Olen opetellut kohta pari kuukautta kasvissyöntiä

26.10. kirjoitin dokumentista, jossa paljastettiin eläinten kohtelua tehotuotannon kasvattamoissa sekä teurastuksessa. Silloin jo ajattelin, että en kyllä halua tukea tuollaista tuotantoa ostamalla lihaa, ja siitä alkaen en olekaan syönyt ollenkaan lihaa. En ole viitsinyt tästä aikaisemmin kirjoittaa koska itsekin ajattelin, että voi olla että en jaksa kuin viikon ja sitten joku rullakebabin himo vie taas lihansyönnin pariin, ja olisi noloa ensin julistaa että nyt minä olen vegetaristi, ja sitten tunnustaa että plääh, tälle kävi kuten mun laihdutuksille, että ei tahdonvoima riittänytkään.

Mutta nyt kun on tullut oltua jo pari kuukautta kasvislinjalla, niin uskallan paljastaa kokeiluni. Tarkoituksenani pysyvästi olisi varmaan olla ns. fleksitaristi, eli ei-ehdoton pääosin kasvissyöjä, mutta tähän asti olen pitänyt lihan lisäksi kalankin kokonaan pois ruokavaliosta koska muuten olisi liian helppo päätyä syömään aina vain sitä, ja jättää kasvisruokien opettelu väliin. Jatkossa todennäköisesti kalaa ja äyriäisiä syön vapaasti, lihaa vain poikkeustilanteissa tyyliin että olen tilaisuudessa jossa olisi hankala saada kasvis- tai kalaruokaa. Luuserimaista touhua toki kun ei ole ehdotonta, mutta parempi sekin aina mitä vähemmän sitä tehotuotettua lihaa syö, vaikkei täysin jättäisikään pois.

Kokemuksia tähän asti

Yllättävän hyviä on kokemukset sinänsä olleet. Ei ole ollut nälkä esimerkiksi ollenkaan, mitä epäilin että kasvisruoalla tulisi. Toisaalta olen tosiaan ollut lakto-ovo linjalla, ja kyllähän niistä juustoista ja munistakin sitä tukevuutta ruokaan saa hyvin helposti. 

Ne ongelmat... Joskus on vaikea keksiä kasvispääruokia, sellaisia missä olisi proteiiniakin. Papujakaan ei jaksa joka päivä syödä, joten on aika helposti tullut tartuttua juustoihin, kananmuniin sekä soijavalmisteisiin. Nämä viimemainitut ovat osoittautuneet yllättävän hyvänmakuisiksi ja valikoimiltaan monipuolisiksi. Erityisesti pakastealtaan Hälsans Kök -sarjasta löytyy ties mitä: nakkeja, chorizoja, falafeleja, soijapullia, nuggetteja, jauhelihamaista soijarouhetta, soijaleikkeitä. Ei ne varsinaisesti yritä imitoida lihan makua, mutta minusta ne maistuu silti aika hyviltä, ja koostumus on miellyttävän tukeva, ei sellainen höttöinen ja jauhomainen kuin monilla kasvispihveillä tai -nakeilla mitä olen aiemmin maistanut. 

Maun puolesta se mitä on eniten ikävä on suolaiset leikkeleet. Usein esim. salaatti suorastaan tuntuu huutavan jotain tulista, suolaista leikkelettä tai vaikka ilmakuivattua kinkkua, enkä ole vielä keksinyt millä kasvistuotteella saisi samanlaista särmää makuun. Kapriksilla nyt sentään saa suolaisuutta. Ja ainahan voi tehdä vähän erilaisia salaatteja, jotka ei kaipaa sitä leikkeleen makua. Toisaalta kivaa ja toisaalta turhauttavaa tässä iässä opetella ruoanlaittoa, kuin mikäkin amatööri testailla että mistä saisi hyviä ja sopivan täyttäviä yhdistelmiä. Mutta jatkaa aion samalla linjalla, vaikka usein sitten joudunkin vielä turvautumaan inspiraatioksi vege-keittokirjojen ja nettiohjeiden apuun, siinä missä myös lihaa syödessä osasin itse improvisoida ruokani ilman ohjeita. 

Viikonlopun vegepöperöitä

Tässä kuvassa riisiä, Hälsans Kök soijanuggetteja sekä inkiväärillä ja soijakastikkeella ja chilillä maustettua juureswokkia, jossa porkkanaa, selleriä, lanttua, palsternakkaa ja purjoa. Paistettuna seesamiöljyssä kuten yleensäkin wokeissa tykkään.

Tästä tuli myös varsin hyvää. Siinä on salaattipedillä kuskusia, joka on maustettu oliiviöljy-sitruunamehukastikkeella, avokadolla, oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, pinjansiemenillä ja fetajuustolla.