Unettomuutta ja luovan toiminnan pelkoa
Unettomuus
Taas alkoi ahdistaa kun katsoin Prisma-dokumentin ja siinä oli taas asiaa unettomuuden kammottavista vaikutuksista ihmiskehoon. Koehenkilöt laitettiin nukkumaan "vain" 6,5 tuntia yössä viikon ajan, ja siinä ajassa heidän testein mitattu henkinen suorituskykynsä laski ja yllättävää kyllä, verikokeista kävi selville että sellaiset geenit olivat aktivoituneet, jotka edistivät mm. diabeteksen, ylipainon ja sydän- ja verisuonitautien syntyä ja monet positiivisempaan tulokseen johtavat taas passivoituneet. Lisäämällä tunnin tuohon unimäärään eli 7,5 h yössä unta, haitalliset vaikutukset kumoutuivat.
Mutta kun meikäläiselle se 6,5 tuntia on sekin ihan utopiaa! Viikolla mennään 3-5 tunnilla yössä. Ihmekös vähän vaivaa loppuviikosta zombiemainen olo ja läski senkun kerääntyy keskikehoon vaikkei kauheasti mässäisikään. Jos pääsisin tekemään duunia ilta- tai yövuorossa, olisivat nämä ongelmat ohi, mutta ei se tässä aamuihmisten maailmassa oikein onnistu...
Luovan toiminnan pelko
Minä taas innostuin välillä ajatuksesta kokeilla pystyisikö sitä kirjoittamaan jonkinlaisen tarinan, kirjan. Mutta sitten iski taas se sama rimakauhu, joka minulla iskee töissäkin kaikkien vähänkään rutiinia vaativampien hommien edessä, ja kaiken uuden edessä muutenkin elämässä. Lykkään ja lykkään aloittamista ajatellen, että "huomenna ehkä". Tai ehkä viikonloppuna on aikaa. Tai jos jään työttömäksi yt-neuvotteluiden seurauksena. Tai kesälomalla, jos en jää.
Eikä se oikeasti mistään ajan puutteesta ole kiinni, olenhan nytkin käytellyt aikaani mm. epäkiinnostavien tv-ohjelmien katseluun ja jo läpipelattujen tietokonepelien pelaamiseen. Se on kiinni siitä että minua pelottaa kaikki luova toiminta. Tulee sellainen olo että en osaa enkä pysty, että edessä on pystysuora vuori jota en millään koe pystyväni kiipeämään. Ahdistaa ajatuskin yrittämisestä, ja kun ahdistaa, keksin niitä tekosyitä miksei vielä, vaan ehkä joskus myöhemmin. Olen yrittänyt tyynnytellä pelkoani mm. vakuuttamalla itselleni, että jos jotain kirjoitan, sitä ei kukaan edes koskaan tule lukemaan joten ei haittaa jos kaikki kirjoittamani on noloa ja täyttä roskaa. Pöytälaatikkoon vain kirjoittaisin, ihan vain kokeillakseni tehdä jotain luovaa. Vakuuttelen myös itselleni, että jos siitä tulee ekalla kerralla ihan paskaa, voin kirjoittaa kaiken uusiksi, vaikka kuinka monta kertaa. Sisäinen ankara kriitikko aloittaa toimintansa ennen kuin riviäkään on kirjoitettu ja vaatii jo uusia parempia versioita! Se myös nälvii siitä miksi yleensä kirjoittaisin: luulenko voivani opettaa jotain ihmisiä? Antaa jotain tunne- tai taide-elämyksiä? Luulenko olevani jotenkin parempi kuin muut, oikein taiteilija? Naurettava luuseri olen, kun luulen että pystyisin jotain kirjoittamaan. Joskus on ihan helvetin raskasta elää oman päänsä kanssa, kun se pää haraa vastaan ihan kaikkea, olipa kyse laihduttamisesta tai työn tekemisestä tai kirjan kirjoittamisesta pöytälaatikkoon!
Hei!
VastaaPoistaLöysin blogisi ihan vahingossa eilen. Jäin heti koukkuun: miten tämä ihminen voikin kirjoittaa minun ajatuksiani? Uskomattoman monissa asioissa päässäni liikkuvat tismalleen nuo samat ristiriidat, epäröinnit, asenteet ja muu härdelli...viininkittaus, sokerikoukku, liikunnan aloitus/pakko/tuska/välttely jne. Ja sitten menit kirjoittamaan kirjoittamisesta...sekin mun unelmani, jonka torppaan yhtä tehokkaasti kuin sinä sisäisellä kriitikollani ja niillä samoilla tekosyillä, joiden vuoksi kaikki muukin hauska ja haastava jää aloittamatta. Toisaalta nostan sulle hattua: olethan sinä jo aloittanut kirjoittamisen, koska muuten en lukisi ajatuksiani tästä blogista! Minä puolestaan piiloudun tarinankirjoitushaaveissani sen taakse, että kirjoitan jo työkseni, ja kuka sitä läppärin edessä koko elämäänsä voi istua... (johon vastaus kuuluu tietentkin: minä...kyttäänhän netistä kaikkea kaiket illat, jotka voisi kyllä paremminkin käyttää).
Oma pää on tosiaan välillä se noloin ruumiinosa, vaikkei muillakaan osilla kilpailuja voiteta. Mutta hei, täydellistä ihmistä ei ole vielä syntynyt. Ja nekin, jotka ovat lähempänä täydellisyyttä kuin me, ovat sitä vain siksi, että me muut ollaan tällaisia "virheellisiä".
Tsemppiä syksyyn! Ledejä talo tulvilleen ja herätyskelloksi feikki luonnonvalo (niitä saa herätyskellotoiminnoilla) niin jo jaksaa, siis sen minkä ikinä voi loka-marraskuussa jaksaa.
Kiitos palautteesta :)
PoistaMulla muuten onkin tuollainen sarastusvalo, täytyy taas kaivaa varastosta, kesällä se ei ollut esillä vaan toisenlainen yövalo! Se tosiaan tekee sen itse heräämisen vähemmän ärsyttäväksi vaikkei varsinaisesti koko päivän pirteyttä juuri lisää.
Sama täällläkin yksi tekosyy muiden lisäksi, että kun istun koneella jo kaiket päivät muutenkin, minä en kirjoittamassa muuta paitsi ohjelmakoodia, mutta kuitenkin, tietokoneella. Joskus ajattelen, että inhottaa taas istua koneen ääreen mutta samoin kuin sinä, minäkin silti istun nettisurffailemassa tai katsomassa mukahauskoja Youtube-videoita ja ties mitä tietokoneella, tai pelaamassa.
Kummallinen ongelma kyllä tämä aikaansaamattomuus joka monia meitä vaivaa. Monia muuten melko tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä, mutta silti vaan elämässä pyörii aina vaan samoissa turhauttavissa ympyröissä kun ei vaan saa aikaiseksi tehtyä muutoksia. Eilen katselin kaupassa jotain naistenlehden kantta jossa luki jotain tyyliin "Rintasyöpä toi rohkeuden elää" ja mieleen tuli, että tarvinko minäkin jonkun vakavan sairauden ravisteluksi ennen kuin uskallan oikeasti tehdä muuta kuin valittaa elämäni tylsyyttä ja lykätä kaikkien uusien asioiden aloittamista... Toivottavasti en, eihän semmoisia sairauksia toki kukaan toivo...
Moi!
VastaaPoistaTämä ei aiheeseen liity mutta olen blogisi ahkera seuraaja ja uskon,että saisin sinulta pientä apua asiaan.Jos ystävällisesti voisit auttaa ja selventää tässä asiassa miten se nyt menee!.Meinasi nimittäin käydä kurjasti kun terkkarin sairaanhoitaja laski lapsen lääkkeen annostuksen.Matematiikasta tiedän kaikkein vähiten mitään mutta osasin jo arvata että ei mennyt laskut ihan oikein ja annos olisi ollut moninkertainen ja vaarallinen!
Eli jos on kipulääkesuspensio 25mg/ml vaikuttavaa ainetta ja annostus on 15 mg vaikuttavaa ainetta per painokilo,niin paljonko 16 kg painavan ihmisen pitäisi ottaa lääkettä mittakuppiin?Se on 3 ml,apteekista sanoivat.Miten tämä lasku lasketaan!?Kiitos jos viitsit vastata!
Onko tämä kerta-annos? Nimittäin oikea vastaus olisi 15 mg/kg x 16 kg = 240mg josta saadaan 240mg / 25mg/ml = 9,6ml. Mutta jos annos pitää jakaa esim. Kolmeen vuorokausiannokseen, niin sitten tulisi 3,3ml per annos. :)
PoistaOli unohtunut ilmeisesti jakaa tuo kolmella vielä.kerta-annos on se 3 ml kahdesti vuorokaudessa :)
PoistaLaskitkin tuon itse näköjään :)
PoistaYleensä kyllä käsittääkseni apteekin ohjeissa on suoraan että montako millilitraa ja montako kertaa vuorokaudessa. Ei lääkkeiden käyttäjien voi yleisesti odottaa osaavan lääkelaskkuja ja virheiden riski on suuri jos sellaiseen luotetaan.
Eihän nimittäin tästä "annostus on 15 mg vaikuttavaa ainetta per painokilo" esimerkiksi voi päätellä onko kyseessä vuorokausiannos vai kerta-annos (reseptissä olevasta tekstistä sen voi varmasti päätellä). Ilmeisimmin vuorokausiannos päätellen ohjeesta minkä apteekki on antanut. Annostusmäärän mukaan vuorokausiannoksia tulisi 3 tuolla 3 ml:n kerta-annoksella, mutta jos apteekin ohjeessa on 3 ml kahdesti vuorokaudessa niin kannattanee uskoa.