Testailin hiusvärien kokeilusovellusta - paras väri sininen (?!)

Minulla on ollut jo pidempään jonkinlainen kuume värjätä hiukset. Mutta samalla on pelko, että mitä jos se uusi väri onkin ihan sieltä ja syvältä, ja samalla hiusten kunto menee huonoksi. Ajattelin että eikös tämmöiseen nyt ole sovelluksia jo nykyaikana, joilla voisi kokeilla miltä väri päässä näyttäisi, ja näpyttelin puhelimen App Storeen "hair color". Sieltähän tulikin pitkä lista sovelluksia. Nämä ovat sellaisia että sinne saa ladata valokuvan ja kokeilla kuvaan eri värisiä hiuksia.

Ensimmäinen kokeilemani sovellus ei tuntunut toimivan juuri ollenkaan. Mutta toisena tulin kokeilleeksi Modiface-nimistä, joka toimi jo ok:sti. Se tunnisti jopa automaattisesti hiusten alueen kuvasta, ja tunnistusta pystyi itse säätämään vielä tarkemmaksi. Sitten vaan testailemaan. Ilman sovelluksesta maksamista kokeiltavissa olevien värien määrä oli aika pieni, joten todettuani että ohjelma toimii, maksoin sen pienen hinnan täysversiosta.

Tässä testailun tuloksia. Tänne laittamani kuva on 7 vuotta vanha, ajalta ennen kaksoisleukoja ja paino-ongelmia, koska en ole halunnut että kuvista minut heti kadulla tunnistaa (vaikka tutut toki tunnistavatkin). Kokeilin myös uudemmilla kuvilla ja värien sopivuuden suhteen tulokset on ihan samoja.

Tämä on alkutilanne eli oma väri. 


Sen tiedän nuoruuden tosielämän kokeilustakin että blondi ei mulle sovi. Näytän ihan kummalliselta vaaleassa tukassa. Täytyihän se vielä sovelluksellakin todeta että pahalta näyttää. Eikä tämä tummanvaalea  ollut edes pahin, kullanvaaleat oli vielä kauheampia ja saivat ihon näyttämään sairaan väriseltä.


Ei tämä kuparinpunainenkaan oikein luonnolliselta näytä. Ei nyt kauhean pahaltakaan yllättäen sikseen, että olen hyvin kylmän värinen iholtani ja värianalyysityypiltäni Talvi. 

Tällainen mahongin-keskiruskea on se väri jota oikeasti harkitsen että voisin lomalla vaikka värjäyttää. Jotenkin kun tuntuu että harmaantuvalle, rypistyvälle akalle ei niin tumma tukka kuin minulla on luonnostaan, enää kovin hyvin vaan sovi (tai sitten se johtuu vaan naamaläskistä, ehkä se taas sopisikin jos saisi pois poskipussit ja kaksoisleuat).


Yllätys oli kuitenkin shokkivärit, joita en toki oikeasti harkitse värjäyttäväni. Mutta kyllä minusta vaan nämä pinkki ja sininen oikeasti sopivat mulle kaikkein parhaiten :D 


Olisipa pokkaa laittaa siniset hiukset, niin näyttäisi kunnolla noita-akalta! Tähdet tuli kun kokeilin sovelluksen efektejä.

Vaikeaa on. Ei noista nyt oikeastaan mikään näytä merkittävästi paremmalta kuin luonnonvärikään minusta, paitsi nuo hurjat värit joita ei oikein voi tämän ikäinen "vakavaluontoisessa ammatissa" oleva nainen laittaa.

Kommentit

  1. Ekan kuvan tummat hiukset parhaat ja sen jälkeen lilat,muut kauheita. Siniset just menettelee. Pysy vaan omassa värissäsi, älä ainakaan vaalenna esim. siihen ruskeaan sävyyn. Kaunis ihminen olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin itsekin vähän ajattelin ettei nuo realistiset värivaihtoehdot ainakaan mitään dramaattista parannusta nykyiseen tuo, tylsää kyllä... Sitten täytyy harkita muutoshimossaan muita vaihtoehtoja kuten permanenttia tai sellaista miesten ananas-tukkaa jollaista olen myös joskus himoinnut ;) Tosin juurihan siitä lyhyestä tukasta pääsin eroon joten ehkä ei sitä nyt kumminkaan.

      Poista
  2. Täytyy kyllä myöntää että olen hieman yllättynyt... kirjoituksista on saanut kuvan että kaljamahalady on melkein hirviö naiseksi poikkeuksellisin rumin kasvonpiirtein. No ei kyllä pidä paikkaansa :). Vaikka mitä kasvoläskiä olisi kertynyt ja pusseja roikkuis niin tilanne ei voi olla paha, kaunis nainen kun on lähtökohtana. Leuka (leuat ;)) ylös vaan ja värjäämään tukkaa just sen väriseksi kun hyvältä tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis nainen, heh... Olen aina tuntenut itseni peräti surkean näköiseksi: tumma, pieni, jotenkin likaisen näköinen, joku peikko enemmänkin kuin ihminen. Vakavammalle ulkonäköahdistukselle lähtölaukaus oli lukion vanhojentanssit, joissa luokan pojat kilpaa yököttelivät kun meitä oli 2 tyttöä jäljellä vapaana, minä ja lähes 190-senttinen huomattavan ylipainoinen tyttö, että hyi olkoon kumman noista joutuu ottamaan, tehden oksenteluääniä ja väännelleen naamaa... Itse sitten luovuin koko tansseista ettei kukaan joudu siihen kuvottavuuteen että minun kanssani tanssimaan.

      Sitten vielä pari seurustelua miesten kanssa, jotka aina osasivat muistutella ulkonäköni puutteista ja viimeisin vielä yritti vaatia erilaisiin operaatioihin ulkonäön parantamiseksi, niin syvä häpeä siitä miltä näytän on aika syvälle juurtunut. Tosin nyt neljänkympin iän jälkeen se on vähentynyt, varsinkin kun en enää halua parisuhdetta. Nykyisin ajattelen että olen ruma mutta mitä sillä sitten on väliä, tällaisillakin on oikeus olla olemassa! Välillä huvittaa suorastaan pukeutua erityisen rumasti, ja nauttia siitä vapaudesta että minä oikeasti saan olla sellainen kuin olen ja jos joku tuijottaa, niin ihan sama!

      Poista
    2. Ongelmasi ei kyllä ole ulkonäkösi todellakaan vaan se, että olet löytänyt elämääsi jostain syystä harvinaisen törppöjä miehiä, jotka ovat halunneet alistaa sinua kommenteillaan. Vaikuttaa siltä, että jonkinlainen terapia olisi tarpeen, ainakin itse-sellainen, sillä ajatusmaailmassasi on häikkää ihan selvästi, näet itsesi todella negatiivisesti, mikä on surullista. Nelikymppinen ei myöskään ole mikään "vanha akka", ainakin itse pidän itseäni vielä tosi nuorena, ja ikää on 36. Joten, ajatusmaailmaa työstämään pää pystyssä nyt vain! :)

      Poista
    3. Tuo vanhuus on sellainen juttu että koen itseni vanhaksi akaksi, mutta mulle se ei ole ollenkaan negatiivinen juttu. Se on jotenkin voimaannuttava asia, minulle vanhuus tarkoittaa kokemusta ja sitä ettei tarvitse enää välittää niin kauheasti siitä mitä muut ajattelee. Sillä tavalla vanha en onneksi koe olevani että olisin jotenkin väsynyt tai raihnainen tai liian vanha melkein kaikkeen mitä nyt tulisi mieleen haluta tehdä. Lasta en enää alkaisi yrittämään tehdä, mutta muuten en koe että ikä vielä kauheasti mitään sinänsä rajoittaa.

      Tuo ulkonäkökommentointi alkoi jo lapsuudessa... Äitini suorapuheisena ihmisenä laukoi kaikki ajatuksensa aina päin näköä, mm. että en ole söpö kuten veljeni oli, kauhisteli isoja korvia tai hampaita jne. Sanoin yleensä kiukkuisesti takaisin ja syytin vanhempia näiden rumien ominaisuuksien periyttämisestä, mutta kyllä ne silti jäi mielen pohjalle pyörimään, mielikuvana että olen jopa omille vanhemmille jotenkin liian ruma tai vääränlainen, että heistä olisi kivampi näytellä ihmisille kauniimpaa lasta. Tiedän ettei äiti edes tarkoittanut tietoisesti minua lytätä, hän vaan on sellainen että sanoo mitä ajattelee, ilman kauheasti miettimättä mitä se toisiin vaikuttaa.

      Poista

Lähetä kommentti