Köyhiäkin voi näköjään kadehtia

Tässä toissaviimeistä työpäivää ennen lomaa tehdessä on vähän tullut surffailtua netissäkin. Taas löytyi yllätys siitä miten ihmiset ajattelevat asioista, hyvin eri tavalla kuin minä itse yleensä.

Keskustelufoorumin juttuun oli alkuun linkitetty Hesarin juttu, joka oli otsikoitu "Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea". Minä tietysti menin lukemaan jutun. Oma mielikuvani jutusta oli suunnilleen seuraava. Jutun kuva: kuvittelisin että aika tyypillinen vähävaraisen vuokrakoti, halvimmat mahdolliset valkoiset keittiökaapit, halpa muovipöytäliina, allergialääkkeet pöydällä mausteiden kanssa samassa astiassa, jutun päähenkilöt vaatimattomasti pukeutuneet. Itse jutusta ajattelin, että ei ole helppoa elämä, kun vaimo on masennuksen takia työkyvytön, mies työtön, ja vielä yksi kolmesta lapsesta vammainen. Ajattelin, että sisukkaita kumminkin ovat kun eivät ole päätyneet päihdelinjalle, ja yrittävät vähistä varoistaankin tukea opiskelevia lapsiaan kaikin keinoin.

Se mikä sitten yllätti oli, miten eri tavalla useimmat keskustelijat näkivät näiden ihmisten tilanteen tässä Vauva-palstan ketjussa. Sikakallis asunto! On kissa ja kahvinkeitinkin, mitä köyhiä ne ovat! Mikä karmeinta, niillä on pöydässä täytekakku ja kivennäisvesipullo ("Hanasta saa vettä liki ilmaiseksi (sossuhan sen vedenkin maksaa asumismenoina), joten köyhän ei todellakaan pitäisi juoda vichyä!"), ja auta armias, pikakahvia joka on tosi kallista. Oikein Iittalan mukikin pöydällä, valtavaa kallista luksusta! Sosiaalitukia pitäisi heti laskea, noillahan on paremmat olot kuin perus työssäkäyvällä! Lisäksi ehdotettiin tarkempaa kyttäystä ja kontrollia sekä pakollisia elämänhallintakursseja köyhille, jotka selvästi ovat itse tuhlaavalla rahankäytöllään syyllisiä tilanteeseensa. Että oikein kehtaavat vissyä juoda, kyllä tämäkin tapa täytyisi karsia niiltä pois ;)

Jotkut sitten alkoivat kertoa omasta köyhyydestään, kuinka rahaa ei jää juuri enempää kuin jutun perheellä vaikka käydään töissä. Ainoa vaan, että sitä jää vähän sen jälkeen kun iso asuntolaina ja autolaina on lyhennetty, eli on itse tehty valinta maksaa paljon noista asioista. Jutun pariskunnalla ei ole tällaisiin valintoihin mahdollisuutta. Tai sitten kerrotaan kuinka opiskelijana tuli toimeen yhtä vähällä. Joo, kyllähän sitä tuli, mutta minusta se on vähän eri asia kun tietää että kyseessä on tilapäinen elämänvaihe jonka jälkeen pitäisi koittaa parempituloiset ajat.

Täytyy kyllä sanoa että en ymmärrä tuollaista ajattelua että köyhillä ei saisi olla suunnilleen mitään pientäkään iloa elämäänsä, ei kissaakaan eikä kivennäisvettä. Johan ne masentuisivat entisestään jos nekin vietäisiin. Itse maksan eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuineen noin 35% tuloistani veroa, enkä nauti mitään tukiakaan, joten kuulun kai nettomaksajien joukkoon. Mutta minä kyllä ajattelen, että sopii veromaksuistani oikein mielellään vaikka perheen Peteri-Aatsing kissanpitoa ja pikakahviakin kustantaa, enkä tunne oloani yhtään katkeraksi että he saavat vähän eloonjäämiseen vaadittavaa minimiä paremmankin elintason tekemättä työtä. Enkä todellakaan vapaaehtoisesti vaihtaisi omaa osaani jossa täytyy tehdä työtä, mutta saa enemmän rahaa, tuollaiseen pienillä tuilla elämiseen. Epäilen vaihtaisko moni niistäkään, jotka valittavat näiden köyhien liiallisesta ja suorastaan luksuksen omaisesta elintasosta...
Kuvassa useita köyhälle kuulumattomia luksusesineitä: täytekakku, Vichyä, Iittalan kuppi, Nescafé-pikakahvia.

Kommentit

  1. Olen itsekin köyhä mutten silti ymmärrä joitakin tämän jutun perheen tekemiä valintoja. Tosin eivätpä minunkaan kolme kissaani saisi monenkaan hyväksyntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ihmettelin lähinnä sitä valintaa, että lukioikäisen täytyy asua erikseen ja hänen tukemiseensa menee 230 euroa kuussa, tuon perheen budjetista valtava summa. Useimmat lukioikäiset muutenkin asuvat vielä vanhempien luona, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, joten itse varmaan heidän tilanteessaan olisin moisesta tukemisesta kieltäytynyt ja sanonut että poika muuttakoon yksin vasta sitten kun on täysi-ikäinen ja saa opinto- ja asumistuet.

      Mutta noita elämän pieniä iloja tyyliin lemmikki, jotkut herkut ja ne varsin edulliset pienet matkat joita olivat tehneet, en ihmettele ollenkaan. Jotain iloa ja vaihtelua päiviin tarvitsee varmasti jokainen. Suurin osa kommentoijista oli kuitenkin iskenyt juuri noihin koomisiin pieniin juttuihin kuten Vichy-veden juomiseen tai kissaan, että ne ovat sopimattoman tuhlauksen alku ja juuri.

      Poista
    2. Varmaan siihen lukiojuttuunkin on olemassa syy, mutta kaikkea ei ehkä haluta lehdessä avata. En usko, että sitä ihan huvikseen kustannetaan. Se on muuten tosi rasittavaa kun vaikka yleisönosastolla joku valittelee, miten rahat ei riitä, niin johan alkaa kurjuuskilpailu. "Eihän tuo ole vielä mitään, mutta mulla.... ja sitte seuraa elämäntarina, joka ei kiinnosta kun henkilöä itseään. Jokaisella meillä on tarinamme!

      Poista
    3. Varmasti on totta että tuohon lukiojuttuun on syynsä.

      Tuo on kyllä huvittavaa tuo kurjuuskilpailu. Joku ihminen tuntee olonsa huonoksi ja haluaa avautua, ja ymmärrystä, ja sitten jotkut tulevatkin lyttäämään, että sun on kuule turha valittaa, kun mulla on paljon huonommin. Tai koska kehitysmaiden lapset tai jotain. First world problem, pää kiinni. Kuitenkin ahdistus ja tuen tarve on todellista.

      Yksi juttu on myös se että kyllä, osalla köyhistä on todella elämänhallinnan ongelmia. Mutta minkä hekään sille lopulta voivat? Itselläni oli jossain vaiheessa elämää baareilututtuna nainen, joka sairasti bipolaarista mielialahäiriötä. Hänen elämänsä oli monellakin tapaa perikuva elämänhallinnan ongelmista: 4 lasta oli tullut vahinkoina, saattoi ostaa kalliita merkkihuulipunia ja sitten mennä sossuun itkemään kun ei ole rahaa jne. Vaan ei hän ollut sairauttaan valinnut eikä pysty sitä tahdonvoimalla poistamaan. Monella näköalattomalla ja elämänhallintaongelmaisella ihmisellä on taustalla syitä, joista he vaan eivät pysty ainakaan omin avuin nousemaan, joten heidän torumisestaan ei ole mitään hyötyä.

      Poista
  2. Jonkun kakun arvosteleminen on kyllä kaiken hulluuden huippu. Tietävätköhän ne arvostelijat edes kuinka halpaa tavaraa vehnäjauho, sokeri, munat ja kaakaojauhe ovat.

    Noin muuten en oikein osaa arvioida mikä olisi minun mielestäni sellainen kuukausitulo kahden aikuisen ja yhden alaikäisen perheelle, jonka alle jääviä voisi nimittää köyhiksi. Joka tapauksessa kun lukee juttuja näistä tukiviidakoista ja kaiken maailman lippujen ja lappujen toimittamisesta milloin minnekin, ei oikein voi välttyä ajatukselta, että perustulo saattaisi olla ihan kokeilemisen arvoinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perustulo on kyllä ajatuksena mielenkiintoinen, ja poistaisi monta nöyryyttävää kokemusta tukia tarvitsevien elämästä. Kuitenkin vähän huolestuttaa se, että käyköhän siinä monelle huonosti, kun nyt ainakin on koko ajan puhuttu että perustulon pitäisi olla niin pieni että töihinmeno on aina kannattavaa, lähinnä tilapäinen tuki ja turva esim. pätkätöiden välissä. Mutta kun kaikki eivät saa niitä töitä pätkissäkään, niin miten sitten eletään jollain noin 500 eurolla kuussa...

      Luultavasti asia sitten ratkaistaan niin että tulee kuitenkin harkinnanvaraisia tukia (ja niiden mukana se lippulappusirkus) niille jotka oikeasti joutuvat elämään pelkkien tukien varassa pitkiä aikoja.

      Poista
  3. Kattokaa Yle Areenalta "Perintönä köyhyys"

    Minä olen mieheni kanssa nelikymppinen pariskunta ja alle kouluikäisen lapsen vanhemmat.Molemmat ollaan oltu 18-vuotiaasta töissä.Tällä hetkellä teemme 40 tuntista työviikkoa paskapalkalla.Käyttörahaa jää koko perheelle 500 euroa kuussa.Saman verran kuin kahdestaan asuvan kaveripariskuntani viikonlopun kauppaostokset kaikkine hyöddykkeineen.Velkaa ei ole,luottokortteja eikä mitään luottorajoja mihinkään.Molemmilla on tasan Visa-Electron.kortit.Ja kyllä sillä pärjää.Kun lusikalla on annettu ei kauhalla osaa vaatia.Ei me matkustella ja harrastuksia ei ole tai sitten tartutaan niihin mitä penellä kylällä on tarjota.Ainoa hienous mitä kaipaisin olisi kampaajalla käynti.Muuten ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja varmasti sitä Suomalaisenemmistöä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos dokumenttivinkistä, tulen kyllä katsomaan :)

      Tosi hyvä kyllä, että ainakin osa ihmisistä osaa olla tyytyväisiä vaikkei niin kauheasti olekaan varaa matkustella ja harrastaa ja ties mitä. Ehkä itsekin näin vanhemmiten voisin vähän tyynemmin sellaiseen sopeutua, kun on muutenkin vähentynyt kiinnostus esim. matkoihin, luksustuotteiden osteluun ja muuhun sellaiseen. Mutta minä vaikka 10 vuotta sitten jos olisin jäänyt työttömäksi vaikka tai joutunut pienipalkkaiseen työhön, niin kyllä sitä kitinää olisi riittänyt, kuinka mun elämä ei ole elämisen arvoista kun en saa sitä mitä "kaikki muut" saa (siis suvun ja tuttavapiirin hyvin toimeentulevat ihmiset).

      Poista
  4. Mutta kyllä osaa hyvätuloisetkin kitistä. Mä luin äsken tällaisen. Mitä mieltä olette, pitäisikö hyvätuloisten saada nykyistä reilummin hyvätuloisen sosiaaliturvaa? Kaikkea kanssa. https://www.google.fi/search?q=maailman+kilteimm%C3%A4t+hyv%C3%A4tuloiset&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=5b23VZ30LuHcywP2jabYBw

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eihän tuo linkki ole mistään kotoisin ;) saa unohtaa ...

      Poista

Lähetä kommentti