Kaamosmasennus menee pahemmaksi vuosi vuodelta
 |
| Mäkin voisin uuvanhtaa noin kesken kävelyn... |
No, tänään kävin sitten syömässä läheisessä hampurilaispaikassa (oli sekin vaikeaa jaksaa sinne mennä) ja siellä selailin iltapäivälehteä, jossa olikin taas juttu kaamosväsymyksestä ja -masennuksesta. Tajusin että sitähän tämä taas on. Että viime vuonnakin se tuli jo lokakuussa kun nuorempana vasta marraskuussa. Ja kaameammaksi tuntuu menevän vuosi vuodelta. Ei vaan kerta kaikkiaan sovi tämän maan ilmasto ja syksyn ja talven pimeys minulle, ei mitenkään päin. Kamalaa ajatella että lähes puolet vuodesta menee aina tavallaan hukkaan kun ei jaksa mitään eikä huvita mitään. Yrittää vaan jotenkin kestää kevättä odottaen.
Vanhemmiten on tullut väsymyksen ja makeanhimon lisäksi sitten vielä mielialaoireet. Olen
 |
| Näitä kuluu, että pysyy edes hereillä... |
Täähän on kuin suoraan mun ajatuksista. Mietin, että mikä ihme nyt taas vaivaa, kun olin muutama viikko sitten kipeänä, paranin omasta mielestäni kunnolla, mutta silti olo on ollut lähinnä kuin vetelällä nuudelilla koko viikon. Sitten tajusin että niin, nythän se kaamos taas alkaa. Mikään ei ole hyvin, itkettää, kiukuttaa ja nukuttaa 24/7. Järki ei pysy päässä yksinkertaisimmissakaan hommissa. Syksy on hienoa aikaa, mutta eipä siitä juuri jaksa nauttia, hyvä kun hereillä pysyy..
VastaaPoistaEi tosiaan kauheasti pysty väsymyksen takia nauttimaan mistään syksyn hyvistä puolistakaan, kuten raikkaasta ilmasta tai ruskasta. Tänään kun kävelin koiran kanssa aamupäivästä, tajusin että jotenkin ikään kuin sumun läpi tajuan että onpa kauniin värisiä puun lehdet nyt, mutta kun on niin väsynyt niin sitä ei tunne jotenkin skarpisti ja normaalisti. Enimmäkseen keskittyy vaan siihen että pitää pakottaa itseään kävelemään, vaikka mieli tekisi vaan sänkyyn peittojen alle.
PoistaJoku kohtalotoveri ehtikin jo kommentoida... näin se on! Kaikki suomalaiset pitäis lähettää aurinkoon viimeistään lokakuun eka päivä ja palauttaa aprillina.... sit ois kaikki kohillaan... Oletteko kokeilleet melatoniinia? Itse en ole vielä, mutta väittävät että se tehoaa...? Mun pitäis saada jotain järkevää kirjoitusta aikaiseksi, mutta hankalalta se tuntuu näin pimeällä, olis kiva kuulla jos jollain muulla olis sama pulma... tai edes eri, mut sama ja samankaltainen syy takana...
VastaaPoistaTosiaan tuossa lehdessäkin mitä luin, sanottiin että vain 15% suomalaisista välttyy kaamosoireilta, joten kyllä sitä aika suuren osan porukasta pitäisi päästä ilmastopakolaiseksi talvikaudeksi!
PoistaMelatoniinista - mä olen kokeillut sitä joskus unilääkkeeksi tarkoituksena pystyä nukkumaan aikaisemmin, ettei menisi aina siihen että menen nukkumaan vasta klo 2-3 aikaan viikollakin ja unet jää sitten kovin lyhyiksi kun herätys on 6:50. Minulla melatoniini ei toiminut yhtään. Se ei auttanut nukkumaan, mutta olin päivällä paljon väsyneempi kuin silloin kun en käytä sitä. Suorastaan sekavan, toimintakyvyttömän väsynyt, niin ettei työnteostakaan meinannut tulla mitään, kun taas ilman melatoniinia pystyn pakon edessä kuitenkin toimimaan normaalisti vaikka univajetta onkin.
Ai 15 prosenttia välttyy kaamosoireilta. Itse sitten kuulun siihen ryhmään. Tunnen myötätuntoa teitä väsyneitä kohtaan mutta omakohtaisesti en siis ymmärrä kaamosväsymystä.
PoistaSen sijaan kesä- ja heinäkuut eivät sovi minulle. Tiedän muutaman muunkin, joka saa kesä- ja heinäkuun mielialan laskun. Kun on kuumaa ja ilman kosteusprosentti on suuri, valo muuttuu jotenkin vääränlaiseksi , mikä väsyttää ja ahdistaa minua.
Tosin tänä vuonna kamppailin väsymystä vastaan ja onnistuin siinä. Elämäntilannekin on niin vaikea, että ei ollut varaa romahtaa. Ja salainen aseeni oli liikunnan lisääminen.
Kun elokuussa viilenee ja lman kosteusprosentti laskee, energiatasoni nousee korkealle ja pysyykin sitten korkealla pahimmasta pimeydestäkin huolimatta.
OIkein rakastan syksyä, mutta kesä- ja heinäkuu on lusittava läpi. Kaikista pimein joulun aikakin on ihana, kun voi ripustella tähtiä ikkunoihin. Niistä tulee niin kaunista valoa.
Tsemppiä!
Niin erilaisia me ihmiset ollaan :) Minulla on veli joka on samanlainen tuossa mielessä kuin sinä. Ollut lapsesta asti. Hänelle talvi oli aina pirteää ja ihanaa aikaa, ja oli jo pienenä todellinen jääkarhu, ei palellutkaan juuri missään, kun taas minä olen aina ollut erittäin kylmänarka. Siinä missä minulla aina meni sormia ja varpaita valkoiseksi ja tunnottomaksi pienessäkin kovassa pakkasessa ulkonaolossa, veli leikki onnellisena kinoksissa maassa istuen 30 asteen pakkasillakin, ei kylmästä tietoakaan. Eikä sitä ole koskaan pimeäkään haitannut.
PoistaSen sijaan lomamatkat etelään ja kesät on veljelleni ollut kamalia, kun ei pidä kuumasta eikä liian kirkkaasta valosta. Toisaalta tuo on Suomessa paljon parempi ominaisuus kuin tämä oma kaamosmasentuneisuuteni, kun ei täällä kuitenkaan montaa kuukautta ole kovin kuumaa. Toisaalta toisten ihmisten voi olla vaikeampi ymmärtää vetelyyttä ja valittamista kesällä, kun on sen verran harvinaisempaa että silloin on väsähtänyt olo kuin talvella.