Vastahakoinen painonpudotuksen yritys taas, huokaus
Ei jaksaisi. Ei millään jaksaisi. Kun kerran on yritetty n+1 kertaa ja aina epäonnistuttu. Ei ole uskoa eikä toivoa eikä intoa.
Ja silti pitäisi. Pitäisi, koska näköjään ilman laihduttamista lihon nopeasti ja ilmeisen rajoittamattomasti. Ruokahalu niin sanotusti kasvaa syödessä ja lihoessa, ja ahmimiskohtaukset on entistä tiheämpiä kun on laihduttamattomuuden antama lupa "vähän" ahmia - ja senhän tietää että siitä tulee kunnon ahmimista liian usein.
75 kilossa meinasin että ok, tällainen olen nyt keski-iässä: olkoon, hyväksyn itseni tällaisena vaikka näytänkin vähän pahalta. Ajattelin että nyt voin alkaa nauttia elämästäni ilman stressaamista painosta. Mutta ei kulunut montaa kuukautta siitä kun 85 kg tuli täyteen. Olen plösähtänyt niin nopeasti että vatsaan ja tisseihin on tullut raskausarpiakin venymisestä.
Nyt sitten olen tässä taas yrittämässä saada hommaa kuriin, että pääsisin siihen 75 kiloon takaisin. Tai edes kilon kevyemmäksi. Minun historiani tuntien yksikin kilo, jos se pysyy pois useita kuukausia, on ilon aihe.
Menetelmä: nutraan muutaman päivän jos siltä tuntuu, tai jos paino ei meinaa laskea tai nousee. Muuten yritän vaan syödä suht järjellisesti ja kasvispitoisesti. Alkoholi saa toistaiseksi jäädä kokonaan pois, koska vaikka en viimeisen vuoden aikana juuri ole tolkuttomiin juominkeihin ainakaan ns. vahingossa päätynytkään, niin alkoholi minulla aiheuttaa valtavaa syömishimoa 2 päiväksi ja on liian usein laukaissut monen päivän ahmimiskauden. Joskus 1 tai 2 viinilasillista on jo riittänyt tähän ahmimishimon laukaisemiseen, ei tarvita kännejä ja krapulaa.
Keittiöön laitoin kaksi viinilasia joissa saksanpähkinöitä kuvaamaan pudotettavia kiloja ja jo pudotettuja. Ensimmäisen pähkinän sain siirtää pudotettujen lasiin kun nyt viikonlopun nutrasin. Jatkosta en jaksa sanoa mitään optimisista, sillä parempi on olla pessimisti, koska pessimisti ei pety!
Ja silti pitäisi. Pitäisi, koska näköjään ilman laihduttamista lihon nopeasti ja ilmeisen rajoittamattomasti. Ruokahalu niin sanotusti kasvaa syödessä ja lihoessa, ja ahmimiskohtaukset on entistä tiheämpiä kun on laihduttamattomuuden antama lupa "vähän" ahmia - ja senhän tietää että siitä tulee kunnon ahmimista liian usein.
75 kilossa meinasin että ok, tällainen olen nyt keski-iässä: olkoon, hyväksyn itseni tällaisena vaikka näytänkin vähän pahalta. Ajattelin että nyt voin alkaa nauttia elämästäni ilman stressaamista painosta. Mutta ei kulunut montaa kuukautta siitä kun 85 kg tuli täyteen. Olen plösähtänyt niin nopeasti että vatsaan ja tisseihin on tullut raskausarpiakin venymisestä.
Nyt sitten olen tässä taas yrittämässä saada hommaa kuriin, että pääsisin siihen 75 kiloon takaisin. Tai edes kilon kevyemmäksi. Minun historiani tuntien yksikin kilo, jos se pysyy pois useita kuukausia, on ilon aihe.
Menetelmä: nutraan muutaman päivän jos siltä tuntuu, tai jos paino ei meinaa laskea tai nousee. Muuten yritän vaan syödä suht järjellisesti ja kasvispitoisesti. Alkoholi saa toistaiseksi jäädä kokonaan pois, koska vaikka en viimeisen vuoden aikana juuri ole tolkuttomiin juominkeihin ainakaan ns. vahingossa päätynytkään, niin alkoholi minulla aiheuttaa valtavaa syömishimoa 2 päiväksi ja on liian usein laukaissut monen päivän ahmimiskauden. Joskus 1 tai 2 viinilasillista on jo riittänyt tähän ahmimishimon laukaisemiseen, ei tarvita kännejä ja krapulaa.
Keittiöön laitoin kaksi viinilasia joissa saksanpähkinöitä kuvaamaan pudotettavia kiloja ja jo pudotettuja. Ensimmäisen pähkinän sain siirtää pudotettujen lasiin kun nyt viikonlopun nutrasin. Jatkosta en jaksa sanoa mitään optimisista, sillä parempi on olla pessimisti, koska pessimisti ei pety!
Ihan kun omaa tarinaansa lukisi... jos en olisi näin epäsosiaalinen örkki niin ehdottaisin oman rukiryhmän perustamista :).
VastaaPoistaEpäsosiaalinen örkähdys täälläkin. Meidän työpaikallakin oli jossain vaiheessa joku painonhallintaryhmä, mutta mieleenkään ei tullut mennä, siellähän on muita ihmisiä :D
PoistaMä luulen, että niin kauan kuin on todella tyytymätön työhönsä, laihduttaminen on mahdotonta. Mä vihasin mun työtä. Mä vihasin sitä niin syvästi, että kesäloman ensimmäinen päivä oli mun elämän onnellisin päivä, ja toisena päivänä jo masensi, että muutaman viikon päästä pitää taas mennä töihin. Mä lähdin töihin itkun kanssa joka aamu. En nukkunut. Söin, join ja olin paksu.
VastaaPoistaSit lähin sieltä pois. Opiskelin toisen maisteritutkinnon. Opiskeluaika oli kivaa. Jaksoin laihduttaa enkä itkeskellyt kaikkia aamuja, päiviä ja iltoja, vaan olin hämmentävän onnellinen. Nyt töissä uudella alalla. Ei ole unelmien täyttymys, vaan tylsää, kuten työ aina on. Mutta sentään en vihaa tai inhoa sitä, olen ainoastaan pitkästynyt ja tylsistynyt. Opiskeluaikana laihdutetut kilot on suurin piirtein pysyneet poissa, toki paino elää koko ajan parin kolmen kilon vaihteluvälillä.
Yhteenveto: mä oikeesti uskon, että niin kauan, kun elämä muuten on vastenmielistä, laihduttaminen ja painon pitäminen poissa on tosi vaikeaa.
Varmaan totta kyllä. Patrik Borg myös kirjassaan sitä kommentoi, että joissain tilanteissa on vain pakko myöntää, että nyt ei ole voimavaroja laihduttamiseen, ja syynä voi olla esim. työ, masennus, vaikeat perhesuhteet tms. Sellaisessa tilanteessa joka jo itsessään on siinä rajoilla mitä ihminen kestää, on turha kuvitella että jaksaisi enää laihdutusta.
PoistaOmassa tapauksessani en kyllä koe tuonkaan olevan syy, koska vaikka työni on sen luonteista että välillä on erittäin stressaavia jaksoja, niin suurin osa ajasta on ihan mukavaa ja rentoa. Nautin siitä että saan tehdä etätöitä, surffata netissä työaikana (kunhan hoidan projektini deadlineen mennessä siitä huolimatta), nautin siitäkin että täällä saa rauhassa olla epäsosiaalinen örkki joka ei tervehdi jne. En oikeastaan osaa kuvitella itselleni sopivampaa työtä kuin nykyinen, paitsi jotkut epärealistiset tyyliin olisi kiva olla kirjailija tai miljonääri-oloneuvos.
Muutenkin elämäni on nykyisin oikein mukavaa ja tasaista, lukuun ottamatta tätä syömisongelma-asiaa. Ei ole enää sellaisia parin vuoden takaisin keski-iän kriisin kuohuja ja tempomisia, tyytymättömyyttä tai levottomuutta tai halua äkkiä muuttaa kaikki. Nykyisin töistä kun pääsen kotiin, olen onnellinen kuin pieni sika pelkästä olemisesta ja arjen askareista.
Musta tuntuu, että laihduttaminen ei ole mikään keino. Ongelma kun näyttää olevan jonkinlainen syömishäiriö tai muuten joku muu ongelma korvien välissä (siis en nyt pidä sua häiriintyneenä : )), johon kilojen pudottaminen ei tule ikinä auttamaan. Kun oikeaan ongelmaan ei puututa, ei laihduttamien koskaan tuo ratkaisua. Silloin laihdutus on vain itsensä kiusaamista ja se vaan pahentaa tilannetta. Niin kun olet jo itse käytännössä huomannut. Edellinenkin kommentoija viittaa samaan suuntaan.
VastaaPoistaNiin, onhan se noinkin. Einsteinkin sanoi, että on typerää yrittää ratkaista ongelmaa samalla tavalla joka ei ennenkään toiminut, ja odottaa eri lopputulosta. Noin se varmasti onkin luonnontieteen piirissä, koska luonnon lait ovat muuttumattomat. Inhimillisessä projektissa taas on aina se tuntematon tekijä, eli ihmisen senhetkinen motivaatio ja jaksaminen jne, joka voi muuttaa asioita vaikka sinänsä ulkoiset keinot olisivatkin samanlaiset kuin ennen.
PoistaNyt minulla ainakin on siinä mielessä voimavaroja, että töissä ei ole mitenkään raskasta, eikä oikeastaan mitään ongelmia yksityiselämässäkään, kun taas aikoinaan ekaa kertaa laihduttaessani olin juuri tullut keski-iän kriisiin jonka kourissa panikoin mm. miehettömyyttäni, lapsettomuuttani, sitä etten ollut saavuttanut mielestäni elämässäni mitään ja yleistä elämän tarkoituksettomuutta. Nyt ne myrskyt on menneet mielestä, ja siinä mielessä otollisempi hetki laihduttaa.
Tosin kyllähän se tietysti mielessä on sekin, kuinka monta kertaa on jo epäonnistunut. Tietoisesti en kuitenkaan halua luonteeni vastaisesti leikkiä optimistia ja psyykata itseäni uskomaan tämänkertaiseen laihdutukseen, vaan päinvastoin, luulen että luonteelleni sopii paljon paremmin pessimistinen asenne, että ei tästä varmaan mitään taaskaan tule, mutta yritetään nyt kumminkin :D
6 viikkoa, 49 €
VastaaPoistaSuperdieetti Simple on kuuden viikon ravintovalmennus, jonka avulla laihdut ja kiinteydyt helposti ilman liikuntaa. Valmennus sopii mainiosti kiireisille tai liikuntarajoitteisille, tai ensimmäiseksi valmennukseksi ja uusien ruokailutapojen opetteluun. Saat käyttöösi monipuoliset ja selkeät ruokavaliot sekä reseptivinkkejä terveellisiin aterioihin. Naisille ja miehille on omat ruokavaliot ja valittavanasi on myös lihaton ja maidoton versio. Lisäksi valitset oman ruokavaliosi sen mukaan, minkä verran sinulla on ylipainoa.
Motivaatio pysyy varmasti yllä läpi valmennuksen, sillä Jutta ja Vertti tsemppaavat lisäksi sinua videotervehdyksin kaksi kertaa viikossa.
Valmennuksessa saat käyttöösi myös FitFarm Teamin kysymys- ja vastauspalstan, jossa voit kysyä mieltäsi askarruttavista asioista ja saat vastauksen tuota pikaa. Mukana on myös keskustelufoorumi, jossa voit vaihtaa ajatuksia muiden valmennuksessa olijoiden kanssa.
Seuraava Superdieetti Simple alkaa 26.10.
Onnistujia
”Tämä oikeasti toimii ja ihan ilman liikuntaakin!”
”Kuuden viikon aikana painoni putosi melkein 9 kiloa, ja voin todella suositella kaikille. FitFarmin ohjeilla ja vinkeillä kuuden viikon aikana ei tullut kertaakaan nälkä, lisäksi opin monta uutta ja mahtavaa reseptiä”
Tilaa valmennus
Valmennus:
Aloituspäivä:
Itse haluaisin liittyä tuohon mutta tällä hetkellä ei pysty 50 siihen laittamaan.Joskus olin tuolla superdiietillä ja ohjeet on kyllä simppeleitä.Ei tartte kun paistinpannun ja puukapustan niin voi tehdä ruuat.Ja kaikki sapuskat saa lähikaupasta.Haluisin niin itse tähän liittyä.Olisi kiva kuulla jonkun tämän simple-dieetin käyneen mielipiteen.
PoistaTuo superdieetti vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Mahtaakohan sen aikana voida syödä yhtään muuta kuin ohjelman ruokia? Minä en missään nimessä halua luopua lounasruokalassa syömisestä työpäivinä, eli siinä tulisi poikkeus.
PoistaToinen juttu on että jos tämä on niitä missä pitää syödä esim. rahkaa tai raejuustoa, niin ei pysty, ei kykene...
Laitoin muuten tuon tilaukseen. Jos ei sitten mulle sovikaan niin ei ole kovin suuri rahanmeno, on sitä turhempaankin tullut 50 euroa tuhlattua... Tulen kommentoimaan blogissa dieetin sisältöä ja ohjeita, mistä voi olla iloa niillekin jotka ei ole tilanneet tuota mutta ovat kiinnostuneita.
PoistaTosi kiva että innostuit!Eipä se 50 olisi mullekkaan paljoa aikaisemmin ollut mutta nyt on tiukat kuukaudet.Ja ne ohjeethan voi tulostaa ja aloittaa vaikka joskus uudestaan jos ei sitte nyt haluakkaan.Joka viikko tulee uudet ohjeet.Rahkaa ja raejuustoa siinä kyllä oli aika paljon,mutta oli siinä vaihtoehtojakin.Ohjeet menee tyyliin päivällinen: 200 g vihreitä kasviksia,150 g vähärasvainen liha, illallinen:150g marjoja/proteiinipatukka/100 g kananmunan valkuaista.Nuo määrät oli suht hatusta vedetty mutta tähän tyyliin.Eli ei tarvii just hakee jauhista ja parsakaalia ja tehä sen mukainen resepti vaan ohjeet on pääosin vähärasvainen liha,vihreät kasvikset ja marjat.Tahdonvoimaa tuokin kyllä ottaa jos sen tarkalleen haluu pitää.Toisalta kuus viikkoa on aika lyhyt aika.Mielenkiinnolla odotan kokemuksiasi tästä ja tsemppiä siihen!
PoistaKyllähän tuo kulinaristin painajainen tulee olemaan,mutta mikäpä laihduttaminen olisi hauskaa.Parempi tuo kumminkin kuin nutraus,ehkä.
PoistaSaa nähdä onko parempi. Ei tuommoinen nutraus välillä 3 päivää ja sitten taas viikko tavisruokaa sekään huono ole...
PoistaHeti alkoi kyllä vähän kaduttaa kun tuon menin impulsiivisena ihmisenä tilaamaan tietysti ENNEN, kun luin ihmisten kommentteja siitä netistä. Nyt vähän epäilyttää ettei taida sopia mulle lainkaan. Mullahan on näitä omia rajoitteita kuten ennen klo 12 en voi syödä mitään (seuraus yrittämisestä voimakas oksetus), en halua syödä välipaloja, ei rahkalle, maidolle ja jogurtille jne... Monet myös sanoivat että noissa Jutan dieeteissä on paljon rajoituksia joille e iole mitään järjellisiä perusteita, kuten esim. paprikan tai tomaattien kieltäminen.
Ite kun olin silloin sillä superdieetillä niin minulla oli se kaikkein "hurjin" ruokavalio,mutta sitten niillä helpommilla oli kyllä pastaa,riisiä,tomaattia,vähärasvaista fetajuustoa ym.Jokainenhan otta omakseen sen laihdutustyylin/ryhmän minkä itse kokee parhaimmaksi.Mun mielestäni nuo Fitfarmin ohjeet on kyllä hyviä.Oma dieettini vaan kaatui aikoinaan siihen,kun tapasin ukon jonka kanssa alettiin juomaan kaljaa ja perustettiin perhe,tulos 40 kg ylimääräistä nykyään.Kaikkein parhaiten mulle on sopinut kyllä kahen viikon täysnutraus ja kokeilin myös Cambridge-dieettiä.Se voikin olla sinulle lopulta paras,että syö muutaman päivän niinkuin haluaa ja sitten parin päivän nutraus.Kun puhuit järjellisestä perustelusta,niin ei kyllä näitä dieettiohjelmia sun muita pussijuttuja on niin paljon,että voi siinä ajatella jo että onko se järjellistä sekään.Kun ainoa järjellinen asia on se,että syö vähemmän mitä kuluttaa.Toisessa paikassa on päätetty,että tehdään jauhoja pussiin minkä syöntiä rajoitetaan ja toisessa taas joku on laskenut hiilarit ja kalorit tiettyjen elintarvikkeiden mukaan siihen toiseen dieettiin mitä sitten syödään toisella tavalla.Isoa bisnestähän lopulta tämä on.Kamalinta rahastusta on ravintoterapeutilla käynti kun joka ikinen yli 15-vuotia suomalainen tietää mikä on terveellistä ja mikä on kalori.Amerikassa on ihmisiä jotka ei edes tiedä mikä on kalori,edes sellaiset ihmiset joilta voisi uskoa heidän tietävän mikä se on.
PoistaAjattelin järjellisellä lähinnä sitä, että mikä on kärvistely/hyöty suhde. Esim. nutrauksessa tosiaan kärvistellään ihan hitosti, mutta toisaalta siinä saa vain 550 kcal per päivä, joten se hyödyttää nopeana painonlaskuna.
PoistaSitten taas jos oikeasti joku tomaatti tai paprika on kielletty, niin se tuntuu älyttömältä siksi, että niissä on oikeasti aika vähän kaloreita, eikä kukaan varmasti liho tai ole laihtumatta siksi että söi noita kasviksia. Eli kielto on turha laihtumisen kannalta, mutta tekee silti turhaa ankeutta rajoittamisen kautta.
Tomaatissa ja paprikassa on paljon hiilareita ja sokeria kummiinkin luontaisesti.Näissä superdieeteissä on tarkotus vähentää hiilarien määrää.Tosin voisi miettiä miksi sitten vähentäisi leseiden määrää jotta voisi syödä tomaattia?Tämäkin dieetti on nyt vain jonkun keksimä ja päättänyt että se toteutetaan näin.Lopultahan sitä voisi kyseenalaistaa kaikki dieetit sun muut ja päähän siinä sekaisi lopulta.Pari tuttuani on ollut sairaalan valmennusryhmässä koskien laihdutusleikkausta.Siinä pitää todistetusti pitää ENE-kuureja,eli näitä pussikuureja ja niiden pussien lisäksi sai syödä hyvin rajoitetusti kasviksia juuri sen takia,ettei ketoosi katkea.Sanoivat siellä sairaalassa senkin,että ensimmäiseen ene-dieettiin kannattaa kskittyä ja panostaa kaikkein eniten,koska seuraavilla pussidiieteillä se on vaikeampaa koska keho muistaa sen aikaisemman kuurin ja alkaa vastustamaankin sitä.Saman huomasin itsellänikin kauan sitten kun eka pussikuuri meni liiankin hyvin,mutta seuraavalla kerralla olikin täyttä tuskaa ja tulokset oli paljon huonompia.
PoistaJoku anonyymi sanoi, että niin kauan kuin elämä on vastenmielistä, laihduttaminen on vaikeaa. Vuotta ennen kuin mieheni lähti 20 vuotta nuoremman sihteerikön kelkkaan ja jätti neljä silloin 2-10-vuotiasta lastamme taakseen, laihduin (siis sen edeltävän vuoden sisään) yli 20 kiloa (loppupaino oli 168-senttiselle 63 kg). Isäni kuoltua laihduin yrittämättä kymmenisen kiloa (takaisin lihottuani, loppupaino noin 80 kg.). Onko laihduttaminen siis ollut vaikeaa vai helppoa (lue:automaattista) silloin, kun elämä on ollut vastenmielistä? Oma kokemukseni on päinvastainen. Sen sijaan uskon vakaasti siihen, että paino on identiteettiasia. Jos edes jonkin ajankohdan muistaa (lapsuudesta? nuoruudesta?) että on ollut hoikka, on paljon helpompi pudottaa painoa kuin jos on ollut ns. ikilihava...
VastaaPoistaPatrik Borgin kirjassa muuten puhuttiin tuosta, että luonnonmukaisessa tilassa stressi ja suru laihduttaa ihmistä, vie ruokahalua. Mutta jollain tapaa syömisongelmaisilla -eikä tämän tarvitse välttämättä tarkoittaa diagnosoitua syömishäiriötä vaan voi olla ihan vaan laihdutuksen tuloksena tullut lievähkökin syömisen sekoaminen- yleensä kaikenlaiset vastoinkäymiset ja surut johtavat olonsa hoitamiseen ruoalla ja/tai juomalla.
PoistaItse olen ollut myös nuorempana niitä joita esim. stressi laihdutti. Olin muutenkin surkean laiha, ihmiset aina kauhistelivat miten pieni ja luisevat olen, ja kyselivät syönkö mitään, ja sitten jos oli stressiä elämässä, laihduin lisää kun olin niin ylikierroksilla etten "muistanut" syödä. En edes huomannut nälkää jos kroppa oli stressikierroksilla. Valitettavasti sitten jossain vaiheessa tämä on muuttunut, ja ensisijaiseksi lääkkeeksi stressiin löytyi alkoholin tissuttelu, sittemmin myös herkkujen mässyttäminen.
Nykyisin suurin ongelma on itseni palkitseminen kaloripitoisilla ruoilla tai juomilla. Esim. jos on ollut kova työviikko ja olen ihan loppu, niin heti menee ajatukset siihen, että kyllä minä nyt ansaitsen hampurilaisaterian ja sixpackin ja karkkia ja pähkinöitä. Jotenkin sitä on niin addiktoitunut herkutteluun palkkiona, että mikään muu mitä keksii ei edes tunnu palkitsevalta, ainoa mikä "kelpaa" on ruoka tai juoma.
Tuosta identiteettiasiasta ja nuorena laihuudesta vielä sen verran, että ravitsemusterapeutti muuten sanoi että kaltaiseni jotka on lapsena ja nuorena olleet hyvin hoikkia ilman painon miettimistä ovat usein niitä, joille keski-iässä alkava taistelu painon kanssa on paljon hankalampaa kuin niille, joiden on tarvinnut vähän aina miettiä syömisiään ja painoaan. Itsekin koin itseni "pikkuiseksi rääpäleeksi ja siroksi naiseksi" silloinkin kun painoin 70 kiloa ja käytin vaatekokoa 42 - niin vahvassa oli se identiteetti että olen kauhean pieni ja laiha, että kesti kauan ennen kuin uskoin peilikuvaa tai vaatekokoa enemmän kuin sisäistä kokemusta itsestäni.
Poliitikko Ilkka Kanervan puoliso Elina Kiikko on saanut ruokavalio-ohjeet onnistuakseen nostamaan painoaan
VastaaPoistaOMG! Aikuinen ihminen tarvitsee tähänkin ravintoterapeuttia.Ei kenenkään aikuisen ihmisen,joka elää normaalia elämää tarvitse nostaa painoaan ruokavaliolla ammattilaisen tukemana.Tässä menee ääripäästä toiseen asiat sen suhteen,että Plussis tietää miten paino putoaa mutta pähkäilee ja pohdiskelee kaikkea mahdollisia painonpudotushallitsemiskeinoja samalla,kun tuo laiheliini akka puhuu miten ravintoterapeuttien kautta haetaan sitä oikeaa syömistapaa.Vaikkka kummatkin tiiätte miten pitää toimia näissä molemmissa tilanteissa.Tyhmintä tässä on se,että kaikki tietää mikä on terveellinen ruokavalio!!!Ja terveellisellä ruokavaliolla voi nostaa ja laskee painoa!Tässä tapauksessa Kiikko kyllä,aikuisena ihmisenä valitettavasti,haluaa nauttia laihasta olemuksestaan ja hakea sillä huomiota itselleen.
Minusta on aina tuntunut ettei se ihan noin helppoa ole. Minä nimittäin olin alle kolmekymppisenä myös niitä luisevia ruipeloita, joka oikeasti olin ihan hukassa sen suhteen miten saisin edes vähän lihaa luitten päälle. Vedin keskikaljaa, pikaruokaa, karkkia, en miettinyt terveellisyyttä tuon taivaallista, ja silti painoin sen surkeat 48 kiloa aina vaan. Ja ihmiset kauhisteli, että syötkö sinä mitään, ja kommentoivat että olisit kivamman näköinen jos vähän pyöristyisit.
PoistaJa sitten vaan tapahtui kolmenkympin jälkeen jotain outoa, ja yhtäkkiä sillä samalla syömisellä ja juomisella alkoikin valtavasti lihoa. Ja nykyisin täytyy jo tosi tiukkana olla jos haluaa että laihtuisi, kaukana on ne ajat kun laihtuminen onnistui tyyliin "ok, vähän vähennän iltakaljojen määrää ja jos pizzalla tai kebabilla ei ihan joka päivä kävisi" :D