Kaljamahalady ei laihduta enää

Huomaatte varmaan että blogi on vähän muuttunut. Otsikkokaan ei enää ole "Kaljamahainen leidi laihduttaa", koska olen tässä kesälomalla tehnyt päätöksen, etten enää yritä laihduttaa. Tein itse asiassa periaatteessa sellaisen päätöksen jo viime kesänä, mutta vähän puolittaisesti, niin että kuitenkin vielä ajattelin että pidän ruokapäiväkirjoja ja lasken kaloreita, jos KUMMINKIN laihtuisin sitten kun en enää yritä niin kovasti (paitsi että mitäpä muuta se on kuin laihduttamista jos laskee kaloreita ja vahtii syömisiään). Nyt ihan oikeasti en aio välittää koko painoasiasta enää mitään.Tässä postauksessa perusteluja, miksi tällaiseen ratkaisuun päädyin.

Ensinnäkin, kuten kaikki tätä blogia lukeneet tietää, meikäläisen laihtuminen ei ole oikein tahtonut onnistua. Laihtumista on aina seurannut ahmimis- ja juomishimo ja lihominen takaisin ja vähän ylikin. Ajan kanssa olen tajunnut, että juuri se miinuskaloreilla olo ja muu laihdutukseen liittyvä liiallinen syömisen stressaaminen aiheuttaa syömisen kohtuuttomuutta. Minä olen mieluummin ylipainoinen kuin syömishäiriöinen - nimittäin aika syömishäiriöistä käytöstähän tämä on ollut mitä olen tässä pari vuotta harjoittanut: laihduttanut, ahminut, laihduttanut, ahminut...

Koska laihduttamisessani ei ole löytynyt järkevää tasapainoa, se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Jo laihduttamisen lähtökohta on tavallaan masentava: se että minussa on vikaa ja se pitää korjata. Siinä sitä sitten ihminen taistelee itseään vastaan, mieli omaa kehoa vastaan. Minulla tahdonvoima ei ollut koskaan niin vahva, että mieli olisi voittanut, joten voitolle aina pääsi evoluution myötä kehittynyt keho joka sanoo: "nälänhätä voi olla nurkan takana, kerää lisää vararavintoa ja pidä siitä kiinni mitä on jo kerätty!"

Motivaatiostahan se tahdonvoimakin on paljolti kiinni toki. Omat motivoijani ovat olleet heikkoja ja heikentyneet ajan myötä. En ole sen luonteinen, että jotkut terveysriskit kaukana tulevaisuudessa saisivat minut viitsimään "kituuttaa" kymmeniä vuosia. Ennemminkin ajattelen, että elän mieluummin lyhyen ja makean elämän kuin pitkän ja kuivakan. Lisäksi tällä hetkellä 75-kiloisena ei minulla ole sitä ylipainoa kuitenkaan sairaalloisia määriä, niin että terveysriskit olisivat kovin akuutisti uhkaavia.

Jäljelle jää sitten se viimeinen: ulkonäkö. Joo, myönnän, ei ole 165-senttinen, 75-kiloinen kaljamaha-akka mikään maailman kaunein näky, mutta toisaalta, onko sillä väliä? Projektini alussa haaveilin miehen löytämisestä, joten silloin ulkonäöllä olisi ainakin jonkin verran väliä. Mutta olen jo jonkin aikaa sitten tajunnut, että olen liian erakko haluamaan mitään vakituista kumppania. Viihdyn ihan valtavan hyvin yksin, nyt kun keski-iän kriiseilyt on kriiseilty. Töissäkään ei ole ulkonäöllä mitään väliä, kun suurimman osan ajastani koodaan yksikseni koneella. Viimeinenkin motivaatio laihtua siis on aika lailla mennyttä.

Mutta en sentään ole ainoa epäonnistuja, läheskään. Tuoreen brittitutkimuksen mukaan kun vain 1 / 124 naisista ja 1/210 miehistä, jotka yrittävät laihduttaa, onnistuvat pääsemään normaalipainoon. En tunne yhtään häpeää siitä että en ole sitä pienenpientä vähemmistöä, jotka onnistuvat, vaan tavis joka ei onnistunut.

Jotain sentään jäi käteen laihdutusyrityksistä

Vaikka en ole laihtunut, niin olen sentään (todennäköisimmin pysyvästi) parantanut elintapojani siltä osin, että en enää tissuttele joka päivä 3-6 tölkkiä kaljaa, ja syön paljon terveellisemmin kuin ennen. Minullahan oli tapana elää kaikenlaisilla lihapiirakoilla, mikropizzoilla ja suklaapatukoilla sekä Pepsillä ennen. Nykyisin teen lähes joka päivä itse ruokani ja se on kasviksia sisältävää ja ainakin kohtuullisen terveellistä, joskaan ei aina kovin kevyttä. Alkoholia tykkään juoda edelleen silloin tällöin vähän isommankin määrän, ja tietyt ruoat vaan kaipaa viinin tai oluen kaveriksi, mutta siihen ei tee mieli palata kun ennen ihan vaan tottumuksesta tissuttelin joka ilta koneella roikkuessani tai telkkaria katsoessani niitä kaljoja. 

Ei-laihduttajan päivän mässy: pitaleipää, itsetehtyjä falafeleja, kasviksia, hummustahnaa. Kaveriksi olut.