Miten minulle on alkanut yhtäkkiä maistua makea :-o
Kummallista, että minulle on viime aikoina alkanut kauheasti maistua makea. Tänään taas punnitus ja oli +0,5 kg tullut viime maanantaihin nähden lisää. Ja ruokapäiväkirjaa katsomalla en ihmettele kyllä miksi. En listaa tähän koko syömisiä, jotka muuten olivat suht ok (en juonut kaljaakaan kuin 4 tölkkiä perjantaina), mutta makeat kyllä listaan:
Maanantai: Suklaamoussea lounaan jälkkäriksi iso kulhollinen
Tiistai: Omenakiisseliä kermavaahdolla lounaan jälkkäriksi, 4 Digestive-keksiä päivällisen jälkkäriksi,päivällisen ruokajuoma sokeripepsiä
Keskiviikko: Mustikkarahkaa lounaan jälkkäriksi, 3 keksiä päivällisen jälkeen
Torstai: Moussekakkua iso pala + mansikkahilloa lounaan jälkkäriksi
Perjantai: 2 suklaasuukkoa lounaan jälkkäriksi, illalla Cloetta-vohvelisuklaalevy olutta juodessa
Lauantai: Päivällisen jälkkäriksi mangosorbettia iso kulhollinen, illalla iso pähkinä-Tupla suklaapatukka
Sunnuntai: 200 g irtokarkkia päivällisen päälle, 2 tölkkiä Pepsiä päivän aikana
Tällainen on itselleni aivan omituista syömiskäytöstä, koska olen aina ennen ollut sellainen että himot on
rasvaiseen ja suolaiseen, eikä makeaan. Ennen olin töissäkin jälkiruokien suhteen nirso, söin niitä ehkä kerran viikossa tai parissa, kun oli jotain mielestäni oikeasti hyvää, mutta nyt olen mussuttanut joka päivä ihan vaan makean himossa vaikka itse jälkkäri ei niin maistuisikaan (esim. inhoan rahkoja mutta söin silti mustikkarahkaa koska se on makeaa). Ja kokonaisen ison irtokarkkipussillisen syöminen kerralla ei -ainakaan selvin päin- ennen onnistunut. Nyt näköjään onnistuu eikä tee edes tiukkaa.
Tiedä sitten onko kova työstressi se mikä saa himoamaan rauhoittavaa makeaa, vai onko laihdutuskuurit sekoittaneet tuonkin asian niin että himottaa mikä tahansa missä on kaloreita. Stressiä tulee nykyisen projektin muodossa riittämään lokakuun loppuun ainakin, eikä niin kauaa huvittaisi ahtaa itseeni tuollaisia määriä makeaa, silti vaikka rennommin on tarkoitus ottaakin! Tällä viikolla täytynee ottaa tavoitteeksi vähän kohtuullistaa tuota makean syömistä, ei ehkä ihan joka päivä jälkkäreitä töissä ja tuollaiset irtokarkkipussilliset ja suklaalevyt kerralla ahmittuna kyllä voisi jättää väliin...
Maanantai: Suklaamoussea lounaan jälkkäriksi iso kulhollinen
Tiistai: Omenakiisseliä kermavaahdolla lounaan jälkkäriksi, 4 Digestive-keksiä päivällisen jälkkäriksi,päivällisen ruokajuoma sokeripepsiä
Keskiviikko: Mustikkarahkaa lounaan jälkkäriksi, 3 keksiä päivällisen jälkeen
Torstai: Moussekakkua iso pala + mansikkahilloa lounaan jälkkäriksi
Perjantai: 2 suklaasuukkoa lounaan jälkkäriksi, illalla Cloetta-vohvelisuklaalevy olutta juodessa
Lauantai: Päivällisen jälkkäriksi mangosorbettia iso kulhollinen, illalla iso pähkinä-Tupla suklaapatukka
Sunnuntai: 200 g irtokarkkia päivällisen päälle, 2 tölkkiä Pepsiä päivän aikana
Tällainen on itselleni aivan omituista syömiskäytöstä, koska olen aina ennen ollut sellainen että himot on
rasvaiseen ja suolaiseen, eikä makeaan. Ennen olin töissäkin jälkiruokien suhteen nirso, söin niitä ehkä kerran viikossa tai parissa, kun oli jotain mielestäni oikeasti hyvää, mutta nyt olen mussuttanut joka päivä ihan vaan makean himossa vaikka itse jälkkäri ei niin maistuisikaan (esim. inhoan rahkoja mutta söin silti mustikkarahkaa koska se on makeaa). Ja kokonaisen ison irtokarkkipussillisen syöminen kerralla ei -ainakaan selvin päin- ennen onnistunut. Nyt näköjään onnistuu eikä tee edes tiukkaa.
Tiedä sitten onko kova työstressi se mikä saa himoamaan rauhoittavaa makeaa, vai onko laihdutuskuurit sekoittaneet tuonkin asian niin että himottaa mikä tahansa missä on kaloreita. Stressiä tulee nykyisen projektin muodossa riittämään lokakuun loppuun ainakin, eikä niin kauaa huvittaisi ahtaa itseeni tuollaisia määriä makeaa, silti vaikka rennommin on tarkoitus ottaakin! Tällä viikolla täytynee ottaa tavoitteeksi vähän kohtuullistaa tuota makean syömistä, ei ehkä ihan joka päivä jälkkäreitä töissä ja tuollaiset irtokarkkipussilliset ja suklaalevyt kerralla ahmittuna kyllä voisi jättää väliin...
Eikös tuollainen sokerinhimo viittaa lähinnä hiilarien (nopeiden sellaisten) kaipuuseen? Eli syyllinen olis aivot, hih! Nehän niitä hiilareita eniten toimiakseen kaipaa...
VastaaPoistaMulle kans makea on ollut aina vähän huonompi vaihtari kuin suolainen ja rasvainen. Edelleen on niin, että jos on oikeasti nälkä, makeasta tulee vain oksettava olo... ehkä olen altis diabetekselle ja insuliinit ei pärjää kovin sokerisille eväille heti kättelyssä, en tiedä...
Voisko sun kohdalla olla kyse siitä henkisestäkin tekijästä, että pitkäaikainen kieltäytyminen ja nipistäminen johtavat jonkinlaiseen "otan, kun kerran luvan kanssa saan" -ilmiöön?
Ei noi painonvaihtelut kuitenkaan kovin radikaaleilta kuulosta, alle kilon molempiin suuntiin viime viikkoina?
Tsemppiä edelleen!
En oikein usko että mulla oikesti keho tarvitsee noita nopeita hiilareita, kun kuitenkin syön esim. leipää, pastaa, perunaa jne. Ja tosiaan on tehnyt vaikak pasta-aterian päällekin mieli karkkia, jolloin kropan olisi pitänyt jo saada ruoasta ne tarvitsemansa hiilarit.
VastaaPoistaTaitaa olla tosiaan enemmän kyse tuosta että nyt kun olen sallinut vapaan syömisen, pitkästä aikaa, jotenkin on sellainen olo että otan kun kerran luvan kanssa saan. Kun on yli vuoden tuntenut valtavaa ahdistusta ja syyllisyyttä jokaisesta "väärästä" suupalasta, niin tuntuu niin hyvältä syödä mitä vaan suostumatta tuntemaan syyllisyyttä, edes vaikka lihoisi.
Vähän sitä myös testailee itseään, että ihan oikeastiko saan syödä vielä tämän, eikö vieläkään tule ahdistava olo? Onneksi eipä juuri ole tullut, lähinnä vaan toteamus että eipä tuo kovin terveellistä ja järkevää syömistä ollut tuo viime viikkokaan, mutta toteamukseen ei liity mitään ahdistusta tai tunnetta että olen luuseri, kaikki on toivotonta tms.