Minulla taitaa olla ahmimishäiriö

Olen alkanut epäilemään, että minulla todennäköisesti on jonkinasteisena ahmimishäiriö. Se on alkanut laihduttamisyritysten myötä. Ennen kohtuuttomat syömiseni liittyivät pelkästään kertoihin jolloin join myös alkoholia paljon, eikä niihin liittynyt mitään erityistä häpeää syömistäni määristä.

Nyt on toisin. Olen saattanut olla ihan hyvällä ruoalla, 1500 kcal päivässä saannilla, mikä ei vähän liikkuvalla pienikokoiselle naiselle ole kauhean vähän. Ja 3 kk olin myös ilman alkoholia, joten sitäkään ei voinut syyttää. Mutta silti on välillä iskenyt nitiä valtavia himoja joiden kourissa syön ruokaa kuin se olisi loppumassa maailmasta. Ja niiden aikana ja jälkeen tunnen valtavaa morkkista vahingosta jonka olen laihdutukselleni tehnyt "repsahduksellani". Joka kerran jälkeen tunnen olevani taas vähän huonompi, vähän luuserimpi, ja vähemmän kontrollissa siitä mitä syön ja paljonko. 

Tällä hetkellä on vielä morkkista viime viikon syömisistä ja juomisista. Nyt tuntuu, että olen kuin alkoholisti ja ryypyt, mutta ruoan kanssa. Ja ruoassa on se paha juttu, että siitä ei voi pidättäytyä kokonaan kuten alkoholista voi. Nyt tuntuu, että pystyn olemaan syömättä kokonaan (vaikka tällaisella pussipirtelökuurilla), tai sitten ahmimaan, mutta en oikein mitään siltä väliltä, paitsi ihan hetken aikaa. 

On ollut kyllä hieno saldo vähän päälle vuoden laihduttamisella. Paino on sama kuin aloittaessa, mutta kroppa on mennyt säästöliekille niin ettei paino putoa enää kuin äärikuureilla, ja lisäksi tavalliseen ruokaan on tullut järjettömiä himoja jotka oli minulle ennen ihan vieras ilmiö. Lisäksi pakkomielteisyys ja kielteiset ajatukset omaa ulkonäköä ja myös luonnetta (tahdonvoiman puute) kohtaan ovat lisääntyneet huomattavasti. Tänään esimerkiksi kaupassa huomasin ajattelevani häpeää ulkonäöstäni lähes koko ajan, vaikka toisaalta järki yritti sanoa, että olen ihan tavis eikä kukaan minua edes huomaa. Mutta silti joku osa mieltä pyörittää päässäni listaa inhottavimmista ulkoisista vioistani, joiden takia hävettää mennä edes ihmisten ilmoille. 

Minä tiedän, että järkevä ratkaisu olisi se mitä esimerkiksi Terveyskirjasto sanoo ahmimishäiriöstä:

"Ahmintaan taipuvaiset henkilöt säätelevät usein syömistään erilaisilla dieeteillä, johon liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Tämä sekoittaa nälän ja kylläisyyden säätelyn, minkä vuoksi dieetilläolo ja aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.

Sekä ahmimishäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on dieetilläolon lopettaminen"

Mutta itseinho läskiä kohtaan ei anna periksi noudattaa tätä ohjetta, vaan sanoo, että nyt kyllä itsekurilla vaan 10 kg pois nutraamalla, niin sitten voidaan miettiä tuota dieetilläolon lopettamista. Hitto, olisipa voinut vaan olla tyytyväinen pullukka ja jättää tämänkin kokematta. Elämänmuutos on tuonut varsin kauas siitä elämäniloisesta vailla huolta huomisesta mässäävästä ja juhlivasta tyypistä joka olin aiemmin. Entinen minä olisi nauranut kaltaiselleni neuroottiselle oman ulkonäkönsä vahtaajalle ja niuhottajalle, ihmetellyt että kuka hullu valitsee tuollaisen kun voisi vaan vähän pyöreämpänä elää oikeasti mukavasti. Ja vielä enemmän se olisi nauranut jos kuulisi, että tämä niuhottaja ei ole oikeasti edes laihtunut kaikella hössäämisellään. Saapa nähdä millainen loppu tälläkin touhulla on...

Jotenkin tutunoloinen kuvio tämä ahmimishäiriön kulusta kertova... Tällä hetkellä vaiheessa "guilt and self dislike - increased resolve to diet" (syyllisyys ja itseinho - lisääntynyt päättäväisyys pitää laihdutuskuuri)...