En ollut tuntea erästä tuttua - vähähiilihydraattinen dieetti tehnyt ihmeitä
Olen koko ajan ollut aika skeptinen noihin kaikenlaisiin hiilihydraatteja rajoittaviin dieetteihin. Syynä siihen on ollut varmasti sekä omat makumieltymykset: rakastan pastaa ja leipää varsinkin, että se kun tuntuu ettei minulle hiilarit tee mitään oireita kuten jotkut valittaa että väsyttää, vatsa on sekaisin tms. Minä olen aina voinut varsin hyvin, läski on ainoa piinaava ongelma.
No, tänäänpä näin sitten työkuvioista puolitutun (samassa projektissa eri osapuolina useamman vuoden takaa) lounastaessani ravintolassa, enkä meinannut ollenkaan tuntea kun hän moikkaili. Jotenkin oli tutun näköinen mutta ei mitenkään tullut mieleen kuka. Lopulta hän itse sanoi mistä tunnemme, ja sitten toki tunnistin. Mutta muutos oli ihan uskomaton! Hän oli aina ollut räväkkä nainen jonka tyyliä ihailin: vaikka keski-ikäinen, niin musta tukka jossa välillä jokunen pinkki raita, välillä hopeinen. Vaatteet yleensä varsin erikoiset, paljon mustaa ja liehuvaa, ja yllättäviä vaatekappaleita niin että olemuksesta tulee mieleen taiteilija. Mutta hän oli myös oikeasti *todella* ylipainoinen. Ei varmaan paljoa puuttunut siitä että olisi painanut tuplasti sen kuin minä "karmeine läskeineni". Sivumennen sanoen, se että hän oli niin paksu ja silti laittautui ja pukeutui näyttävästi, lisäsi ihailuani hänen tyyliään kohtaan - siinäpä terveen itsetunnon omaava ihminen!
Nyt kuitenkin oli jotain outoa tapahtunut. Nainen joka minua moikkasi, oli selvästi hoikempi kuin minä itse, pieni ja siro. Kasvotkin olivat laihtuneet niin että oli vaikea tuntea. Hän oli jotenkin muutenkin terveemmän ja eloisamman näköinen kuin ennen. Siinä sitten lounastettiin, ja pakkohan se oli kysyä muutoksesta. Hän kertoi, että oli harjoittanut "sovellettua paleodieettiä", jossa pääsääntönä oli ettei viljoja, riisiä, perunaa, sokeroituja tuotteita. Mutta hän ei ollut niin tiukka kuin jotkut ja käytti jonkun verran maitotuotteitakin vaikkei niitä kivikaudella tunnettu. Teollisia ruokia vältti, mutta hedelmiä söi vaikka niissä on hiilihydraatteja vähän enemmänkin. Ruoaksikin otti lautaselleen pihvin ja salaatteja, jätti perunat ja jälkiruoan väliin.
Noin ison muutoksen samanikäisessä "kroonisesti lihavassa" naisihmisessä nähtyäni on pakko olla vaikuttunut. Että pitäisiköhän tuota oikeasti itsekin kokeilla, edes vähän aikaa... Pakko kai tähän on ainakin kirjallisuudesta vähän tutustua että mitä ihmettä sitä sitten söisi jos oikeasti jättäisi pois viljat, riisit ja perunan esimerkiksi...
No, tänäänpä näin sitten työkuvioista puolitutun (samassa projektissa eri osapuolina useamman vuoden takaa) lounastaessani ravintolassa, enkä meinannut ollenkaan tuntea kun hän moikkaili. Jotenkin oli tutun näköinen mutta ei mitenkään tullut mieleen kuka. Lopulta hän itse sanoi mistä tunnemme, ja sitten toki tunnistin. Mutta muutos oli ihan uskomaton! Hän oli aina ollut räväkkä nainen jonka tyyliä ihailin: vaikka keski-ikäinen, niin musta tukka jossa välillä jokunen pinkki raita, välillä hopeinen. Vaatteet yleensä varsin erikoiset, paljon mustaa ja liehuvaa, ja yllättäviä vaatekappaleita niin että olemuksesta tulee mieleen taiteilija. Mutta hän oli myös oikeasti *todella* ylipainoinen. Ei varmaan paljoa puuttunut siitä että olisi painanut tuplasti sen kuin minä "karmeine läskeineni". Sivumennen sanoen, se että hän oli niin paksu ja silti laittautui ja pukeutui näyttävästi, lisäsi ihailuani hänen tyyliään kohtaan - siinäpä terveen itsetunnon omaava ihminen!
Nyt kuitenkin oli jotain outoa tapahtunut. Nainen joka minua moikkasi, oli selvästi hoikempi kuin minä itse, pieni ja siro. Kasvotkin olivat laihtuneet niin että oli vaikea tuntea. Hän oli jotenkin muutenkin terveemmän ja eloisamman näköinen kuin ennen. Siinä sitten lounastettiin, ja pakkohan se oli kysyä muutoksesta. Hän kertoi, että oli harjoittanut "sovellettua paleodieettiä", jossa pääsääntönä oli ettei viljoja, riisiä, perunaa, sokeroituja tuotteita. Mutta hän ei ollut niin tiukka kuin jotkut ja käytti jonkun verran maitotuotteitakin vaikkei niitä kivikaudella tunnettu. Teollisia ruokia vältti, mutta hedelmiä söi vaikka niissä on hiilihydraatteja vähän enemmänkin. Ruoaksikin otti lautaselleen pihvin ja salaatteja, jätti perunat ja jälkiruoan väliin.
Noin ison muutoksen samanikäisessä "kroonisesti lihavassa" naisihmisessä nähtyäni on pakko olla vaikuttunut. Että pitäisiköhän tuota oikeasti itsekin kokeilla, edes vähän aikaa... Pakko kai tähän on ainakin kirjallisuudesta vähän tutustua että mitä ihmettä sitä sitten söisi jos oikeasti jättäisi pois viljat, riisit ja perunan esimerkiksi...
Tuo on tärkeää jotenkin, ettei tunnista ihmistä... tapahtuipa se missä vaan. Olen itse "ryhtynyt uskomaan", että iso syy uudelleenlihomiseen l. nk. jojoilemiseen piilee siinä, että kehotietoisuus laahaa aina jotenkin jäljessä. Kun laihduin eron alla n. 8 vuotta sitten reilusti yli 20 kiloa, en oikeasti tajunnut olevani niin fit&fiddle. Mielikuva itsestä oli vielä se sama plösö kuin aiemminkin. Mikä vielä kiintoisampaa, exä kysyi vasta vuoden päästä, että paljonko lähti. Totesin, etttä eron jälkeen ei ole mitään lähtenyt, kaikki ennen sitä...eli hänkään ei olllut rekisteröinyt yli 20 kilon laihtumista. Täytyy keskittyä jatkossa myös mielen toimintaan, ei vain painojuttuihin? Laihtumisessa on ihmeellisiä mentaaliosaston kuvioita mukana :)
VastaaPoistaTotta! Itsestänikin huomaan että minulla on jotenkin plösön identiteetti aina vaan. Tykkään puhuakin itsestäni tyyliin "tämmöinen valaan kokoinen ämmä" tai "tonnikeiju" ja heittää kommentteja kuten "en viitsi ostaa vaatteita kun ne kaikki näyttää vaan valaan ympärille käärityiltä lainapeitteiltä". Jotenkin siinä on jotain hienoakin minulle olla tukeva, kun alle kolmikymppisenä olin niin surkean laiha että ihmiset aina jaksoivat sitä kauhistella.
PoistaLaihduta siinä sitten kun olennainen osa identiteettiä on olla tukeva ja ruma ämmä, joka ei vaatteilla ja ulkonäöllä päätään vaivaa ;)
Paleoruokavaliossa voit korvata perunan esim. bataatilla. Myös riisi suhteellisen ok ja jotkut sallivat jopa perunan. Kaikki em. tietysti ruokavalion vähemmistönä, enemmän sitä lihaa kalaa munia ja kasviksia sekä rasvaa joka pitää nälkää. Googlettamalla löytyy paleovaihtoehtoja leivänkorvikkeeksi, ei tietysti samaa höttöä mutta kuitenkin.
VastaaPoistaTäytyypä googletella! Tiedä vaikka tässä parin viikon päässä olevalla talvilomalla testailisin :)
PoistaHarrastan aikani kuluksi paleota. En siis noudata tiukasti, mutta jonkinlaisen paleoviitekehyksen sisällä pyrin pysymään ainakin arkisin :)
VastaaPoistaPaleoHelsinki-sivuilta löytyy kattavasti infoa aiheesta, googlettamalla löytyy. Ja jos ruokavinkkejä kaipailee, niin esim. Melkein kivikautinen keittokirja (löytyy monista kirjakaupoista) pitää sisällään simppeleitä ja maittavia ohjeita.
Kiitos muuten huippuhyvästä blogista! Kirjoitat todella hyvin ja vaikutat kivalta ja hauskalta ihmiseltä! :)
Kiitos palautteesta ja PaleoHelsinki-sivuvinkistä! Täytyypä tutustua. Olen muuten koirieni kanssa paleolinjalla ollutkin, ne syövät BARF-ruokaa eli kaikki raakana, ei viljoja tms. Olisi sinänsä ihan luonnollista, että kun uskon että koirillekin on parasta sellainen ruokavalio jota laji on evoluutionsa aikana pisimpään syönyt on parasta, että uskoisin ihmisenkin suhteen samoin :)
PoistaPaleoruokavalio kuulostaa kiinnostavalta, mutta kasvissyöjälle melko mahdottomalta. Samaan on mulla karppauskin kaatunut (sekä siihen, että pasta on mun ruokavalioni kulmakivi, enkä tiedä mihin joutuisin ilman sitä). Vähän liian rajoitettu tulisi tuosta ruokavaliosta ilman lihaa ja kalaa, luulisin.
VastaaPoistaJoo kyllä varmasti aika hankalaa on tuollaista ilman lihaa ja kalaa noudattaa... Itsekin olen muuten joskus nuorena ollut kasvissyöjä muutaman vuoden, ja vieläkin jos alan asiaa ajatella niin nykyinen eläinten kasvatus tehotuotantoyksiköissä aiheuttaa minulle huonoa omaatuntoa lihan ja eläintuotteiden syönnistä... Minä vaan en voinut yhtään hyvin vegeruokavaliolla, vaikka kuinka yritin syödä papuja proteiininlähteeksi ja täysjyväviljaa jne, joten luovutin lopulta asian kanssa.
Poista