Darra ja helle on kyllä yli nelikymppiselle kova kokemus

Normipäivää täällä vietetty. Loman alun kunniaksi eilen tuli juotua kaljaa oikein kunnolla (10 pint-kokoista olutta). Sellaiseen oikein vanhojen aikojen malliin, että aamulla klo 7 heräsin sohvaltani kaljatölkki syliini kaatuneena, ja koko kämppä oli sotkukasa. Miten sitä aina juodessaan onnistuukin sotkemaan niin valtavasti: tölkkejä joka paikassa, sipsipussia, jäätelökuoret joissa puolet vohveliosasta vielä sisällä jne. Tietokonekin oli päällä. Koiran ulkoiluttamisesta illalla tai yöllä ei mitään muistikuvia, mutta ilmeisesti olin jossain vaiheessa ainakin pihaan päästänyt kun ei ollut pissaa tai kakkaa missään sisällä.

Täytyy vaan sanoa että iän myötä ottaa kovemmille tuommoinen kunnon juominen tai lähinnä se seuraava päivä. Helle ei yhtään auta asiaa. Suurimman osan päivää on tuntunut äärimmäisen heikolta, siltä ettei sydänkään meinaa jaksaa lyödä. Sitä kylpee omassa tuskanhiessään ja samaan aikaan toivoo että kuolee niin tämä kärsiminen loppuu ja toisaalta pelkää äkkikuolemaa (pelkää lähinnä koiran takia, että miten sille käy jos tähän kupsahdan). Missään asennossa ei ole hyvä olla ja ahdistaa, morkkistaa ja masentaa. Hävettää sekin että naapurit on varmaan häiriintyneet melustani kun on vielä ollut terassin ovi auki koko yön, ja minulla on kännissä tapana jossain vaiheessa aina kuunnella täysillä musiikkia Youtubesta ja pahimmassa tapauksessa laulaakin mukana kamalalla viskibassoäänelläni. Ei täällä kukaan mitään koskaan ole huomauttanut, mutta tämmöisinä päivinä kyllä tuntuu, että ihmiset katsoo pahasti, tai sitten se on vaan paranoididarran synnyttämä harhaluulo.

Syöminen sitten oli taas oma taiteenlajinsa. Olin niin heikko että edes lähikaupassa käynti tuntui mahdottomalta ajatukselta. Jo ihan siksikin, että krapulassa yleensä pelkään kaikkia ihmisiä ja ulkomaailmaa, enkä halua tosiaan mihinkään kauppaan missä on muita ihmisiä. Päädyin sitten tilaamaan pizzaa kotiin. Oli se jumalattoman vaikeaa se tilaaminenkin. Kotipizzan tilauslomakkeeseen ei meinannut millään saada oikeisiin kohtiin täytettyä nimeä ja osoitetta, ja joka kohdan jälkeen tokkurainen pää tarvitsi ihmettelytauon, jonka aikana toljotin pitkään iPadin näyttöä kuin vajakki tekemättä mitään. Lopulta sain lähtemään tilauksen kebabpizzasta ja 1,5 litran sokeri-colasta.

Ei sitten kuin sänkyyn lepäämään ja odottamaan pizzatoimitusta. Taas oli valtava ahdistava tuskanhiki, joten nostin päälläni olleen puolihameen vyötärölle, ettei reidet ihan hikoa märäksi. Ainoa vaan, että sitten kun se hemmetin pizza tuli, en tokkuraisena tajunnut laittaa sitä hametta alas, ja niinpä menin ovelle ottamaan pizzan vastaan hame ylhäällä ja leopardikuvioiset alushousut vilkkuen. Tajusin tämän vasta kun olin jo pizzani saanut ja kävelin eteisessä olevan peilin ohi keittiöön. Hävetyksen tunne lisääntyi potenssiin 10, ja tuntui että haluan vajota maan alle. Enkä ikinä enää kehtaa tilata pizzaa siitä paikasta... Sellainen ulkomaalainen nuorehko mies sen pizzan toi, mahtoi se katsoa että voi helvetti mikä nolo deekisämmä, hiukset sekaisin, krapulaisen kalpea ja oksentamisesta punasilmäinen, ja puolipukeissa :(

Mutta pizzan jälkeen alkoi taas elämä voittaa. Nyt on vain vähän tuskanhikinen olo, ja jonkin verran häpeäntunnetta, mutta ei enää ihan valtavan ahdistavaa oloa. Loppuloma olisi tarkoitus olla juopottelematta isommin, eikä kyllä tällä hetkellä ajatus saman olon kokemisesta hetkeen houkutakaan yhtään!

Darraisen elämän eliksiiriä: kebabpizza