Talviloma à la Vanha Tylsimys
Tajusin tässä vasta, että minullahan on talvilomakin vielä pitämättä. On ollut sillä lailla projekteja, että viikolle 8 suunnittelemaani talvilomaa piti siirtää tulevaisuuteen, ja nyt sitten tänään varmistin että voin pitää talvilomani pääsiäisviikolla. Tuntuu mukavalta päästä välillä nukkumaan kunnolla ilman pakollisia aikaisia aamuherätyksiä, jotka jättävät ilta/yövirkun unet 3-5 tuntiin yössä, ja jonkinlaista suursiivoustakin voisi kotona tehdä mitä ei yleensä jaksa kuin lomilla.
Näitä miettiessäni ajattelin taas, että kyllä minusta on tullut tylsä. Useimmat muut suunnittelee varmaan matkoja, joko ulkomaille tai edes jonnekin lähemmäs. Tai jotain erityistä tekemistä kun on kerran lomaa. Minä suunnittelen univajeen kuittaamista ja siivoamista. Näillä näkymin tulen käkkimään talviloman yksin kämpässäni kuten niin monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa ilman kaljoittelua kuitenkin - sehän tekisi tylsästäkin arjesta tietysti kuin juhlaa! Miksi en sitten mene matkoille? Ei ole koirille hoitopaikkaa, ja toiseksi, en saa aikaiseksi. Vanha on Väsy-Nyt eikä jaksa!
Toisaalta, jos oikein mietin, niin tulen luultavasti olemaan ihan tyytyväinen tylsällä lomallani. Se alkaa harmittaa vasta sitten, kun töissä joku kumminkin kyselee, että mitä teit lomalla, ja vastaan: "En mitään". Taas. Eli oikeastaan minua häiritsee pääosin se, mitä muut ajattelee erakkomaisesta lomanviettotavastani, eikä niinkään se oleminen itsessään. Sanon aina, että minua ei kiinnosta mitä muut minusta ajattelee, ja siinä mielessä ei kiinnostakaan, että en muuta käytöstäni tai toimintatapojani toisten mielipiteiden mukaan, mutta kyllä minä jaksan aika paljon arjessani ajattelun tasolla miettiä tuollaisia ajatuksia kuten "mitähän ne taas ajattelee kun sanon etten tehnyt lomallani mitään enkä mennyt minnekään"...
Näitä miettiessäni ajattelin taas, että kyllä minusta on tullut tylsä. Useimmat muut suunnittelee varmaan matkoja, joko ulkomaille tai edes jonnekin lähemmäs. Tai jotain erityistä tekemistä kun on kerran lomaa. Minä suunnittelen univajeen kuittaamista ja siivoamista. Näillä näkymin tulen käkkimään talviloman yksin kämpässäni kuten niin monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa ilman kaljoittelua kuitenkin - sehän tekisi tylsästäkin arjesta tietysti kuin juhlaa! Miksi en sitten mene matkoille? Ei ole koirille hoitopaikkaa, ja toiseksi, en saa aikaiseksi. Vanha on Väsy-Nyt eikä jaksa!
Toisaalta, jos oikein mietin, niin tulen luultavasti olemaan ihan tyytyväinen tylsällä lomallani. Se alkaa harmittaa vasta sitten, kun töissä joku kumminkin kyselee, että mitä teit lomalla, ja vastaan: "En mitään". Taas. Eli oikeastaan minua häiritsee pääosin se, mitä muut ajattelee erakkomaisesta lomanviettotavastani, eikä niinkään se oleminen itsessään. Sanon aina, että minua ei kiinnosta mitä muut minusta ajattelee, ja siinä mielessä ei kiinnostakaan, että en muuta käytöstäni tai toimintatapojani toisten mielipiteiden mukaan, mutta kyllä minä jaksan aika paljon arjessani ajattelun tasolla miettiä tuollaisia ajatuksia kuten "mitähän ne taas ajattelee kun sanon etten tehnyt lomallani mitään enkä mennyt minnekään"...
 |
| In your dreams, bb, only in your dreams... |
Elä huoli! Miekin vietin talvilomani makaamalla sohvalla, kattelemalla olympialaisia ja siivoamalla. Ja mukavaa oli :) Sai viikon olla ihan rauhassa.
VastaaPoistaKiva kuulla että joku muukin on viettänyt aika arkisen loman ja viihtynytkin niin! Välillä töissä varsinkin tuntuu että ihmisillä on oikein kilpailu kenellä tai kenen perheellä on eksoottisimmat matkat tai aktiviteetit lomille, ja siksi sitä välillä tuntee alemmuutta kun ei oikeastaan tee mitään kummempaa koskaan lomilla :)
PoistaSama täällä. Minäkin viihdyn lomat parhaiten kotona. Samoin joulut, vaput, juhannukset ja pääsiäiset. Ja sitäkös saa välillä selitellä naapureille ja kavereille ja muille tutuille. Ja appivanhemmille, varsinkin jos minä jään yksin kotiin ja mieheni lähtee vanhempiensa mökille vaikkapa silloin juhannuksena. Niin kuin usein käy. Mutta kyselkööt, mun on kotona niin hyvä! :)
VastaaPoistaMuitakin kotihiiriä, kivaa! Huvittavinta on, että vaikka itse sanoisi viihtyneensä ja rentoutuneensa hyvin, nauttineensa lomasta, niin silti saa sääliviä katseita, sellaisia että mieleen tulee että ne ajattelee: "voi raukka, niin yksin ja ei lomallakaan mitään tekemistä, kiva että yrittää sentään nähdä surkean tilanteensa optimistisesti"...
PoistaLuin tänään blogisi läpi ja kyllä kolahti, Olet hyvännäköinen nainen, mahtavat sääret, Suurkulutttaja minäkin, viininlipittäjä. painoa reilusti enemmän kuin sinulla. hienon matkan olet tehnyt!
VastaaPoistavirginia
Hyvännäköinen ja minä on toisiaan hylkiviä määreitä, mutta eipä tuo haittaa menoa. Viime päivinä olen tässä ihmetellyt sitä, että miksi ihmeessä minä, joka käytännössä elän erakkona, olen välittänyt siitä miltä näytän. Sama kai se on mitä ne tuntemattomat ihmiset minusta ajattelee...
PoistaTsemppiä sinullekin kaikkeen mitä päätät elämässäsi tehdä :)
Ei kai joltain näyttämisen tarkoitus piilekään missään muussa kuin siinä, tunteeko joku vetoa sinuun... tunnettu juttu kai on esim. ne ns. vauvanaamat (olen ollut toteavinani että tässä piilee jokin totuus) eli että ollaan sen verran samannäköisiä, ettei jälkeläisistä tule kummankaan suvun mielestä liian vieraan oloisia... Mulla oli hullu kokemus tänään, kun katsoin eka kertaa ns. päätelaseilla itseäni peilistä. Näytin ihan kelvolliselta! Haah, tavallisilla laseilla näytän lähinnä puolikuolleen kurpan irvikuvalta. Tuli mieleen, että mitenkähän muut oikeasti näkee mut. Mitä jos ne näkeekin sen kelvollisen???? Hohhoijaa, on se kauneus katsojan silmissä (tai silmälaseissa). Ja plussapallo, on sillä peilikauneudellakin merkitystä, eikä vaan tuntemattomien ajatuksilla... Miten tässä nyt vois kirjoittaa kuulostamatta kliseiseltä... öööh... voisko joku muka olla kiiltokuvapojun (21-65 v.) kanssa, jos se olis ihan törkeen tyhmä? Viittaan taas tähän ulkoisen ja sisäisen olemuksen merkitykseen, tai siis niiden väliseen merkityskilpailuun...
VastaaPoistaMinulle kelpaisi mielellänä vähän tyhmä kiiltokuvapoju, varsinkin ikäluokasta 21-31 ;) Minusta älykkyys on aina ollut kauhean yliarvostettu ominaisuus ihmisessä, itse en kumppaniltani sitä kaipaa.
PoistaMinun ei tarvitse kauheasti miettiä miten muut ihmiset näkee minut, koska olen siitä saanut suuren määrän suoraa palautetta elämäni aikana. En onneksi niinkään enää, keski-ikäinen pulleahko nainen on onneksi täysin näkymätön kaikille ;) Mutta nuorempana riitti varsinkin kun ravintoloissa kävi ja miehiltä humalatila poisti estot laukoa epäkohteliaita totuuksia niitä kommentteja ulkonäöstä tyyliin: "hyi helvetti, en panis", "siis tulkaa kattoon täällä on aivan kauheen näköinen muija", "onks sulla se joku downin syndrooma ku oon ihan sen näkönen" jne.
Tuo on kyllä totta että parinetsinnässä toki ulkonäkö on tärkeä asia. Itselleni se ei ole enää ajankohtaista käytännössä kuitenkaan, kun lapsentekoikä on ohi ja taidan muutenkin olla liian erakko että ainakaan aktiviisesti viitsisin etsiä miesseuraa. En vaan tarpeeksi kärsi yksinäisyydestäni, että viitsisin laittaa tikkua ristiin siitä pääsemiseksi, varsinkin kun minulle tarjolla olevien kumppaniehdokkaiden taso on yleensä sellainen että mieluummin itsekseen...