se sisältää, niin tajuat että onhan se LUONNOTONTA".
Usein muutenkin kuulee erilaisia väitteitä, joissa perusteluna jonkun asian epäilyttävyydelle tai huonoudelle käytetään sitä, että tämä asia ei ole luonnollista. Koirien on luonnotonta asua kerrostaloissa, siksi koiraa ei saisi sellaiseen ottaa. Keinomakeutusaineet on myrkkyä, koska ne on luonnottomia, eikä asiaa muuta se että niiden turvallisuutta on tutkittu laajasti, koska vaistomainen käsitys luonnottoman tehdastuotteen haitallisuudesta menee yli luottamuksen tutkimuksiin. Luonnottomuutta huonouden perusteena tosin käytetään selvästikin valikoivasti oman mielen mukaan, koska vain harva on sitä mieltä että esim. lääkehoito on huono keksintö koska lääkkeet ovat luonnottomia ja tehtaissa valmistettuja.
Itse en pidä luonnollisuutta ihanteena ollenkaan. Koska en ole minkään sortin uskovainenkaan, joka uskoisi että joku rakastava suurempi äly olisi kaiken viisaasti suunnitellut, ei ole ideologista pakkoa uskoa että luonnossa kaikki on optimaalisesti. Myöskään oma havainnointini ei tue sellaista näkemystä. Luonnossa on itse asiassa paljon sellaista, mitä voisi sanoa suunnitteluvirheiksi, jos uskoisi että luonnolla on suunnittelija. Yksi iso juttu on se, että evoluution kannalta ei ole mitään väliä sillä, elääkö eliö vanhaksi. Kunhan saa sukuaan jatkettua ja jälkeläiset riittävän itsenäiseksi niin sitten on jo tehtävänsä hoitanut.
Tähän asiaan törmäsin, kun juttelin eläinlääkärin kanssa koirien BARF-ruokavaliosta (Biologically Appropriate Raw Food), jota olen itsekin harrastanut. Olin itsekin mennyt aikanaan siihen, että kuivamuona on paha, koska se on luonnotonta, ja raakaruoka hyvä, koska niinhän villikoirat ja sudetkin luonnossa syö, ja nehän ovat niin elinvoimaisia. Koirani sairastuttua munuaisvikaan eläinlääkäri kysyi ruokinnasta. Kun sanoin että tämä on pentulaatikosta asti barffannut, niin eläinlääkäri totesi, että ihme että munuaiset kesti näinkin kauan. Minä olin ihan että mitä? Eihän tätä toki kerrottu BARF-harrastajien sivustoilla, mutta kuulemma on aika yleistä, että paljon proteiinia syövät BARF-koirat kuolevat nimenomaan munuaisvikoihin suhteellisen nuorina. Kun epäuskoisena kyselin, että miksi ei sitten sudet kuole munuaisvikoihin kun syövät pelkkää lihaa ja sisäelimiä, niin vastaus oli lopulta järkeenkäypä: "Koska niiden keskimääräinen elinikä luonnossa on 6-7 vuotta. Ei ne ehdi." Niinpä. Koiraeläimen olisi ehkä luonnollista kuolla paljon nuorempana kuin mitä nykyiset turvassa ja hyvin ruokittuna elävät lemmikit elävät. Ei luonto välitä siitä, että eläin kuolee nuorehkona, mutta lemmikin omistaja yleensä haluaisi sen elävän pitkään. Luonnoton toive, jonka toteuttamiseen välttämättä luonnollinen elämäntapa ei ole paras.
Sama tietysti koskee ihmistä. Luonnossa monet meistä kuolisivat jo synnytyksen yhteydessä tai pikkuvauvana. Lisää lähtisi infektioissa, lapsuuden pikku onnettomuuksien seurauksina, tartuntatauteihin, ja niin: myös epätasapainoinen luonnollinen ravintokin voi elinikää lyhentää monilla seuduilla, huolimatta siitä että olemme taipuvaisia ajattelemaan että moderni länsimainen tapa syödä on kaiken pahan alku ja juuri ja elintapasairauksien lähde, kun taas perinteiset ruokavaliot tuottavat terveyttä. Mutta aika usein on käynyt ilmi, että sen että joitain tiettyjä sairauksia esiintyy vähemmän kuin länsimaissa selittää paljolti se, että elinikä perinteisesti elävän heimon parissa on voinut olla esim. 40-50 vuotta. Ei toki aina, on toki olemassa oikeasti pitkäikäisiäkin perinteisesti eläviä heimoja ja kansoja, seuduilla joilla luonto tarjoaa mahdollisuudet monipuoliseen ja terveelliseen luonnolliseen ravintoon, mutta ei voi yleistää että kaikki perinteiset ruokavaliot olisi jotenkin nykyistä terveellisempiä.
Usein muutenkin kuulee erilaisia väitteitä, joissa perusteluna jonkun asian epäilyttävyydelle tai huonoudelle käytetään sitä, että tämä asia ei ole luonnollista. Koirien on luonnotonta asua kerrostaloissa, siksi koiraa ei saisi sellaiseen ottaa. Keinomakeutusaineet on myrkkyä, koska ne on luonnottomia, eikä asiaa muuta se että niiden turvallisuutta on tutkittu laajasti, koska vaistomainen käsitys luonnottoman tehdastuotteen haitallisuudesta menee yli luottamuksen tutkimuksiin. Luonnottomuutta huonouden perusteena tosin käytetään selvästikin valikoivasti oman mielen mukaan, koska vain harva on sitä mieltä että esim. lääkehoito on huono keksintö koska lääkkeet ovat luonnottomia ja tehtaissa valmistettuja.
Minulle luonnollisuus ei ole ihanne
Itse en pidä luonnollisuutta ihanteena ollenkaan. Koska en ole minkään sortin uskovainenkaan, joka uskoisi että joku rakastava suurempi äly olisi kaiken viisaasti suunnitellut, ei ole ideologista pakkoa uskoa että luonnossa kaikki on optimaalisesti. Myöskään oma havainnointini ei tue sellaista näkemystä. Luonnossa on itse asiassa paljon sellaista, mitä voisi sanoa suunnitteluvirheiksi, jos uskoisi että luonnolla on suunnittelija. Yksi iso juttu on se, että evoluution kannalta ei ole mitään väliä sillä, elääkö eliö vanhaksi. Kunhan saa sukuaan jatkettua ja jälkeläiset riittävän itsenäiseksi niin sitten on jo tehtävänsä hoitanut.
Tähän asiaan törmäsin, kun juttelin eläinlääkärin kanssa koirien BARF-ruokavaliosta (Biologically Appropriate Raw Food), jota olen itsekin harrastanut. Olin itsekin mennyt aikanaan siihen, että kuivamuona on paha, koska se on luonnotonta, ja raakaruoka hyvä, koska niinhän villikoirat ja sudetkin luonnossa syö, ja nehän ovat niin elinvoimaisia. Koirani sairastuttua munuaisvikaan eläinlääkäri kysyi ruokinnasta. Kun sanoin että tämä on pentulaatikosta asti barffannut, niin eläinlääkäri totesi, että ihme että munuaiset kesti näinkin kauan. Minä olin ihan että mitä? Eihän tätä toki kerrottu BARF-harrastajien sivustoilla, mutta kuulemma on aika yleistä, että paljon proteiinia syövät BARF-koirat kuolevat nimenomaan munuaisvikoihin suhteellisen nuorina. Kun epäuskoisena kyselin, että miksi ei sitten sudet kuole munuaisvikoihin kun syövät pelkkää lihaa ja sisäelimiä, niin vastaus oli lopulta järkeenkäypä: "Koska niiden keskimääräinen elinikä luonnossa on 6-7 vuotta. Ei ne ehdi." Niinpä. Koiraeläimen olisi ehkä luonnollista kuolla paljon nuorempana kuin mitä nykyiset turvassa ja hyvin ruokittuna elävät lemmikit elävät. Ei luonto välitä siitä, että eläin kuolee nuorehkona, mutta lemmikin omistaja yleensä haluaisi sen elävän pitkään. Luonnoton toive, jonka toteuttamiseen välttämättä luonnollinen elämäntapa ei ole paras.
Sama tietysti koskee ihmistä. Luonnossa monet meistä kuolisivat jo synnytyksen yhteydessä tai pikkuvauvana. Lisää lähtisi infektioissa, lapsuuden pikku onnettomuuksien seurauksina, tartuntatauteihin, ja niin: myös epätasapainoinen luonnollinen ravintokin voi elinikää lyhentää monilla seuduilla, huolimatta siitä että olemme taipuvaisia ajattelemaan että moderni länsimainen tapa syödä on kaiken pahan alku ja juuri ja elintapasairauksien lähde, kun taas perinteiset ruokavaliot tuottavat terveyttä. Mutta aika usein on käynyt ilmi, että sen että joitain tiettyjä sairauksia esiintyy vähemmän kuin länsimaissa selittää paljolti se, että elinikä perinteisesti elävän heimon parissa on voinut olla esim. 40-50 vuotta. Ei toki aina, on toki olemassa oikeasti pitkäikäisiäkin perinteisesti eläviä heimoja ja kansoja, seuduilla joilla luonto tarjoaa mahdollisuudet monipuoliseen ja terveelliseen luonnolliseen ravintoon, mutta ei voi yleistää että kaikki perinteiset ruokavaliot olisi jotenkin nykyistä terveellisempiä.
Luonnon näennäisen elinvoimaisuuden salaisuus on säälimättömyys
Mutta niinhän se on, että kun katselemme villiä luontoa, niin vaikka silloin tällöin näemme sairaan tai loukkaantuneen oloisen eläimen, niin pääosin luonnon eläimet näyttävät majesteettisilta ja hyvinvoivilta. Helposti siinä sitten vertaa asiaa ihmislajin näennäiseen alennustilaan: monet ovat pullukoita, huonokuntoisia, ties kuinka suuri osa tarvitsee pysyväislääkitystä elääkseen ja pärjätäkseen jne. Mutta kun ottaa huomioon sen, että luonnon eläinten elinvoimaisuuden selittää paljolti se, että luonnossa ei pärjää aika vähääkään heikentynyt yksilö, vaan se karsiutuu pois elämästä kun ei pysty etsimään ravintoa tai kun saalistaja syö sen, niin luulenpa että ihmiset eivät haluaisi tällaista hintaa maksaa oman lajinsa luonnollisesta elinvoimaisuudesta. Me haluamme ylläpitää ihmiselämää niin kauan kuin se on mahdollista, koska toisin kuin luonto, pidämme yksilön elämää arvokkaana, ja tästä hintana maksamme sen että ihmisten joukossa on enemmän "heikkoja".
Eikä tämä koske vain sairauksia ja niiden hoitoa, vaan sosiaalisilla lajeilla myös elämänlaatua. Monien laumaeläinten laumakäytöksessä esimerkiksi esiintyy sellaista, että joitain yksilöitä (laumahierarkian alimpia) julmasti kiusataan tai ne ajetaan laumasta ulos. Lisääntymään ne nyt eivät ainakaan pääse. Ihmiselle geneettisesti läheistä sukua olevat apinalajitkin luonnollisesti kiusaavat ja syrjivät joitain yksilöitä. Me emme kuitenkaan halua hyväksyä esim. koulukiusaamista tai poikkeavien syrjimistä ja kiusaamista, vaikka se olisi ehkä luonnollista, vaan kunnioitamme ihmisten oikeutta olla sellaisia kuin ovat, ja oikeutta elää rauhassa omana itsenään vaikka olisi vähän erikoisempikin tyyppi. Minä ainakin iloitsen tästä luonnottomuudesta.
Joten: miksi ihannoida luonnollista lainkaan?
Minä ainakin mieluummin elän keskuslämmitetyssä mukavassa huoneistossa kuin kodassa tai savumajassa. Tykkään käyttää tietokoneita, älypuhelinta sekä televisiota. On kiva kun lämmin vesi tulee sisälle asuntoon, eikä WC-asioilla tarvitse käydä pakkasella puuceessä. On mukavaa, että on keksitty erilaisia keinotekoisia materiaaleja ja raaka-aineita, joilla on kaivattuja ominaisuuksia, olipa kyse lämpöä eristävän vaatteen tai ruoan valmistamisesta.
Toki on totta, että kaikessa mistä ei ole pitkää kokemusta, on myös riskinsä. Siinä mielessä luonnollisen ihailussa on edes jokin järki, että jos ihmiskunta on syönyt jotain tiettyä ruoka-ainetta parituhatta vuotta, niin jos se olisi kovin haitallista, haitat olisi jo varmasti huomattu. Sen sijaan jos tänään keksitään uusi ravinnon lisäaine, on mahdollista että sen käytöllä on ennalta-aavistamattomia pitkäaikaiskäytön haittoja, joita ei vielä tiedetä. Mutta sittenkään itselleni luonnollisuus ei ole mikään pyrkimys tai itseisarvo, eikä luonnollinen tarkoita minulle hyvää ja keinotekoinen pahaa. Mielelläni taas kohta syön yhden luonnottoman Cambridge-patukan, johon on lisätty lisäravinteina kolmasosa ihmisen tieteellisesti tutkitusta päivän mikroravinteiden ja muiden välttämättömien aineiden tarpeesta, enkä yhtään kauhistele kuinka luonnotonta se on ;)
Keinomakeuttajat on kyllä ihan kauhean makuisia. Niiden luonnottomuus ei haittaa, mutta makuhan on pääasia. Yleensäkin jos vähentää sokerin määrää, niin vähempään makeuteen tottuu aika nopeasti. Sama suolan kanssa.
VastaaPoistaMä juon niitä keinomakeutettuja juuri maun takia. Minä nimittäin pidän kovasti keinomakeutettujen limsojen ja energiajuomien mausta. Sokeriversioita en siedä ollenkaan - lapsenakin aina ihmettelin että miksi muut tykkää limsoista, nehän on ällöttäviä, kunnes sitten kun ekaa kertaa pääsin maistamaan keinomakeutettua niin tiesin löytäneeni omaan makuun sopivan juoman.
PoistaMulla ei ole makea yleensä ollut muutenkaan mikään ongelma jos painonhallinnan kannalta ajattelee, vaan kyllä se pääasiallinen ongelma on alkoholi. Alkoholia nauttineena sitten kyllä ahmin mitä vaan: rasvaista, suolaista, makeaa, mutta selvin päin en juurikaan välitä harrastaa kohtuuttomia ruokailutottumuksia. Ei vaan tee mieli edes.
Kyllä niistä esim.keinomakeutuaineiden laajoista tutkimuksista on ihan saatu sellaisia tuloksia, että ovat haitallisia, mutta hinta menee edelle. Ja kaikkien niiden laajasti tutkittujen lisäaineiden yhteisvaikutuksia ei ole tutkinut yhtään kukaan. Nyt onkin ihmiskunnalla suuri koe menossa, kun nyt elää ensimmäinen sukupolvi, joka saa lapsesta asti satoja keinotekoisia lisäainecokctaileja päivittäin.
VastaaPoistaMinusta noista keinomakeutusaineista ja niiden haitoista keuhkoaa lähinnä erilaiset vaihtoehtois- ja luontaisterveyssivustot, ja kunnon foliohattutyyliin usein. En ole asiallisia tutkimuksia löytänyt vakavista haitoista, ainakaan sellaisia että olisi onnistuttu toistamaankin tai että ei olisi pian tullut toista tutkimusta joka kumoaisi tuloksen.
PoistaUsein käy niin kuin sen tuloksen kanssa joka isosti uutisoitiin, että keinomakeutettujen juomien juojilla on isompi vyötärönympärys kuin niillä jotka eivät niitä juo. Tämähän heti uutisoitiin tyyliin, että keinomakeutetut juomat lihottavat ja lisäävät rasvaprosenttia. Mutta sitten joku toinen tutkija huomautti, että eiköhän se lähinnä ole niin, että keinomakeutettuja kalorittomia juomia valitsevat pääosin jo valmiiksi ylipainoiset, ja tämän ryhmän rasvaprosentti ja paino ovat korkeammat todennäköisesti näistä juomista riippumattomista syistä. Kaloriton juoma onkin ehkä seuraus, reagointi ylipainoon, eikä ylipainon (ja sen terveyshaittojen) syy. Ravitsemustieteilijä Patrik Borgkin on kirjoittanut syistä, miksi hänestä kevyttuotteet eivät olekaan syyllisiä lihomiseen vaikka jotkin tutkimukset näyttävät viittaavan siihen http://patrikborg.blogspot.fi/2014/01/kevyttuotteet.html
Mutta onhan se toki totta, että vaikka uudet yksittäiset aineet yleensä tutkitaan ennen kuin hyväksytään ihmisruoan ainekseksi tai lisäaineeksi, niin eipä sellaista oikein pysty tutkimaan mitä kaikki ravinnon ja ympäristön uudet kemikaalit yhdessä tekevät vuosikymmenten aikana. Itse en silti jaksa murehtia koko asiaa, vaan olen iloisesti koekaniini ja käytän kaikkea luonnotonta mitä mieli tekee :D
Jatkoa.. helppo kuitata lisäaineiden vaarallisuutta tukevat tutkimukset huuhaaksi. Fakta on myös se, että esim. lääketeollisuus tekee itse omat tutkimuksnsa ja sen ei tarvitse julkistaa muita kun myynnin kannalta edullisia tutkimuksia. Myös esim muovinpehmentimien vaikutukset on kiistattomia, mutta niin vaan kauppa on niitä täynnä. Eli se,että niitä on kuluttajille tarjolla, ei ole merkki niiden turvallisuudesta. Toinen puoli on se,että jos ei ajatellakaan, mitäse tekee just mulle, aiheuttaa niiden (haitallisten aineiden) tuotanto jo itsessään haittaa ympäristölle ja kaikkea, mitä ihminen käyttää, on myös luonnossa.
VastaaPoistaAkateemisessa maailmassa töissä aikanaan olleena en suinkaan ole kovin sinisilmäninen tutkimusmaailman eettisyyden suhteen. Kyllä tiedän, että rahoittajan näkökulma painaa, ja myös yksilöllinen halu saada aikaan jotain julkaistavaa tulosta. Itselleni, kun on taipuvusta naiiviin rehellisyyteen oli alkuun yliopiston hommissa järkytys, että artikkeleita piti kirjoittaa vaikka väkisin, vaikkei olisi mitään kirjoitettavaa, ja jos yksi lehti toteaa tutkimuksen tason liian huonoksi julkaistakseen, tarjotaan muihin kunnes johonkin menee läpi. Ja sitten trendikkäillä aloilla näistäkin ö-luokan tutkimuksista varmasti lehtiin kirjoitetaan samalla innolla kuin laadukkaamista, koska mistäpä joku toimittaja sen tietäisi mikä on tutkimuksen tieteellinen taso?
PoistaNoista muovinpehmentimistä olikin eilen mielenkiintoinen juttu Taloussanomissa. Pikaruoan syöjistä on löytynyt merkittäviä määriä ftalaatteja, ja nämä aiheuttaa esim. hedelmällisyyden laskua ja poikien naisistumista. http://www.taloussanomat.fi/terveydenhuolto/2016/04/13/tutkimus-pikaruoan-syojien-kehossa-on-haitallisia-kemikaaleja-joita-kaytetaan-muovien-pehmentamiseen/20164022/12
Mutta näin se tieto etenee, kun huomataan haittoja, joko ympäristölle tai ihmiselle, ja sitten luovutaan huonoksi havaituista asioista. Kun haitta on tarpeeksi vakava, niin saadaan kyllä aikaan sopimukset joilla uhka saadaan kuriin, kuten kävi aikoinaan otsonikerrosta vahingoittavien freonien kanssa.
Itse kyllä tykkään mieluummin elää huolettomana mieleltäni ja vaikka kemikaalikuorrutettuna, kuin stressaamassa näkymättömistä uhkista joita piilee siellä sun täällä. Joskus syödessäni jotain oikein lisä- ja säilöntäaineista moskaa naureskelen vaan, että jos tämä ruoan säilöö, niin ehkä tämä säilöö kehonkin vanhenemiselta ;) Tosin joku koiranleuka tähän joskus vastasi, että joo, mutta vasta kuoleman jälkeen, haudassa te pikaruoan mässääjät ette maadu sitten millään, mutta rypyt ja vaivat tulee elämän aikana ihan yhtä lailla kuin muillekin!
En tunne cambridgea, mutta olen nutrilett-dieetillä laihduttanut 20 vuotta sitten 35 kiloa (ja lihonut sen kaiken takaisin plus sotkenut aineenvaihduntani, aika perseestä) ja silloinkin oli jo puhetta siitä, että ne on täynnä lisäaineita. Meillä kun on kolme lasta, olen äärimmäisen tarkka siitä että meillä syödään "puhdasta" ruokaa eli ihan alusta asti itse valmistettua. Kyllähän se ihmisen kroppa kestää paljon, mutta jos on vähänkin huonommat geenit, niin niitä oireita kyllä tulee, ennemmin tai myöhemmin. Mutta kieltämättä mullakin on ollut huolettomia ajanjaksoja elämässä, kai se että on vastuussa toisen elämästä, pisti vähän asiat eri tärkeysjärjestykseen.
VastaaPoistaJännä muuten, olen itselin it-alalla, ja inhonnut työtäni viimeiset 10 vuotta. Nyt kun tein irtioton ja opiskelen ihan muuta, se ahdistus on pikkuhiljaa hälvennyt. Joudun kuitenkin palaamaan samaan duuniin aikanaan. Voisiko olla, että yleisesti ottaen alan työolosuhteet on jotenkin parantuneet ja maine myös? Tai sitten me (mä alotin vuosituhannen vaihteessa) keski-ikäistyvät työntekijät pikkuhiljaa alamme vaan tottua siihen että tässä on työ ja sitä on tehtävä eikä vaihtoehtoja ole?:)
Noista dieettivalmisteista ja lisäaineista... Itse en osaa pitää lisäaineita automaattisesti mitenkään huonona. Suurin osa noissa Cambridgeissa lisäaineista näyttää olevan lisättyjä vitamiineja ja mineraaleja erilaisissa muodoissa.
PoistaTuo aineenvaihdunnan sekoittuminen taitaa tapahtua useimmille yleensäkin laihtumisen ja lihomisen seurauksena, olipa menetelmä mikä tahansa. Tosi usein meinaan olen kuullut ihan muunlaisilla menetelmilläkin laihduttaneilta, että se eka laihdutus oli helppoa, mutta sitten kun myöhemmin on joutunut samaan hommaan uudestaan, paino ei meinaa lähteä millään ja kulutus on ihan olematonta.
Itse en jaksa uskoa tuohon, että ravinto paljoakaan vaikuttaisi ongelmien tulemiseen, koska siltä ei minusta näytä kun seurailee ihmisiä. Ei tunnu mitenkään korreloivan terveysongelmat tai vaivat ruokavalion tai edes liikunnan kanssa. On totaalisia sohvaperunoita ja roskaruoan syöjiä jotka voivat aina vaan hyvin, ja toisaalta jatkuvasti sairastelevia terveysintoilijoita, ja kaikkea siltä väliltä. Minusta ei siis näytä että terveellinen ruoka vaikuttaisi riittävästi, että siihen viitsisi vaivautua pyrkimään. Kun on sitä keskikaljalla ja roskaruoalla itsekin tullut hyvinvoivana, joskin vähän pullukkana, eleltyä niin kauan ;)
PoistaTuosta it-alasta. Huonompaan suuntaan se työelämä minusta on noin objektiivisesti ajatellen mennyt. Tarjouskilpailut on tiukempia, mikä tarkoittaa toteuttajille enemmän kiirettä ja painetta. Eikä enää juuri näe esim. testaajia, koska voittaakseen projektit on myytävä niin halvalla ettei muodolliseen testaukseen ole varaa. Tämäkin tekee koodareille lisää painetta, kun täytyisi siinä tiukassa aikataulussa testatakin ja siis yksin ottaa vastuu tuotantoon päässeistä virheistä. Lisäksi monet firmat, kuten oma työnantajani, ihan tylysti vaan on ilmoittanut, että heille on normaali käytäntö, että 10% porukasta pitäisi kierrättää vuosittain (pari vuotta sitten A-studiossa yrityksen edustaja sanoi näin), eli yt:t on rutiinia.
Mutta itse vaan olen päätynyt siihen, että koska en kuitenkaan aio alaa tai edes työpaikkaa vaihtaa, niin turha siitä on jäädä valittamaan millaista se on, koska se valitus tekee vain oman olon kurjemmaksi. Oma päätös jäädä näihin hommiin, ja kun sen päätöksen on tehnyt, täytyy vaan tehdä kaikkensa ettei rasita itseään loppuun. Yllättävän paljon voi omilla asenteilla ja päätöksillä (esim. minä en tee koskaan minuuttiakaan ylitöitä) vaikuttaa.