Kamala MOT-dokumentti: "Kidu ensin, kuole sitten"
Päätinpä sitten tuon katsoa, vaikka tiedän olevani erittäin ahdistusherkkä varsinkin eläinten ja pienten lasten kärsimykselle. Ja tämä dokumentti käsitteli eläinten kärsimystä teurastamotilanteessa. Tuntui vaan siltä, että jos kerran lihaa syön, niin pakko kai se on kohdata se todellisuus miten sitä tuotetaan.
Olen jo ennenkin kokenut, että joudun jatkamaan lihansyöntiäni vähän "silmät sulkien", koska pohjimmiltaan koen nykyisen tehotalouden tilojen eläinten elinolot kammottaviksi. Olen aina ollut eläinrakas, sellainen joka en ole pystynyt näkemään eläintä jotenkin ihmistä alhaisempana tai huonompana. Muistan, kun sukulainen esitteli joskus huippumodernia sikatilaansa, kaikkea hienoa tekniikkaa joka huolehti ruokinnasta ja muusta, mutta minun huomioni kiinnitti vain niiden eläinten katseet, se alennustila jossa ne joutuivat elämänsä elämään, ja ahdistuin pitkäksi aikaa tilalla käymisestä. Mutta tietoisesti työnsin muiston mielestä ja ajattelin, että olisi se kumminkin kovin hankalaa olla lihaa syömättäkään, joten minkäs teet. Ja että syöhän ne luonnon pedotkin toisia eläimiä (tosin eivät kasvata niitä tehoyksiköissä vaan niiden saaliit saa elää elämänsä vapaana...)
Teurastuksen olin kuitenkin ajatellut länsimaissa olevan aika siisti ja kliininen operaatio, jossa eläin ei kärsi. Nopea tuskaton loppu kurjalle ja virikkeettömälle, eläinarvoa alentavalle elämälle. Osoittautuipa sitten tämäkin luulo vääräksi. Erityisen järkyttävää oli se, että tainnutuksesta ei eläin aina tainnu, vaan itse asiassa ongelmana aletaan pitää vasta sitä jos enemmän kuin 10% jää taintumatta, ja toisaalta niistäkin jotka taintuvat, osa voi havahtua kesken veren laskemisen, jos tätä ei ole aloitettu heti tainnutuksen jälkeen tai jos veri vuotaa poikkeuksellisen hitaasti. Sitten se kamala eläinten käsittely, jossa lampaita viskotaan karvasta nostaen paikasta toiseen, tai nautoja isketään toistuvasti sähköpiiskoilla jopa naamaan, että ne saadaan menemään sinne minne ihminen haluaa. Hirvittäviä, ahdistavia keskitysleirejähän nuo tuommoiset paikat ovat, ja minä en osaa ajatella kovinkaan erilaisena sitä, että niihin leireihin kuolemaan viedään muita nisäkkäitä kuin ihmisiä. Minusta kun on aina tuntunut, että kun katson eläintä silmiin, olipa se koira tai hevonen tai lehmä tai sika, niin se tietoisuus jonka niissä näen, ei ole niinkään erilainen kuin omani...
Että kai sitä oikeasti täytyy miettiä läpi suhteensa lihan syömiseen, vaikka herkkuperseenä tykkään lihasta ja yleensä siitä että saa syödä monipuolisesti mitä vaan ilman rajoituksia. Ajatuskin jostain papujen ja itujen järsimisestä tuntuu ankealta. Mutta niin kyllä tuntuu sekin, että jotta voin syödä sitä lihaa ilman tunnontuskia, joudun sulkemaan pois mielestäni sen mistä se liha tulee, ja millaisten prosessien kautta.
Olen jo ennenkin kokenut, että joudun jatkamaan lihansyöntiäni vähän "silmät sulkien", koska pohjimmiltaan koen nykyisen tehotalouden tilojen eläinten elinolot kammottaviksi. Olen aina ollut eläinrakas, sellainen joka en ole pystynyt näkemään eläintä jotenkin ihmistä alhaisempana tai huonompana. Muistan, kun sukulainen esitteli joskus huippumodernia sikatilaansa, kaikkea hienoa tekniikkaa joka huolehti ruokinnasta ja muusta, mutta minun huomioni kiinnitti vain niiden eläinten katseet, se alennustila jossa ne joutuivat elämänsä elämään, ja ahdistuin pitkäksi aikaa tilalla käymisestä. Mutta tietoisesti työnsin muiston mielestä ja ajattelin, että olisi se kumminkin kovin hankalaa olla lihaa syömättäkään, joten minkäs teet. Ja että syöhän ne luonnon pedotkin toisia eläimiä (tosin eivät kasvata niitä tehoyksiköissä vaan niiden saaliit saa elää elämänsä vapaana...)
Teurastuksen olin kuitenkin ajatellut länsimaissa olevan aika siisti ja kliininen operaatio, jossa eläin ei kärsi. Nopea tuskaton loppu kurjalle ja virikkeettömälle, eläinarvoa alentavalle elämälle. Osoittautuipa sitten tämäkin luulo vääräksi. Erityisen järkyttävää oli se, että tainnutuksesta ei eläin aina tainnu, vaan itse asiassa ongelmana aletaan pitää vasta sitä jos enemmän kuin 10% jää taintumatta, ja toisaalta niistäkin jotka taintuvat, osa voi havahtua kesken veren laskemisen, jos tätä ei ole aloitettu heti tainnutuksen jälkeen tai jos veri vuotaa poikkeuksellisen hitaasti. Sitten se kamala eläinten käsittely, jossa lampaita viskotaan karvasta nostaen paikasta toiseen, tai nautoja isketään toistuvasti sähköpiiskoilla jopa naamaan, että ne saadaan menemään sinne minne ihminen haluaa. Hirvittäviä, ahdistavia keskitysleirejähän nuo tuommoiset paikat ovat, ja minä en osaa ajatella kovinkaan erilaisena sitä, että niihin leireihin kuolemaan viedään muita nisäkkäitä kuin ihmisiä. Minusta kun on aina tuntunut, että kun katson eläintä silmiin, olipa se koira tai hevonen tai lehmä tai sika, niin se tietoisuus jonka niissä näen, ei ole niinkään erilainen kuin omani...
Että kai sitä oikeasti täytyy miettiä läpi suhteensa lihan syömiseen, vaikka herkkuperseenä tykkään lihasta ja yleensä siitä että saa syödä monipuolisesti mitä vaan ilman rajoituksia. Ajatuskin jostain papujen ja itujen järsimisestä tuntuu ankealta. Mutta niin kyllä tuntuu sekin, että jotta voin syödä sitä lihaa ilman tunnontuskia, joudun sulkemaan pois mielestäni sen mistä se liha tulee, ja millaisten prosessien kautta.
Tätä dokkaria en edes halua katsoa,mutta arvelen saman tyyppisen olevan aikaisempi ohjelma mikä tuli vuosia sitten.Se olikuvattu jossakin muualla Euroopassa teurastamossa.Tuon ohjelman jälken en syönyt lihaa pitkään aikaan,mutta valitettavasti oli todettava,että en pysty elämään ilman lihaa.Siirryin pelkästään luomulihaan,mutta taitaa nekin saada samanlaisen kohtelun teurastamoon päästessään.
VastaaPoistaNiin tosiaan kai on, että samoihin teurastamoihin pääosin menevät, ellei sitten ole kyseessä joku luomulihaa tuottava pientila jolla on oma teurastuslupa.
PoistaToisaalta aina se on parempi tehdä jotain kuin ei mitään, jos ei sitten täydellinen ratkaisu luomu olekaan niin onpahan ainakin elinaikansa ne eläimet saaneet elää vähän paremmissa oloissa.
Sinähän olet käsittääkseni ihan ok tuloinen? Miettisitkö vaikka luomu-lihaa lähitiloilta? Niillehän pääsee vaikka katsomaan jos pelottaa, että huijataan.. ja riistaa sitten myöskin saa tilailtua ja kaupoista. Ei sitä tehotilapossua ole pakko syödä. Rahaa menee toki huomattavasti enemmän (itse karsin lihansyöntiä 2-3 krt viikossa tämän vuoksi), vaihtoehtoja on vähemmän (luomukana on haasteellinen löytää) ja pakastin on melkein pakollinen.
VastaaPoistaMinä itse asiassa ostan aina luomulihaa jos sitä on saatavilla, ja maidon ja munat olen myös vuosia ostanut luomuna. Mutta toistaiseksi en ole jättänyt aikomaani lihalaatua myöskään ostamatta jos ei luomua ole, vaan ottanut sitten tavallista.
PoistaToinen juttu on se, että pääosan lihansyönnistäni olen tehnyt kodin ulkopuolella, ja työpaikkaruokaloissa, kebabpaikoissa, hampurilaispaikoissa, ei varmasti ole liha mitään luomua. Lisäksi mulla on suorastaan addiktio tiettyihin valmis-liharuokiin kuten lihapiirakoihin ja lihapasteijoihin, sekä ulkomaisiin mausteisiin leikkeleisiin. Nämä kaikki ovat ei-luomua.
Minä nyt ihan vakavissani harkitsen ainakin kokeiluna pesco-vegetarismia, eli kalan ja kasvisten (ja luomu-maitotuotteiden ja -munien) syömistä. Ehkä kuitenkin ei-ehdottomaan fleksitarismi-tyyliin niin että itse en osta lihaa, en kotiin enkä ravintolassa, mutta jos nyt vaikka vanhemmilleni menen kylään niin en ala vaatia kasvis- tai kalaruokaa vaan syön itsestäni numeroa tekemättä mitä siellä on. Aina se on parempi syödä huomattavasti vähemmän lihaa kuin ennen, jos ei sitten 100% lopetakaan.
Niin ja siis edeltäjälle: riippuu mistä tilaa. Useammalla tilalla on nykyään oikeus (hirveän byrokratian takana..kylläkin) teurastaa itse.
VastaaPoista